Browsing by Subject "Markuksen evankeliumi"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2021)Tässä tutkielmassa tarkastelen kertomusta, jossa kerrotaan syyrofoinikialaisen naisen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Tutkin kertomusta Markuksen ja Matteuksen evankeliumeissa, sekä kahdessa modernissa kertomuksen tulkinnassa. Otan tutkimukseeni punaiseksi langaksi toiseuden ja toiseuttamisen. Tutkimuksen alussa esittelen aikaisempaa tutkimusta sekä toiseuden teoriaa. Keskeisiä termejä ovat toiseus ja toiseuttaminen. Tähän liittyy vastaparit, joita luodaan, kun määritellään ”minä” ja ”toinen”. Toiseuttamiseen liittyvät vastaparit, joita löysin antiikin aikaisesta tulkinnasta, olivat juutalaisuus vs. ei-juutalaisuus sekä puhtaus vs. epäpuhtaus. Tarkastelin kertomusta kolmessa osassa, joita olivat paikka, henkilöt ja vuoropuhelu. Näissä kolmessa osassa käytin toiseutta metodina ja tarkastelin niissä esiintyvää toiseuttamista. Tyros ja Sidon toivat esille puhdas vs. epäpuhdas vastaparin. Nainen ja Jeesus kohtasivat ”toisina” ja löysin heidän kohtaamisessaan toiseuttamista. Jeesus kutsui naista koiraksi, mikä on yksi toiseuttamisen muoto. Nainen näki Jeesuksen positiivisena ”toisena” ja uskoi, että Jeesus voi kielteisestä vastauksesta huolimatta auttaa. Heidän käymänsä keskustelu ilmensi toiseuttamista, mutta myös mahdollisuuden muutokseen. Tarkastelin kahta modernia tulkintaa kertomuksesta ja sieltä nousi esille toiseuttamiseen liittyviä vastapareja: puhdas vs. epäpuhdas, valloittaja vs. valloitettu sekä mies vs. nainen. Modernin tulkinnat saivat inspiraation naisesta, sekä Jeesuksesta, joka oli valmis muuttumaan. Tulkinnoista löytyi samanlaisia vastapareja ja toiseuttamista. Ihmisten kohtaamisiin liittyy myös ”toisen” ja ”minän” määrittely ja se näkyi Jeesuksen ja naisen kohtaamisessa.
-
(2014)Tutkielma käsittelee Markuksen evankeliumissa esiintyvien Ihmisen Pojan kärsimysennustusten historiallisuutta. Pääkysymyksenä on: puhuiko Jeesus Ihmisen Pojan tulevasta kärsimyksestä ja kuolemasta Markuksen evankeliumin tekstikatkelmien (Mark. 8:31- 33; Mark.9:9- 13; Mark.9:30- 32 sekä Mark.10:32- 34) valossa? Ensimmäisessä pääluvussa (luku kaksi) käsittelen ilmaisua ihmisen poika juutalaisuudessa. Tarkastelussa havaittiin, että ilmaisu ”ihmisen pojan kaltainen” esiintyy ennen Jeesusta ainoastaan Danielin kirjassa. Myöhemmissä juutalaisissa teksteissä tätä Danielin kirjan mainintaa tulkittiin eri tavoin. Pääasialliset tulkintavaihtoehdot olivat messiaaninen hahmo tai kuvaus Israelista. Tästä syystä on perusteltua sanoa, ettei Jeesuksen aikaisessa juutalaisuudessa ollut vain yhdenlaista mallia ihmisen pojasta. Toisena keskeisenä kysymyksenä tässä luvussa on Jeesuksen ja Ihmisen Pojan välinen suhde. On selvää, että Jeesus käytti ilmaisua itsestään. Vaikeampi kysymys liittyy siihen, nousiko ilmaisu puhtaasti arameankielestä vai onko taustalla tuo Danielin kirjan maininta. Jeesus omaksui todennäköisesti ilmaisun Danielin kirjan pohjalta. Jeesus ei kuitenkaan käyttänyt ilmaisua tittelimäisesti, sillä juutalaisuudessa ilmaisua ei ymmärretty tällä tavalla. Arameankielisen vaihtoehdon mukaan ilmaisu tarkoitti yleisesti ”ihmistä”. Tämän teorian suurin ongelma on väitettä tukevien Jeesuksen aikaisten arameankielisten tekstilöydösten puute. Toisessa pääluvussa käsittelen Markuksen evankeliumissa esiintyviä Ihmisen Pojan kärsimysennustuksia. Tarkastelen tutkijoiden esittämiä argumentteja katkelmien historiallisuudesta ja teen näiden pohjalta oman johtopäätöksen katkelmien aitoudesta. Katkelmissa esiintyy merkkejä muokkauksesta eikä kaikkia käsiteltäviä katkelmia ole perusteltua pitää historiallisina. Tästä huolimatta jakeet Mark. 8:31- 33 sekä Mark.9:30- 32, palautuvat todennäköisimmin Jeesuksen sanomiksi. Tähän johtopäätökseen vaikuttaa kaksi seikkaa. Ensinnäkin useiden aitouskriteerien toteutuminen näiden