Browsing by Subject "Juutalaiset"

Tutkimus käsittelee Suomen juutalaisten käsityksiä antisemitismistä. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten Suomen juutalaiset määrittelevät antisemitismin sekä miten he käsittävät erilaisten aiheeseen liittyvien teemojen antisemitistisyyttä. Teemat ovat ympärileikkaus- ja Israel-kritiikin, Israeliin ja israelilaisiin kohdistuvien boikottien sekä niin sanottujen positiivisten stereotypioiden antisemitistisyys. Teemat on valittu tutkimukseen, koska ne ovat läsnä Suomen julkisessa keskustelussa eikä niiden antisemitistisestä luonteesta olla yhtä mieltä. Aiemman tutkimuksen puute tarkastella juuri Suomen juutalaisten käsityksiä antisemitismin määrittelystä tuottaa tarpeen tutkimuksen toteuttamiselle. Antisemitismin käsitteen määrittelyjen moninaisuus muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Analyysimenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja analyysi on toteutettu joustavasti Lars Dencikin ja Karl Marosin kolmijakoista antisemitismien mallia hyödyntäen (2016). Aineistoa on näin tarkasteltu klassisen, Israel-lähtöisen ja valistusantisemitismin termien avulla. Aineistona ovat viisitoista (15) Suomen juutalaisilta kerättyä vastausta antisemitismin teemoihin liittyviin kysymyksiin. Aineisto on kerätty sähköisillä kyselylomakkeilla Helsingin ja Turun juutalaisten seurakuntien avulla sekä sosiaalisen median kanavia hyödyntäen. Tutkimuksessa huomattiin, että Suomen juutalaisten käsitykset antisemitismistä vastasivat eritoten klassisen antisemitismin piirteitä Dencikin ja Marosin antisemitismeistä. Tämä näkyi vastaajien määritelmissä antisemitismille ja heidän käsityksissään ympärileikkaus- ja Israel-kritiikin sekä positiivisten stereotypioiden antisemitistisyydestä. Käsityksissä näkyivät siis selvästi mielikuvat stereotypioista, harhaluuloista ja rasismista keskeisinä juutalaisvastaisuuden muotoina. Valistusantisemitismi näkyi käsityksissä, joissa ympärileikkauskritiikki koettiin asiattomana juutalaista uskoa tai kulttuuria loukkaavana. Myös antisemitistiseksi koettu Israel-kritiikki oli sovitettavissa valistusantisemitismin kategoriaan, koska Suomen juutalaiset käsittivät Israel- ja ympärileikkauskritiikille esitettävän samankaltaisia humanitäärisiä perusteluja. Israel-lähtöinen antisemitismi sopi taas eksplisiittisesti tarkasteltuna kuvaamaan vain muutamia aineistosta nousseita käsityksiä, joissa tulivat esille kokemukset Israelin rinnastamisesta kaikkiin juutalaisiin. Israel-lähtöisyyttä ei voinut suoraan soveltaa Suomen juutalaisten näkemyksiin Israel-kritiikin ja boikottien antisemitistisyydestä, koska Dencik ja Marosi eivät lue kritiikkiä sellaisenaan Israel-lähtöisen antisemitismin määritelmäänsä. Johtopäätöksenä Suomen juutalaisten käsityksiä sekä kokemuksia antisemitismistä voi kuvata erityisesti klassisen antisemitismin ja valistusantisemitismin termeillä. Dencikin ja Marosin antisemitismien malli ei kuitenkaan sovi kuvaamaan näitä käsityksiä kokonaisuutena, sillä tutkimuksessa nousivat keskeisesti esiin käsitykset Israel-kritiikistä antisemitistisenä, joka ei taas määritelmällisesti sovi Dencikin ja Marosin antisemitismien malliin. Tässä tutkimuksessa kuitenkin todetaan, että juutalaisen yksilön tai yhteisön käsitykseen jonkin asian antisemitistisyydestä, tässä tapauksessa Israel-kritiikin, tulee suhtautua aitona kokemuksena ja siten sitä voi tarkastella yhdenlaisena antisemitisminä. Jatkotutkimukseksi ehdotetaan näiden Suomen juutalaisten käsityksien taustojen tarkastelua.