Browsing by Subject "Johanneksen evankeliumi"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2019)Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen teologista teemaa ”Hengen saaminen”, keskittäen tutkimukseni Johanneksen evankeliumiin piiriin. Tavoitteenani on selvittää, millainen näkemys Hengen saamisesta esiintyy Johanneksen evankeliumissa. Tämän tutkielmani pääkysymyksen jaan kolmeen osakysymykseen, jotka ovat seuraavat: Mitä Hengen saaminen merkitsee teologisesti? Millainen tapahtuma on Hengen saaminen? Milloin Hengen saaminen tapahtuu? Tutkielmassani olen myös asettanut testattavaksi tutkimushypoteesin, jonka mukaan Johanneksen evankeliumissa esiintyy yksi ja yhtenäinen näkemys Hengen saamisesta. Lähtökohdan tutkimukselleni muodostaa tekstisuuntautunut lähestymistapa, jolloin tarkasteluni kohdistuu Johanneksen evankeliumin valmiiseen tekstikokonaisuuteen. Lisäksi oletan lähtökohtaisesti, että kyseinen teos on sisällöltään pääosin yhtenäinen. Tutkimuskäsitteen ”Henki” määrittelen tutkielmassani siten, että se viittaa entiteettiin, joka täyttää kaksi ehtoa: 1) Sen saavat osakseen Jeesuksen uskolliset seuraajat, ja 2) siihen on liitetty kreikankielinen sana πνεῦμα. Tutkielmassani analysoin niitä Johanneksen evankeliumin tekstejä, jotka ovat tarkasteltavan tutkimusaiheen kannalta relevantteja. Aluksi esitän analysoitavista teksteistä alkukielisen tekstin ja itse laatimani suomennoksen. Tämän jälkeen teen eksegeettisen analyysin käyttämällä tutkimuskirjallisuutta sekä hyödyntämällä omia havaintojani ja päätelmiäni. Evankeliumitekstien lähiluku on merkittävässä osassa tutkielmani analyysivaiheessa. Jokaisen tekstianalyysin jälkeen esitän sen pohjalta vastaukset edellä mainittuihin kolmeen tutkimuskysymykseen. Tavoitteeni on vastata jokaisen analysoitavan tekstin kohdalla kaikkiin kysymyksiin. Evankeliumitekstien analyysiosan jälkeen laadin synteesin tekstianalyysien tuloksista. Kyseisen synteesin laadin siitä lähtökohdasta, että Johanneksen evankeliumissa termit ”Pyhä Henki”, ”Henki”, ”Totuuden Henki” ja ”Puolustaja” viittaavat yhteiseen kohteeseen. Synteesivaiheessa käsittelen erikseen tutkielmani johdantoluvussa määrittelemäni kolme osakysymystä ja esitän niihin vastaukset kaikkien laatimieni tekstianalyysien perusteella. Synteesiosan pohjalta esitän tutkielmassani johtopäätökset vastauksena johdantoluvun keskeisimpään tutkimuskysymykseen: Millainen näkemys Hengen saamisesta esiintyy Johanneksen evankeliumissa? Johtopäätökseni on, että näkemys Hengen saamisesta tässä evankeliumissa on samalla sekä yhtenäinen että moninainen. Evankeliumi sisältää yhden ja yhtenäisen näkemyksen Hengen saamisesta, jolloin tutkimushypoteesini on kestänyt testin. Kuitenkin kyseinen näkemys sisältää monenlaisia teologisia merkityksiä, jotka täydentävät ja rikastuttavat kuvaa tästä aiheesta. Hengen saamisen tapahtumaa on kuvattu evankeliumissa monista eri näkökulmista, kuten rinnastamalla se vertauskuvallisesti tuulen puhaltamiseen ja veden juomiseen. Johanneksen evankeliumissa Hengen saaminen tapahtuu siinä kuvattujen tapahtumien jälkeen tulevaisuudessa, Jeesuksen palattua taivaaseen Isän Jumalan luokse. Jeesuksen taivaaseenastumista ei ole kuvattu tässä teoksessa, kuten ei myöskään Hengen saamisen tapahtumaa. Kuitenkin Jeesuksen esittämä näytelty vertaus Hengen saamisesta (Joh. 20:22) voi ennakoida samankaltaista tapahtumaa kuin Luukkaan kaksoisteoksessa kuvattu Pyhän Hengen vuodatus helluntaipäivänä (Ap. t. 2:1–4).