jakeiden kohdalla puoltaa katkelmien historiallisuutta. Toiseksi tutkijoiden argumenteista ei noussut esille mitään sellaista, joka viittaisi selkeästi Markuksen luoneen kyseiset katkelmat. Katkelmissa on päinvastoin materiaalia, jota on vaikea selittää Markuksen luomaksi. Kolmas pääluku käsittelee syitä, joiden tutkijat ajattelevat vaikuttaneen Jeesuksen puheeseen Ihmisen Pojan lähenevästä kuolemasta. Näitä syitä ovat: Johannes Kastajan kohtalo, juutalaisuuden profeetta- ja marttyyritekstien kuvaukset, Jesajan kärsivä palvelija sekä Danielin kirjan kuvaukset ihmisen pojan kaltaisesta ja Korkeimman pyhien kärsimyksistä. Luvussa neljä esitetyt tekijät ovat useilla tutkijoilla osana argumentaatiota, kun he päätyvät pitämään osaa kärsimysennustuksista historiallisina. Johtopäätösluvussa tuon yhteen edellä käsitellyt teemat ja vastaan tutkielman pääkysymykseen. Pidän itse todennäköisenä, että Johannes Kastajan kohtalo, juutalainen profeetta- ja marttyyritraditio sekä Daniel 7, mahdollistivat Jeesuksen puheen lähenevästä Ihmisen Pojan kärsimyksestä ja kuolemasta.
-
(2020)Tutkin Markuksen evankeliumin kuvausta opetuslapsista ja erityisesti sitä, minkälainen kuva heistä muodostuu sosiaalisen identiteetin näkökulmasta. Lähtökohtaisesti Markuksen kuvaus opetuslapsista näyttää ristiriitaiselta. Esimerkiksi Jeesus opettaa heitä henkilökohtaisesti, silti he ovat ymmärtämättömiä. Markus ei myöskään käytä täysin yhdenmukaisia termejä opetuslapsista. Välillä heidät nimetään oppilaiksi (μαθητής) ja välillä taas kahdeksitoista valituksi (δώδεκα). Lisäksi Markus tuo esiin kolmen opetuslapsen muodostaman sisäpiirin ja korostaa erityisesti Pietarin asemaa. Tutkimukseni pääkysymys on, millainen kokonaiskuva opetuslapsista muodostuu sosiaalisen identiteetin näkökulmasta, kun tarkastellaan näitä opetuslapsiin viittaavia termejä erikseen. Koska messiassalaisuus liitetään Markuksen evankeliumissa vahvasti opetuslapsiin, sivuan tutkimuksessani myös tätä teemaa. Tutkielmani pohjautuu sosiaalisen identiteetin näkökulmaan, jonka lisäksi hyödynnän myös Bruce J. Malinan Välimerenalueen kulttuuriantropologista näkemystä. Sosiaalisen identiteetin näkökulmasta tutkimukseni hyödyntää erityisesti John C. Turnerin itsekategorisointiteoriaa. Siinä keskitytään yksilön näkökulmaan eli kuinka yksilöt kokevat olevansa osa ryhmää ja kuinka he sitten toimivat tämän perusteella. Tarkastelussani hyödynnän myös Marco Cinnirellan mahdollisten sosiaalisten identiteettien teoriaa, jossa yksilöiden lisäksi ryhmät voivat muodostaa sosiaalisen identiteetin. Nämä ryhmät voivat hahmottaa mahdollisia tulevia sosiaalisia identiteettejä hyödyntämällä menneitä ja nykyisiä sosiaalisia identiteettejä. Tutkimukseni alussa määrittelen hypoteesin opetuslapseuden prototyypistä. Tämä kuva varmistuu ja täsmentyy tutkimukseni edetessä. Tarkasteluuni olen valinnut Markuksen evankeliumista niitä jaksoja, jotka selkeimmin tuovat esiin opetuslasten reaktioita suhteessa Jeesukseen. Tutkimuksessani testaan Heikki Räisäsen tulkintaa messiassalaisuusteemasta. Opetuslapsista käytetyt eri termit eivät ole täysin identtisiä. Kahdentoista ryhmä sisältyy oppilaiden ryhmään, mutta joissain tilanteissa tämä oppilaiden joukko on laajempi kuin kahdentoista joukko. Kolmen sisäpiiri edustaa vahvasti kaikkia opetuslapsia. Tässä on kuitenkin selvä arvohierarkia: Pietari on asetettu ensimmäiseksi, sitten kolmen sisäpiiri, tämän jälkeen kaksitoista ja lopuksi muut oppilaat. Markus hyödyntää luomaansa opetuslapseuden prototyyppiä monella tavalla. Ensinnäkin hän puolustaa omaa kristologista näkemystään kilpailevia ryhmiä vastaan. Samalla hän muodostaa mahdollisen tulevan sosiaalisen identiteetin, jonka tarkoituksena on luoda toivoa lukijoidensa keskuudessa ja johon lukija voi samaistua. Myös vahva kritiikki Pietaria kohtaan selittyy Markuksen pyrkimyksellä vahvistaa omien näkemystensä painoarvoa.
