Browsing by Subject "Jeremia"

Tutkielman tarkoitus on tarkastella Jeremian kirjan lukujen 1 ja 15 henkilöhahmon, profeetta Jeremian hebreankielisessä tekstissä (BHS) kuvattua henkistä kamppailua Viktor E. Franklin logoterapian valossa. Erikoisesti tarkastelun kohteena on profeetan asenne luvussa 1 Jumalan hänelle ennalta määräämään kohtaloon kansojen profeettana ja profeetan ilmeinen haluttomuus ottaa tehtävä vastaan. Logoterapian avulla pyritään syventämään Jeremian henkilöhahmon ymmärtämistä ja kuvaamaan hänen mahdollisuuksiaan löytää tarkoitus tilanteessa, jonka parantamiseen hän ei voi suoranaisesti vaikuttaa. Luku 15 on valittu mukaan tutkielmaan, koska se sisältää monia viitteitä lukuun 1 ja antaa lisäväriä ja selvennystä Jeremian ja Jumalan välisestä suhteesta. Tutkielma alkaa Viktor E. Franklin ja Jeremian elämäntilanteiden yhdenmukaisuuden pohdinnalla ja logoterapian esittelyllä. Tutkimuksen kannalta teorian keskeisimmät termit kuten vapaus, tarve tarkoitukseen, elämän tarkoitus, itsen transsendenssi ja ylin tarkoitus määritellään. Myös Jeremian henkilöhahmon sanoista esiin nouseva eksistentiaalinen turhauma esitellään ja sen tärkeä ero eksistentiaaliseen tyhjiöön selvennetään. Tämän jälkeen siirrytään varsinaiseen eksegeettiseen analyysiin. Luvut 1 ja 15 käydään läpi systemaattisesti jae jakeelta ja lukujen hepreankielinen teksti käännetään viitteissä mainittuja apuvälineitä käyttäen. LXX tekstiin viitataan silloin, kun erot tekstien välillä ovat tulkinnan kannalta merkityksellisiä. Lopuksi etsitään varsinaiset yhtymäkohdat psykologisen lähestymistavan ja eksegeettisten löytöjen välillä. Näin pyritään määrittelemään, mitä logoterapian periaatteita tekstissä voidaan havaita ja miten ne soveltuvat profeetta Jeremian henkilöhahmon kokemuksen kuvaamiseen. Luettaessa mainittuja tekstejä sekä eksegetiikan että logoterapian työkaluja käyttäen, kärsimyksestään ja sisäisestä kamppailustaan huolimatta profeetta Jeremia näyttäytyy vähemmän avuttomalle hahmolle kuin mitä on yleensä ajateltu. Logoterapia osoittaa, että kärsimyksen keskelläkin, tilanteessa, johon hän ei voi vaikuttaa, profeetan voidaan ajatella omaavan mahdollisuuden valita asenteensa. Jeremia löytääkin tarkoituksen elämälleen nimenomaan kärsimyksessä ja uskollisuudessa Jumalalta saamalleen tehtävälle.

Tiivistelmä Referat Tutkimukseni tarkastelee Jerusalemin tuhoa 586 eKr. ja ennen kaikkea sitä koskevia Jeremian profetioita semioottisena ilmiönä. Tavoitteenani on eksistentiaalisemioottisen analyysin avulla selvittää, löytyykö Jeremian eri tuhoprofetioille metatason mallia, joka olisi pätevä muillekin Jeremian tuhoprofetioille ja antaisi mahdollisesti uutta tietoa. Tutkimusongelmat liittyvät profetioiden ajoitukseen sekä myöhempään toimittamiseen, muutoksiin. Uusimman tutkimuksen mukaan kuningasajankin tekstit olisivat syntyneet vasta persialaisella ja helleenisellä ajalla pontimena uskonnollinen uudistustendenssi. Toisaalta uusimistarve painottui Kuningasten kirjoihin ja vähemmän profeettakirjoihin - monien profetiakirjausten säilyessä varhaisemmilta ajoilta. Läpikäymissäni raamattukommentaareissa on pyritty ottamaan huomioon mahdolliset muun toimittamisen aiheuttamat muutokset jakeissa. Metodina minulla on eksistentiaalisemioottinen teoria. Tarkastelen eksistentiaalisemiotiikan zemic-mallin soveltuvuutta Jeremian tuhoprofetioiden analyysiin. Zemicin avulla luodaan metakieltä, jolla voi käsitellä muutoin vaikeasti hahmoteltavia, olennaisia asioita. Kahdesta satunnaisesti valitusta profetiasta etsin analyysin jälkeen suprazemic- eli metatasoa, joka on yhteinen kaikille vastaaville profetioille. Nämä kaksi profetiaa olen sijoittanut omiin zemic-malleihinsa, jakeet on varsin hyvin saanutkin istutettua moodeihin. Dasein-tasona on jokapäiväinen elämä Jerusalemissa: M1 ihmisen kehollinen elämä; M2 ihmiset yksilöllisinä persoonina; S2 hurskaan lainmukainen elämä käytäntönä; S1 Jahven laki ylimpänä arvona. Vastaava representaatio (eli mitä merkitsee merkkeinä) kummankin moodeille ja siitä suprazemic-tasolle sen ollessa yhteinen kummallekin profetialle. Tutkimusaineistona minulla on masoreettinen teksti, ”heprealainen raamattu”, johon nykyinen kirkkoraamattumme pohjaa sekä tutkimuskirjallisuus, erityisesti Jeremiaa koskevat kommentaarit. Eksistentiaalisemiotiikan anti on siinä, että se tarjoaa aivan uudentyyppisen lukumallin Raamatun teksteille ja tulkinnoille. Eksistentiaalisemiotiikan mallit ovat luonnollisesti hypoteeseja, mutta niiden tarkoitus on toimia universaalina teoriana, joka ylittää historian aikakaudet ja kulttuurien rajat. Sen erityispiirre on, että sen avulla päästään tekstien sisälle, niiden ”mieleen” ja teksteissä toimivien henkilöiden ”sielunmaisemiin” ja maailmankuviin, jotka ohjaavat heidän arvovalintojaan ja tekojaan. Erityisesti eksistentiaalifilosofian yksi keskeinen käsite, transsendenssi, liittää sen teologiaan. Eksistentiaalisemiotiikka on hyvin avoin teologisille tulkinnoille, muun muassa suhtautumisessa arvoihin ja omaan valinnanvapauteen mutta myös vastuuseen valinnoistaan. Tutkimuksestani avautuu monia jatkotutkimusmahdollisuuksia ja pohjimmaltaan vaikka koko Raamatun eksistentiaaliseen tulkintaan, saman koskiessa Raamatun representaatioita esimerkiksi taiteissa. Eksegeettinen tutkimus on viime vuosina mennyt kovasti eteenpäin kielellisten, tekstuaalisten, historiallisten ja arkeologisten tutkimusmenetelmien kehityttyä. Välinevalikoimaan löytyy nyt hyvin käyttökelpoisena lisänä semiotiikan puolelta eksistentiaalisemioottinen teoria.