-
(2023)Tutkielmassani tarkastelen Johanneksen evankeliumin antamaa kuvaa äitiydestä ja äidin toimijuudesta Jeesuksen ja tämän äidin välisen kanssakäymisen kautta. Jeesuksen äiti esiintyy Johanneksen evankeliumissa kahdessa hyvin merkittävässä kohdassa: Kaanan häissä, heti toisen luvun alussa (Joh. 2:1–5), sekä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen yhteydessä evankeliumin lopulla (Joh.19:25–27). Tutkimusmenetelminä hyödynnän pääasiassa sukupuolentutkimuksesta nousevaa termistöä sekä kulttuuriantropologiasta nousevaa ymmärrystä kunnian- ja häpeän kulttuurista, joka vaikutti vahvasti kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa evankeliumin syntyaikana. syvennyn sukupuolentutkimuksen avulla tarkastelemaan Jeesuksen äidin toimintaan ja toimijuuteen; mitä Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen äidin toiminnan ja tämän edustaman toimijuuden kautta äitiydestä, mutta myös naisen roolista? Intersektionaalisuuden huomioidakseni käytän apuna myös arkeologisia huomioita. Jeesuksen maskuliinisuuden voi nähdä olevan myös yhteydessä äidin toimijuuteen. Ristillä äiti esiintyy selvästi täysin vastakkaisessa roolissa kuin Kaanan häissä, jossa tulkinta sallii äidin aktiivisen toimijuuden. Ristillä passiivisella esiintymisellään äiti ilmentää korostetun naiseuden ihanteita. Äidin edustaessa ristillä korostettua naiseutta, Jeesus esiintyy selvästi maskuliinisemmassa roolissa kuin Kaanan häissä. Kuvaus ei selvästi salli evankeliumin päättyvän naisen aktiiviseen toimintaan, vaan Jeesus ikään kuin palauttaa toiminnallaan sukupuolille ihanteelliset toimintatavat. Joh.2:1-5 ja Joh.19.25-27 tekstijaksot luovat selvästi yhteneväisen kokonaisuuden, joka tarjoaa hetkellistä toimijuutta äidille kuitenkin lopulta palauttaen sukupuolirooleille ihanteellisen järjestyksen.
-
(2024)Tutkielman tarkoituksena oli analysoida Johanneksen evankeliumin kirkastamisteemaa ja sitä, miten tuo kirkastamisteema tulisi ymmärtää jaksossa Joh. 13:31–38 ja miten sanaa δοξάζω siinä käytetään. Tutkimuksen hypoteesina oli, että Johannes hyödyntää kirkastamisteemassaan Jesajan kirjan pohjalta nousevaa metanarratiivia Herran kärsivän palvelijan korottamisesta ja kirkastamisesta. Tähän pyrittiin Timo Eskolan diskursiivisen resistanssin hermeneutiikan avulla. Eskolan lähestymistavassa pyritään määrittämään semiotiikan ja semantiikan kautta sitä, millaisia merkityksiä kirjoittaja on koodannut tekstiinsä valitsemillaan ilmaisuilla ja millainen konteksti ja millaiset metanarratiivit ovat ohjanneet tätä kirjoittajan työskentelyä. Metanarratiivit ja kontekstuaaliset ilmaukset jäävät tekstiin ja rajoittavat sen tulkintaa ja siksi taustakontekstin ja metanarratiivien tunnistaminen on merkittävää. Tutkielmassa tehtiinkin laaja tausta-analyysi Septuaginta ja varhaisen juutalaisuuden kirkkauskäsitteistöstä. Sen pohjalta pystyttiin osoittamaan, että varhaisessa juutalaisuudessa on Herran kärsivään palvelijaan liittyvä tulkintatraditio, joka korostaa hurskaan kärsimysten jumalattomien käsissä ja tässä lopulta Jumalan tekemää käännettä, jossa osapuolten todelliset asemat paljastuvat. Johanneksen osoitettiin myös melko vakuuttavasti käyttävän havaittua metanarratiivia evankeliuminsa kirkastamisteeman rakentamiseen ja Jeesuksen kuvaamiseen. Pääperusteina tälle olivat Johanneksen narratiivin rakentaminen kirkastamisen ja korottamisen ympärille ja Jesajan kirjan kirkkauteen liittyvä kaksoislainaus, jossa on viittaus Herran kärsivän palvelijan jakeeseen ja joka ohjaa lukijaa lukemaan kohtien tarkempia konteksteja. Näin tutkielmassa saavutettiin uutta tietoa siitä, miten Johannes käyttää Jesajan kirjaa kirkastamisteemassaan ja miten metanarratiiviin liittyvä paljastamisen ajatus ohjaa osaltaan δοξάζω-sanan merkityksen muodostumista evankeliumissa. Tätä sovellettiin jaksoon Joh. 13:31–38 ja esitettiin Nielsenin pohjalta kirkastamisen moninaisuuteen ja kokonaisnarratiiviin perustuva ratkaisu jakeiden tulkintaan.
