Browsing by Subject "Huima, Sakari"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan isänmaan roolia sotilaspastorin julistustyössä talvi- ja jatkosodan aikana. Tutkimuksen aineistona on käytetty sotilaspastori Sakari Huiman julistustyötä vuosina 1939–1944. Julistustyö koostuu pääasiassa rintamalla pidetyistä, käsinkirjoitetuista, saarnoista. Osana tutkimusta on käytetty myös Huiman kirjoittamia muistiinpanoja, lehtiartikkeleita sekä kirjeenvaihtoa. Lähdemateriaalina käytettyjä saarnoja on 20 kappaletta, käsikirjoituksia ja muistiinpanoja 8 kappaletta sekä lehtiartikkeleita 12 kappaletta. Lisäksi tutkimuksessa käytettyjä kirjeitä on 13 kappaletta. Aineisto sijaitsee Oulun maakunta-arkistossa. Isänmaallisella puheella on keskeinen rooli Sakari Huiman julistustyössä, mikä johtuu pitkälti siitä, että julistustyö on syntynyt sodan keskellä. Erityisesti saarnoissa on tavallista puhua asioista myös uskonnollisen tematiikan ulkopuolelta. Näin ollen on luonnollista, että sotilaspappien julistustyössä esillä ovat myös isänmaalliset teemat. Sakari Huiman isänmaallinen retoriikka liittyy Suomen kansan ylistämiseen, vastakohtana viholliselle. Isänmaallisuus tulee esiin myös puheissa Suomen lipusta, historiasta sekä suomalaisista sotilaista ja heidän velvollisuuksistaan. Isänmaallista tematiikkaa esiintyy valtaosassa Huiman julistustyötä, vaikkakaan isänmaallisuus ei ollut hänelle henkilökohtaisesti merkittävimmässä roolissa. Suuressa osassa Huiman kirjoituksia isänmaallinen puhe on sekoittunut uskonnolliseen puheeseen, mutta tästä huolimatta julistustyön keskiössä on puhe Jumalasta. Isänmaallinen retoriikka tukee ajan saarnoja ja muuta julistustyötä, mutta Huiman julistustyössä uskonnollisella puheella on isänmaallista suurempi rooli. Sotilaspapit oli ohjeistettu toimimaan nimenomaan pappeina, eikä isänmaallisen puheen katsottu sopivan papin suuhun. Huima noudattaa tätä ohjetta, vaikka hänen julistustyössään on paikoin myös radikaaleja piirteitä.