Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Namibia"

Sort by: Order: Results:

  • Muurman, Eeva-Maria (2017)
    This thesis examines perspectives that Christians in Western Kavango in Namibia have about Christianity and their past religious traditions. The Finnish Evangelical Lutheran Mission (former Finnish Missionary Society) has been working there since 1926. The latest Finnish missionaries left the area in 2013. The Catholic mission was already active in Kavango when the Finns arrived, but Catholicism has been more influential in the eastern part of Kavango. Nowadays new, Pentecostal type churches are attracting a lot of people. The basic research method has been interviewing people in Kavango. First, I wanted to know why they are Christians and what Christianity means to them. Second, I interviewed them about what they know or remember about old cultural traditions and how they evaluate them. I also wished to get deeper into the process of conversion, but I was not able to do so, mainly because almost all the informants had been Christians since their childhood. It seems that people in Kavango have taken Christianity as their own. Christianity in Kavango also has longer and deeper roots than I expected. All the informants said that they are Christians and all consider Christianity as important for themselves. There was more variation in how they expressed the basic meaning of Christianity: salvation to heaven after death, getting daily bread from God, or having order and purpose in life. Prayer is very important to Christians in Kavango; almost every informant spoke something about prayer although I did not ask about it. This may have something to do with the tradition of offering and praying to ancestral spirits. Now Christians feel they have direct contact to God through prayer, as there is no more need to approach him through a mediator. Early missionaries required a Christian way of life from converts. Women had to cut away their traditional hairdo, and polygamous men had to send extra wives away. Concerning the hairdo the missionaries thought that it involves a lot of magic, whereas the local people saw it only as a matter of beauty until they adopted new ideals of hygiene. Polygamy has been more common than I expected and is still found in Kavango. The church still follows the guideline on polygamy given by the missionaries. The moral code of the church is strict in particular on cohabitation before marriage. Strict morals are not, however, only a product of the mission; the traditional society used to have harsh punishments. Traditional healing divides opinions. On one hand Christians also admit there are true herbal remedies that healers know. On the other hand many healers are only cheating people to get money, and even today some point out “witches” as the cause of illness or injury, leading to blaming of innocent people. In general, it can be said that Christians in Kavango consider Christianity and traditional African religion as a continuum, not as opposites. They compare their pre-Christian era with the Old Testament. When they prayed God through their forefathers, it was like praying the God of Abraham, Isaac and Jacob. In fact, the world of the Old Testament is close to that of African traditional life in many aspects. Even so, Christians in Kavango see Christianity as something brought to them by God’s power, so they can confess faith in Jesus whom they did not previously know.
  • Kuoppala, Saara (2018)
    Pohjois-Namibiassa, Outapin kaupungissa, järjestetään vuosittain elo-syyskuun vaihteessa Olufuko-festivaali. Olufuko on tyttöjen aikuistumisrituaali, jota on perinteisesti harjoitettu Ovambo-heimojen keskuudessa. Rituaalin aikana tyttöjen sosiaalinen status muuttuu tytöstä naiseksi. Tämän traditiota edustavan rituaalin ympärille on järjestetty jokavuotinen festivaali vuodesta 2012 lähtien. Olufuko-festivaalin myötä rituaalin ympärille oli kehittynyt kaupallinen puoli, kun rituaali itse edustaa traditiota. Luterilainen kirkko on jäsenmäärältään Namibian suurin ja se vastustaa voimakkaasti rituaalia. Ihmiset elävät kahden tulen välissä; toisella laidalla on perinne, jota halutaan ylläpitää, ja toisella kirkko, jolla on suuri rooli ihmisten elämässä. Etnografinen tutkielmani vastaa kysymyksiin, mitä Olufukossa tapahtuu, mitkä ovat rituaalin eri vaiheet ja roolit, ja mitä eri tahot ajattelevat rituaalista. Koska rituaali herättää Namibiassa voimakkaita tunteita, olen halunnut avata tätä kenttää tässä tutkielmassa. Aineistona olen käyttänyt kenttätyömateriaaliani. Osallistuin vuonna 2016 Olufuko-festivaaliin ja elin initioitavien tyttöjen keskuudessa koko rituaaliviikon. Kenttätyöjakso oli osa Namibian yliopiston Olufuko-tutkimusta, jossa toimin tutkimusassistenttina. Tutkimusryhmä haastatteli yhteensä 35 initioitavaa tyttöä, 25 huoltajaa, viisi naista, jotka olivat jo käyneet Olufukon läpi, 28 festivaalikävijää, kaksi Namungangaa (rituaalivetäjät), yhtä Meekulua (rituaaliavustaja), Outapin kaupungin valtuustoa, yhtä anglikaanikirkon edustajaa ja luterilaisen kirkon emerituspiispaa. Osa haastatteluista tehtiin englanniksi ja osa oshiwamboksi. Kaikki haastattelut on litteroitu ja käännetty englanniksi. Materiaali on Namibian yliopiston hallussa. Tässä tutkielmassa käytän lähestymistapana Richard Schechnerin performanssiteoriaa sekä tarkastelen rituaalin liminaalisuutta Victor Turnerin rituaaliteorian valossa. Turnerin teoria initioitavien tasa-arvoisuudesta ei täysin toteutunut Olufukossa. Rituaalin aikana vallitsi tietty arvojärjestys tyttöjen keskuudessa. Lisäksi tyttöjen heimotausta tuli esiin pukeutumisessa. Työssäni tarkastelen performanssiteorian valossa rituaalin eri rooleja. Pohdin, millä tavalla rituaali toimii sekä transportaationa että transformaationa. Rituaalivetäjien roolit voidaan nähdä transportaationa, sillä rituaalin jälkeen he palaavat takaisin samaan rooliin, mistä lähtivät. Tämän lisäksi rituaalivetäjät toimivat kuljettajina, jotka kuljettavat initioitavat tytöt aikuisuuden satamaan. Tyttöjen rooli puolestaan voidaan nähdä transformaationa; he muuttuvat pysyvästi tytöistä naisiksi. Lopuksi pohdin eri tahojen kantoja Olufukosta. Namibian luterilainen kirkko näkee Olufukon pakanallisena ja vahingollisena toimintana. Samoin tekee Namibian ihmisoikeusjärjestö, NamRights, jonka mukaan rituaali on osa lapsiavioliittoa. Olufukon puolustajiin lukeutuu maan ensimmäinen presidentti Sam Nujoma, joka näkee rituaalin osana Namibian omaa perinnettä, minkä juuret eivät ole kolonialismissa. Huoltajat haluavat lapsensa kuuluvan sukuketjuun, jota rituaali yhdistää. Rituaaliin osallistutaan, koska niin ovat tehneet äidit ja heidän äitinsä läpi historian. Aineistosta nousi myös esiin vääristynyt kuva rituaalista. Monet namibialaiset puhuvat rituaalista ”traditional marriage” -termillä. Tämä antaa kuvan, että rituaalin aikana mennään naimisiin, vaikka tämä ei havaintojeni mukaan pidä paikkaansa. Perinteisesti rituaalin jälkeen on järjestetty hääseremonia, joka on ollut paljon vaatimattomampi kuin itse initiaatio. Rituaalin ympärillä liikkuu paljon huhuja. Monet ajattelevat, että rituaalin aikana miehet käyttävät nuoria tyttöjä seksuaalisesti hyväksi. Nämä väittämät eivät havaintojeni mukaan pitäneet paikkansa. Rituaalivetäjien haastatteluissa kävi ilmi, että Olufukoon ei ole koskaan kuulunut miehiä.