-
(2021)Tutkielmassani olen tarkastellut Johanneksen evankeliumissa esiintyvää salaperäistä hahmoa, johon viitataan ainoastaan sanoilla ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”. Tälle nimettömälle hahmolle, jota Jeesus tällä tavoin erityisesti rakasti, on käytännön syistä muodostunut nimeksi lempiopetuslapsi. Käytän tutkielmassani apunani maskuliinisuustutkimuksen työkaluja, ja pohdin, näyttäytyykö lempiopetuslapsi maskuliinisena hahmona ja muuttaako tämä näkökulma käsitystämme lempiopetuslapsesta. Maskuliinisuus on suhteellista. Miehekkäänä pidettävät asiat muuttuvat muun muassa ajan, paikan ja kulttuurin mukaan. Tutkielmassani käytän hyväkseni Colleen Conwayn määritelmää hegemonisista maskuliinisuuksista. Erottamalla maskuliinisen performanssin ja maskuliinisen toimijan toisistaan, jolloin maskuliinisuus ei ole sidottu sukupuoleen, voin tarkastella myös naisten maskuliinisuuksia suhteessa lempiopetuslapsen maskuliinisuuteen. Vertaan Johanneksen evankeliumin antamaa kuvaa lempiopetuslapsesta antiikin kreikkalais-roomalaisen kulttuurin maskuliinisiin ihanteisiin. Näistä ihanteista on runsaasti tekstimateriaalia Aristoteleen ja Filonin kaltaisilta ajattelijoilta. Heidän mukaansa maskuliinisen miehen tuli olla hyveellinen, rohkea ja kontrolloida sekä itseään että muita. Maskuliisuus nähtiin portaattomana asteikkona Jumalan täydellisestä miehuudesta alaspäin yhä vähemmän maskuliinisiin ihmisiin. Lempiopetuslapsen identiteetillä on suuri merkitys hänen maskuliinisuuteensa. Esittelen tutkielmassani erilaisia teorioita, jotka identifioivat lempiopetuslapsen mm. Tuomakseksi, Andreakseksi, Lasarukseksi ja Maria Magdaleenaksi. On myös mahdollista ajatella lempiopetuslapsi fiktiiviseksi hahmoksi, jonka tarkoitus on symbolisoida juutalaisia tai olla esimerkki ideaalisesta opetuslapsesta. Tutkielmassani havaitsin, että lempiopetuslapsi esitetään varsin maskuliinisena hahmona. Hän näyttäytyy alisteisena oikeastaan vain suhteessa Jumalaan ja Jeesukseen. Erityisesti Pietarin ja lempiopetuslapsen suhde on mielenkiintoinen: kahdentoista opetuslapsen johtaja ja kirkon kallio nähdään alisteisessa asemassa suhteessa lempiopetuslapseen. Johanneksen evankeliumi kertoo lempiopetuslapsen kirjoittaneen evankeliumin. Tämän vuoksi lempiopetuslapsi esitetään Johanneksen evankeliumissa maskuliinisessa valossa, jotta hänen roolinsa evankeliumin kirjoittajana vahvistuisi.
