Browsing by Subject "Olufuko"

Pohjois-Namibiassa, Outapin kaupungissa, järjestetään vuosittain elo-syyskuun vaihteessa Olufuko-festivaali. Olufuko on tyttöjen aikuistumisrituaali, jota on perinteisesti harjoitettu Ovambo-heimojen keskuudessa. Rituaalin aikana tyttöjen sosiaalinen status muuttuu tytöstä naiseksi. Tämän traditiota edustavan rituaalin ympärille on järjestetty jokavuotinen festivaali vuodesta 2012 lähtien. Olufuko-festivaalin myötä rituaalin ympärille oli kehittynyt kaupallinen puoli, kun rituaali itse edustaa traditiota. Luterilainen kirkko on jäsenmäärältään Namibian suurin ja se vastustaa voimakkaasti rituaalia. Ihmiset elävät kahden tulen välissä; toisella laidalla on perinne, jota halutaan ylläpitää, ja toisella kirkko, jolla on suuri rooli ihmisten elämässä. Etnografinen tutkielmani vastaa kysymyksiin, mitä Olufukossa tapahtuu, mitkä ovat rituaalin eri vaiheet ja roolit, ja mitä eri tahot ajattelevat rituaalista. Koska rituaali herättää Namibiassa voimakkaita tunteita, olen halunnut avata tätä kenttää tässä tutkielmassa. Aineistona olen käyttänyt kenttätyömateriaaliani. Osallistuin vuonna 2016 Olufuko-festivaaliin ja elin initioitavien tyttöjen keskuudessa koko rituaaliviikon. Kenttätyöjakso oli osa Namibian yliopiston Olufuko-tutkimusta, jossa toimin tutkimusassistenttina. Tutkimusryhmä haastatteli yhteensä 35 initioitavaa tyttöä, 25 huoltajaa, viisi naista, jotka olivat jo käyneet Olufukon läpi, 28 festivaalikävijää, kaksi Namungangaa (rituaalivetäjät), yhtä Meekulua (rituaaliavustaja), Outapin kaupungin valtuustoa, yhtä anglikaanikirkon edustajaa ja luterilaisen kirkon emerituspiispaa. Osa haastatteluista tehtiin englanniksi ja osa oshiwamboksi. Kaikki haastattelut on litteroitu ja käännetty englanniksi. Materiaali on Namibian yliopiston hallussa. Tässä tutkielmassa käytän lähestymistapana Richard Schechnerin performanssiteoriaa sekä tarkastelen rituaalin liminaalisuutta Victor Turnerin rituaaliteorian valossa. Turnerin teoria initioitavien tasa-arvoisuudesta ei täysin toteutunut Olufukossa. Rituaalin aikana vallitsi tietty arvojärjestys tyttöjen keskuudessa. Lisäksi tyttöjen heimotausta tuli esiin pukeutumisessa. Työssäni tarkastelen performanssiteorian valossa rituaalin eri rooleja. Pohdin, millä tavalla rituaali toimii sekä transportaationa että transformaationa. Rituaalivetäjien roolit voidaan nähdä transportaationa, sillä rituaalin jälkeen he palaavat takaisin samaan rooliin, mistä lähtivät. Tämän lisäksi rituaalivetäjät toimivat kuljettajina, jotka kuljettavat initioitavat tytöt aikuisuuden satamaan. Tyttöjen rooli puolestaan voidaan nähdä transformaationa; he muuttuvat pysyvästi tytöistä naisiksi. Lopuksi pohdin eri tahojen kantoja Olufukosta. Namibian luterilainen kirkko näkee Olufukon pakanallisena ja vahingollisena toimintana. Samoin tekee Namibian ihmisoikeusjärjestö, NamRights, jonka mukaan rituaali on osa lapsiavioliittoa. Olufukon puolustajiin lukeutuu maan ensimmäinen presidentti Sam Nujoma, joka näkee rituaalin osana Namibian omaa perinnettä, minkä juuret eivät ole kolonialismissa. Huoltajat haluavat lapsensa kuuluvan sukuketjuun, jota rituaali yhdistää. Rituaaliin osallistutaan, koska niin ovat tehneet äidit ja heidän äitinsä läpi historian. Aineistosta nousi myös esiin vääristynyt kuva rituaalista. Monet namibialaiset puhuvat rituaalista ”traditional marriage” -termillä. Tämä antaa kuvan, että rituaalin aikana mennään naimisiin, vaikka tämä ei havaintojeni mukaan pidä paikkaansa. Perinteisesti rituaalin jälkeen on järjestetty hääseremonia, joka on ollut paljon vaatimattomampi kuin itse initiaatio. Rituaalin ympärillä liikkuu paljon huhuja. Monet ajattelevat, että rituaalin aikana miehet käyttävät nuoria tyttöjä seksuaalisesti hyväksi. Nämä väittämät eivät havaintojeni mukaan pitäneet paikkansa. Rituaalivetäjien haastatteluissa kävi ilmi, että Olufukoon ei ole koskaan kuulunut miehiä.