-
(2015)Tutkimus tarkastelee historialliskriittisestä näkökulmasta niitä Markuksen evankeliumin passioennustuksia, joissa Jeesus puhuu samalla Ihmisen Pojasta (Mk 8:31; 9:12, 31; 10:33- 34, 45; 14:21, 41); miten Jeesus käytti ilmaisua ”Ihmisen Poika”, ja onko mahdollista, että historian Jeesus olisi ennakoinut omaa tulevaa kärsimystään ja kuolemaansa Markuksen evankeliumin tekstikohtien tapaisesti. Johdantoluvuissa esitellään aiheen tutkimushistoriaa, tutkimuksessa yleisesti käytettäviä lähteitä, ja tutkimuksessa käytetty metodi, joka pohjautuu Gerd Theissenin ja Dagmar Winterin kirjaan ”The Quest for Plausible Jesus: Question of Criteria”. Tutkimuksen tarkoituksena on käyttää mahdollisimman laajaa arsenaalia lähteiden suhteen, vaikka itse passioennustuksia onkin vain kanonisissa evankeliumeissa. Huomioon otetaan myös mahdollinen kreikkalaisen epiikan vaikutus Markuksen evankeliumin kirjoittajaan. Tutkimuksen pääosiossa, eli analyysissä, käsitellään ensin ilmaisun ”Ihmisen Poika” merkityksiä niin juutalaisuudessa kuin kristillisyydessä, sekä tarkastellaan ilmaisua johdannossa esitettyjen autenttisuuskriteerien avulla (luku 2.1). Autenttisuuskriteereiden läpi tarkasteltuna tullaan tulokseen, että ilmaisu ”Ihmisen Poika” tarkoitti juutalaisuudessa vain yksinkertaisesti samaa kuin ”ihminen”, eikä se ollut minkäänlainen itseensä viittamisen keino (ts. kiertoilmaisu sanalle ”minä”). Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään itse tekstikohtia luvussa 1.4 esitetyn metodin mukaisesti. Tekstikohtia vertaillaan ensin kristillisiin ajatuksiin ja muihin kristillisiin lähteisiin, minkä jälkeen tarkastellaan kuinka hyvin tekstikohta istuu Jeesuksen ajan juutalaiseen kontekstiin. Jos tekstikohta, tai sen yleiset ajatukset, sisältävät kristillisyyden vastaisia piirteitä, ja esiintyvät useassa eri lähteessä, sekä sopivat juutalaiseen kontekstiin, on tekstikohta todennäköisesti autenttinen. Tekstikohdan läpäistessä autenttisuuskriteerit, sitä sovitetaan vielä Jeesuksen elämän ja mission yleisiin piirteisiin. Tämän jälkeen vielä todetaan lopullisesti se, onko kyseessä oleva tekstikohta autenttinen historian Jeesuksen sanonta, vai pikemminkin varhaisten kristittyjen käsitykset Jeesuksesta Jumalan Poikana. Johtopäätöksissä tuodaan yhteen analyysiluvuissa kiemurtelevat langanpäät, ja pyritään sovittamaan tuloksia Jeesuksen missioon yleisemmälläkin tasolla. Samalla todetaan mahdollisesti historian Jeesukseen palautuvaksi joitakin passioennustuksissa esiintyviä yksittäisiä piirteitä, kuten ilmaisun ”Ihmisen Poika” käyttö – muttei kuitenkaan itseensä viittamisen keinona – ja jonkinlainen puhe ylösnousemuksesta. Tutkimuksen tuloksena on, ettei Jeesus hyvin todennäköisesti ennustanut kuolemaansa Markuksen evankeliumin esittämällä tavalla, vaan passioennustukset ovat lähes täysin varhaiskristillistä, jälkiviisasta sepitettä. Jakeista ainoastaan yhden todetaan sisältävän kuta kuinkin autenttista materiaalia (Mk 10:45), mutta samalla epäautenttisten piirteiden riisuminen tarkoittaa, ettei jäljelle jäävä sanonta ole minkäänlainen ennustus kärsimyksestä, vaan opetus ihmisen tärkeimmästä tehtävästä, Jumalan palvelemisesta.
Now showing items 1-4 of 4