-
(2016)Tämä tutkielma tarkastelee Tuomaan lapsuusevankeliumia maskuliinisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen kysymyksen asettelu on seuraava: Millä tavalla maskuliinisuus toimii Tuomaan lapsuusevankeliumissa ja mitä se kertoo kirjoittajan intentioista maskuliinisuuden tematiikan näkökulmasta? Tutkielman tavoitteena on siis jäljittää kirjoittajan intentioita tekstissä esiintyvän maskuliinisuuden dynamiikan kautta. Tutkielman ongelmana on Tuomaan lapsuusevankeliumin kirjoittamispaikan ja ajoituksen epävarmuus. Tutkin lapsuusevankeliumin kirjoittajan luomaa narratiivia sillä oletuksella, että se heijastaa kirjoittajan omaa sosiaalista kontekstia. Narratiivisen maailman tarkastelun tarkoitus on kartoittaa lapsuusevankeliumin mahdollinen syntykonteksti ja antaa mahdollinen ajoitus. Lapsuusevankeliumin sosiaalisen maailman analyysin tuloksena kreikkalais-roomalainen kulttuuripiiri muodostuu mahdolliseksi syntykontekstiksi. Mahdolliseksi ajoitukseksi muodostuu toinen vuosisata. Lapsuusevankeliumin kontekstin jäljittäminen on tarpeellinen sen vuoksi, että maskuliinisuusihanteet ovat erilaisia eri kulttuuriympäristöissä. Lapsuusevankeliumin kytkeminen tiettyyn kontekstiin mahdollistaa maskuliinisuuden analysoimisen kyseistä kulttuurikäsitteistöä vasten. Luvussa neljä kartoitetaan kreikkalais-roomalaiset sukupuolikäsitykset ja luodaan pohja maskuliinisuuden tematiikalle. Varsinaisen analyysin kulmakivenä toimii vertailu Johanneksen evankeliumissa ja Tuomaan lapsuusevankeliumissa esiintyvien Jeesus-hahmojen välillä. Tuomaan lapsuusevankeliumi sisältää intertekstuaalisia yhtäläisyyksiä Johanneksen evankeliumin kanssa. Sen lisäksi kummankin evankeliumin Jeesukset ovat keskenään hyvin samankaltaiset maskuliinisuuden näkökulmasta. Ainoana erona on heidän ikänsä. Chartrand-Burken väite lapsuusevankeliumin Jeesuksesta aikuisena lapsen hahmossa kuitenkin ratkaisee ikää koskevan ongelman. Käytän sen vuoksi lapsuusevankeliumin Jeesuksen maskuliinisuuden kartoituksen apuna Johanneksen evankeliumin Jeesuksesta tehtyä maskuliinisuusanalyysiä. Lapsuusevankeliumin analyysissä joudutaan ottamaan Jeesuksen maskuliinisuuden lisäksi kantaa viisauden maskuliinisiin ulottuvuuksiin. Johtopäätökset ovat yllättävät. Johanneksen evankeliumin ja Tuomaan lapsuusevankeliumin Jeesuksen maskuliinisuus näyttäytyy hyvin samankaltaisena. Tuomaan lapsuusevankeliumin Jeesusta tulee tulkita samalla tavoin kuin Johanneksen evankeliumin Jeesusta. Jeesuksen maskuliinisuus kulkee lapsuusevankeliumin narratiivissa samanaikaisesti jumalallisella ja inhimillisellä tasolla. Maskuliinisuuden näkökulmasta lapsuusevankeliumin Jeesus on kaikkitietävä viisaushahmo, jolla on ehdoton valta elämään ja kuolemaan. Kuvaus on hyvin samanlainen Johanneksen evankeliumin Jeesuksen kanssa. Tämä johtopäätös ratkaisee lapsuusevankeliumissa olevan vihaisen Jumalan ongelman maskuliinisuuden näkökulmasta. Analyysin perusteella Joosefin tehtävä on toimia Jeesuksen kontrastina inhimillisellä tasolla.
