Browsing by Subject "Musiikillinen improvisaatio"

Maisterintutkielmani aihe oli spiritualiteetin ulottuvuudet musiikillisessa improvisaatiossa, ja se oli hermeneuttis-fenomenologinen haastattelututkimus, johon osallistui viisi haastateltavaa. Haastateltavani olivat muusikkoja, joiden kappaleiden nimistä, levyjen nimistä, heidän julkilausumisistaan tai muusta musiikillisesta diskurssista on huomattavissa spiritualiteettiin viittaavaa tematiikkaa, ja tutkimuksessani haastateltavani toimivat informantteina, joilla tutkijana oletin olevan tietoa tutkimukseni aiheesta. Haastattelu oli luonteeltaan syvähaastattelu, joka on olemukseltaan keskustelunomainen, eikä tuota haastattelurunkoa. Spiritualiteetti tutkimuksessani määritellään ihmisen henkilökohtaisiksi kokemuksiksi henkisestä olemassaolosta maailmassa, joka tulee ymmärtää siten, että siinä voi tai voi olla olematta yliluonnollisuuteen viittaavia teemoja. Näin ollen spiritualiteetti on tutkimuksessani teoreettinen käsite, jota lähestytään tutkimalla haastateltavieni ilmaisuja henkisistä kokemuksista musiikillisen improvisaation aikana ja tulkiten niitä spiritualiteetin tutkimuskirjallisuuden viitekehyksestä käsin. Musiikillinen improvisaatio määritellään tutkimuksessani musiikilliseksi toiminnaksi, jossa henkilö luo merkityksiä reaaliajassa musiikillisella toiminnalla, ja tähän liittyy erilaisia taustaoletuksia riippuen muusikosta. Improvisaatiota määrittää myös sen spontaani, satunnainen ja yllätyksellinen luonne, jossa ratkaisujen tekeminen musiikissa voidaan ymmärtää spontaaniksi uuden luomiseksi. Tutkimukseni eteni ensin määritellen jokaisen haastateltavan litteraatista merkityksiä sisältävät yksiköt, joissa haastateltava ilmaisee aiheen kannalta jotain oleellista. Näistä merkityksiä sisältävistä yksiköistä muodostui ensin yksilökohtainen merkitysverkosto jokaisen haastateltavan kohdalla, jonka jälkeen näissä henkilökohtaisissa merkitysverkostoissa esiintyviä merkityksiä sisältäviä yksiköitä tulkittiin verraten niitä spiritualiteetin sekä improvisaation tutkimuskirjallisuuteen. Merkityksiä sisältäviä yksiköitä nousi esiin yhteensä kuusitoista; kokemus yliluonnollisuudesta, toimintaan liittyvät ilmaukset, kanavoiminen, egottomuus, selittämättömyys, rukoilu, tunteen ilmaisu, holistisuus, ajallisuus, vapaus, helppous, intuitio, musiikin itseisarvon korostuminen, perinne, yhteys sekä merkityksellisyys. Tutkimukseni tulosten tulkinnan jälkeen lopputuloksena muodostin fenomenologisen perinteen mukaisesti yleisen merkitysverkoston, jossa käy ilmi, että haastateltavani kokevat spiritualiteetin ulottuvuudet musiikillisessa improvisaatiossa kokemuksellisena, transsendenttina maailmassa olemisen tapana, joka tulee ymmärtää kokemusten rihmastona, ja on liitännäinen sekä heidän omaan hengellisyyteensä, että heidän materiaaliseen maailmassa olemisen tapaansa. Erilaiset kokemukset tuottivat haastateltavilleni merkityksellisyyttä, ja tätä merkityksellisyyttä ilmaistiin positiivisilla ilmauksilla, ja sen koettiin vaikuttavan myös muuhun elämään kuin vain musisoinnin hetkeen. Improvisaation aikana haastattelemieni henkilöiden maailmassa olon tapa muuttuu transsendenttisemmaksi kuin heidän arkikokemuksensa, saaden syvempää molemminpuolista yhteyttä esimerkiksi luontoon, yliluonnolliseen, tai omaan itseensä. Tämän transsendenttisuuden huippukokemus oli flow-tila, jossa soitannan aikana koettiin vahvoja kokemuksia, kuten egottomuus, kokemus yliluonnollisesta, vapaus, helppous ja ajallisuuden korostuminen joko ajan pitkittymisenä tai hetkellisyytenä. Nämä kaikki kokemukset voidaan ymmärtää pienemmiksi spiritualiteetin ulottuvuuksiksi, tai osaksi isompaa spiritualiteetin ulottuvuutta, joiden ilmenemismuotoon vaikuttaa henkilön omat psyykkishenkiset sekä materiaaliset ulottuvuudet.