-
(2016)Queer-tutkimus on yksi sukupuolentutkimuksen tuoreista suuntauksista, ja saanut oman sovelluksena myös teologian alalla. Queer-tutkimuksen pyrkimyksenä on päästä eroon yhteiskunnassa vallitsevasta kategorisoinnista sukupuolen ja seksuaalisuuden saralla, ja osoittaa valmiiden sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioiden kestämättömyys. Queer-teologia on queer-teoriaan pohjautuva postmodeni lähestymistapa uskontoon, sen oppeihin ja pyhiin kirjoituksiin. Kaikkia uskonnon rakenteita on mahdollista tutkia queer-teorian avulla. Queer-teologia kulkee uusien kontekstuaalisen teologian menetelmien, kuten homoteologian, jalanjäljissä. Queer on käsitteenä ymmärrettävissä monin tavoin, mutta oma ymmärrykseni tässä tutkielmassa korostaa Jeesuksen persoonan vinoutta. Queer käsitteenä kuvaa vahvasti teorian ominaispiirrettä vastakarvaan asettumisesta ja normien kyseenalaistamisesta – tämä tulee ilmeiseksi myös Johanneksen evankeliumin Jeesus-kuvaa tutkittaessa. Tässä tutkielmassa luen Johanneksen evankeliumia queer-näkökulmasta. Queer-teologian ja perinteisten eksegeettisten menetelmien lisäksi tutkimusmenetelmäni kattaa muun muassa maskuliinisuuden, seksuaalisuuden, homoseksuaalisuuden ja sukupuolentutkimuksen. Katseeni kohdistuu yksinomaan kirjalliseen kuvaukseen Jeesuksesta. Queer-näkökulman avulla käyn läpi Jeesuksen elämää Johanneksen evankeliumissa, ja esitän omat perusteluni sille, minkä takia Jeesus on mielestäni queer. Oman tulkintani mukaan Jeesuksen queeriys perustuu hänen hybridi-luontoonsa sekä ihmisenä että Jumalana, hänen sukupuoleensa, hänen sosiaalisiin suhteisiinsa, seksuaalisuuteensa, maskuliinisuuteensa sekä hänen opetukseensa. Tutkielmassa tuon myös esiin oman queerin määritelmäni, ja kriittisesti pyrin dekonstruoimaan queer-teoriaa sen seksuaalivoittoisesta muodostaan. En halua hylätä sukupuolen ja seksuaalisuuden merkitystä eheän Jeesus-kuvan luomisessa, vaan muistuttaa, että kaikkein syvin ymmärrys Jeesuksesta muodostuu hänen kokonaisvaltaisen persoonan tutkimisesta. Tämän takia Jeesuksen asenteiden tulkinta kulkee muiden aiheiden rinnalla kautta tutkielman vahvistaen kuvaa Jeesuksen queeriydestä. Kaikki Jeesuksen käyttäytymisessä ja olemuksessa rakentavat sitä, kuinka ymmärrän hänen sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Jeesuksen sukupuoli ja seksuaalisuus rakentuvat erityisesti suhteessa muihin ihmisiin ja Jumalaan. Jumalallinen puoli Jeesuksessa tekee hänestä ainoan laatuaan ja tämän takia hyvin oudon yksilön. Näin ollen Jeesuksen sukupuoli on queer-näkökulmasta katsoen mahdollista kyseenalaistaa. Myös Jeesuksen maskuliinisuuden tuottaminen on paikoitellen ristiriitaista, vaikka ylösnoussut Kristus kuvataan ultra-maskuliinisena inhimilliseen Jeesukseen verrattuna. Johanneksen evankeliumista nousee esiin kaksi henkilöä, jotka luovat kyseiselle evankeliumille ominaislaatuisen piirteensä: nimettömäksi jäävä Jeesukselle rakas opetuslapsi sekä Jeesuksen kuolleista herättämä Lasarus. Nämä kaksi miestä kuvataan selvästi Jeesuksen rakkauden kohteiksi. Jeesuksen sosiaaliset suhteet myös laajemmin valaisevat hänen asennoitumistaan muita ihmisiä kohtaan – kuinka hän kohtasi naiset, miehet, yhteiskunnan valtaapitävät, hyljeksityt ja sairaat. Kaikki ihmissuhteet Jeesuksen elämässä luovat kuvaa hänen queeriydestään, sillä Jeesus osoitti kritiikkiä vallitsevia normeja ja valtaapitäviä kohtaan, ja käyttäytymisellään hän käänsi sosiaalisen hierarkian täysin ylösalaisin. Jeesus eli ja toimi omana aikanaan yhteiskunnan normeja horjuttaen, eikä hänen persoonansa mahdu mihinkään valmiiseen muottiin tai kategoriaan. Näin Jeesus oman luentani mukaan osoittaa olevansa itse queer.
-
(2018)Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän, kuinka Raamatun evankeliumien suhde Rooman valtakuntaan näkyy niiden kuvauksessa Pontius Pilatuksesta. Lähestyn tutkimuskysymystä narratiivi- ja redaktiokritiikin näkökulmasta. Lisäksi arvioin eri tutkijoiden näkemyksiä asiaan. Keskeisen aseman tutkielmassani saa imperiumikritiikin arviointi. Tyypillisesti imperiumikritiikissä Raamatun teksteistä etsitään viittauksia Rooman imperiumiin. Nämä viittaukset voivat olla sekä suoria että piilotettuja. Imperiumikritiikin näkökulma tavallisesti on se, että Raamatun tekstit ovat vastakulttuurisia tekstejä, jotka haastoivat Rooman valtakunnassa vallitsevat arvot. Imperiumikritiikin näkökulmasta Pontius Pilatus on mielenkiintoinen tutkimuskohde, sillä hän esiintyy kaikissa evankeliumeissa Jeesuksen tuomitsijana. Lisäksi roomalaisena maaherrana hän edustaa selvästi Rooman valtaa. Niinpä mikäli Rooman valtakunnan arvostelu kuului evankeliumin tarkoituksiin, Jeesuksen oikeudenkäynti Pilatuksen edessä tarjosi siihen erinomaisen mahdollisuuden. Tutkielmassa keskitynkin erityisesti Jeesuksen oikeudenkäyntiin, sillä siinä Pilatus esiintyy merkittävimmässä roolissa. Toisaalta Jeesus ja Pilatus eivät ole oikeudenkäynnin ainoat henkilöt, vaan merkittävän roolin saavat myös eräät juutalaiset ryhmät ja väkijoukko. Evankelistat korostavatkin esimerkiksi juutalaisten ylipappien osuutta Jeesuksen tuomitsemisessa, jos juutalaisen väkijoukon kokoonpano vaihteleekin hieman evankeliumien välillä. Tästä syystä kiinnitän tutkielmassani huomiota myös siihen, kuinka evankeliumit suhtautuvat niissä esiintyviin juutalaisiin. Tässä tutkielmassa päädyn siihen johtopäätökseen, ettei yksikään evankeliumi edusta anti-imperialismia. Johanneksen evankeliumin jyrkkä dualismi avaa kyllä mahdollisuuden ymmärtää, että myös Rooman valtakunta kuuluu pimeyden ja valheen alle, jos se ei tunnista Jeesuksen totuutta. Tästä huolimatta Rooma ei nouse erityiseksi teemaksi missään kohtaa evankeliumia. Markuksen ja Matteuksen evankeliumit puolestaan vaikuttavat ensisijaisesti korostavan oikeudenkäyntiin osallistuneiden juutalaisten syyllisyyttä Jeesuksen kuolemaan samalla, kun Pilatuksen vastuu Jeesuksen tuomitsemisesta jää vähemmälle huomiolle. Luukkaan evankeliumi taas edustaa myönteisintä asennetta niin juutalaisia kuin roomalaisiakin kohtaan. Evankeliumi välttää syyllisyyden teemaa ja korostaa Jumalan suunnitelman toteutumista Jeesuksen kuolemassa. Yleisesti ottaen totean, että evankeliumien ensisijainen konteksti on juutalainen. Evankeliumien kirjoittajien yhteisöt pyrkivät määrittelemään omaa suhdettaan muuhun juutalaisuuteen ja muihin juutalaisiin ryhmiin. Evankeliumeissa näkyykin turhautuminen siihen, etteivät kaikki juutalaiset ole tunnustaneet Jeesuksen messiaanisuutta. Sen sijaan Rooman valtakunta jää vähälle huomiolle, mutta evankelistojen asenne näyttää lähtökohtaisesti olleen myönteinen tai ainakin neutraali. Tämä näkyy myös siinä, että Pilatus jää evankeliumien kuvauksessa varjoihin. Evankelistat kuvaavat vain vähän Pilatuksen ajatuksia ja tavoitteita. Niinpä evankeliumien Pilatus-kuvaukset ovat hyvin alttiilta tulkinnoille, siinä missä evankeliumeissa esiintyvien juutalaisten tavoitteet ovat varsin ilmeiset.
Now showing items 1-7 of 7