Browsing by Subject "Rooman valtakunta"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Tutkielmassani tutkin, miten ympäröivä kreikkalais-roomalainen kulttuuri näkyy Johanneksen tekojen kuvaamassa uskonnollisessa toiminnassa ja toimijuudessa. Lähestyn aihetta Johanneksen henkilön roolin, paikan ja seuraajien aseman kautta. Näiden kolmen aiheen pohjalta olen muodostanut viisi näkökulmaa, joiden kautta pyrin hahmottamaan laajemmin sitä, miten Johanneksen teot kuvaa kristillistettyä roomalaista kulttuuria. Ensimmäisessä näkökulmassani tutkin roomalaisen vapaan uskonnollisen asiantuntijan roolimallia esikuvana sille, miten teksti kuvaa Johanneksen hahmoa. Johanneksen hahmo ei ole verrannollinen vain muihin kristillisiin kertomusten lähetystyötä tekeviin hahmoihin, kiertelevän uskonnollisen asiantuntijan rooli oli tunnettu antiikin Roomassa. Verratessani Johannesta vapaan uskonnollisen asiantuntijan rooliin pohdin mitä etua Johanneksen hahmolle on siitä, että hänen roolinsa esikuva on ympäröivälle kulttuurille tuttu. Toinen ja kolmas näkökulma keskittyvät Johanneksen tekojen uskonnollisen toiminnan miljööseen. Tarkastelen tekstissä kuvattua uskonnollista toimintaa kodeissa ja julkisissa tiloissa. Tämän pohjalta pyrin ymmärtämään, miten Johanneksen teot suhtautuu kerronnassaan siihen, että kreikkalais-roomalainen kultti toimi julkisissa tiloissa, ja sitä haastavat uskonnot joutuivat joko toimimaan näkymättömissä tai haastamaan julkisen kultin. Tilan kautta tulee mahdolliseksi tarkastella laajemmin, millaista yhteisöä Johanneksen teot rakentaa ja miten se kehottaa kristittyjä toimimaan. Neljäs näkökulmani liittyy ihmisten asemaan ja sen kuvaukseen Johanneksen teoissa. Johanneksen teot keskittyy kertomaan eliitistä, ja sosiaaliluokkia kuvaava kerronta tuo esiin sen, miten Johanneksen teot suhtautuu luokkiin. Pohdin erityisesti sitä, missä määrin Johanneksen teot toisintaa ympäröivän kulttuurin ennakko-odotuksia eri sosiaaliluokista. Tämän kysymyksen kannalta keskeisiä ovat erityisesti eliitin kuvaus, miten teksti kuvaa Johanneksen asemaa ja eri tavoin käyttäytyviä orjia. Viides näkökulmani on sukupuolten kuvaus Johanneksen teoissa. Teos ottaa eliitin avioparien sukupuolten kuvaukseen vaikutteita kreikkalaisesta rakkausromaanista. Tutkin, millainen merkitys tällä kuvauksella on sille, miten teos kuvaa uskonnollista toimijuutta. Näiden viiden näkökulman pohjalta näytän, miten Johanneksen teot toistaa, muuttaa ja poistaa ympäröivän kulttuurin piirteitä. Kristinuskolle ongelmattomat kulttuurin ja yhteiskunnan piirteet omaksutaan sellaisenaan Johanneksen tekoihin. Julkiseen kulttiin liittyvät tavat muutettaan teoksessa niin, että ne tukevat julkisen kultin sijaan kristinuskoa. Kristinuskoa uhkaavat tekijät tuhotaan tekstissä. Teoksessa yksittäisten ihmisten lisäksi koko Efesoksen kaupunki kääntyy kristinuskoon. Johanneksen tekoihin ovat vaikuttaneet sekä kristinusko että kreikkalais-roomalainen kulttuuri. Edellä mainittujen näkökulmien ja kulttuurin muutosten kautta on nähtävissä, millaisena Johanneksen teot kuvaa kreikkalais-roomalaisen kulttuurin piirissä olevaa, kristinuskoon kääntynyttä yhteisöä.
-
(2015)Rooman valtakunta koki suuria muutoksia 300-luvun aikana perinteisen uskonnollisuuden hiipumisen ja kristinuskon nousun myötä. Ammianus Marcellinuksen Res gestae ja Zosimoksen Historia nova ovat ainoat nykypäivään säilyneet antiikin ei-kristityn kirjoittajan historiateokset, jotka kattavat tämän ajanjakson. Nämä kaksi teosta lähteinäni tarkastelen, miten kirjoittajat käsittelevät uskonnollisuutta. Tähän sisältyy Ammianuksen ja erityisesti Zosimoksen esittämä suora kritiikki perinteiden hylkäämistä kohtaan sekä hienovaraisempi arvostelu kristittyjä keisareita kohtaan. Tutkimus on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastelen kirjoittajien näkemyksiä Rooman keisareista ja erityisesti näiden henkilökohtaisista uskonnollisista mieltymyksistä. Keskeisiksi hahmoiksi nousevat Konstantinus, Julianus sekä Theodosius I näiden uskontopoliittisten muutosten vuoksi. Zosimos on kritiikissään selkeästi Ammianusta kärkkäämpi, mutta sortuu toisinaan epäjohdonmukaisuuksiin ja virheellisiin tietoihin. Ammianus pyrkii omien sanojensa mukaan täydelliseen totuudenmukaisuuteen, mutta esittää silti esikuvansa puolueellisessa valossa. Tämä näkyy erityisesti hänen tyylissään kertoa hyvänä keisarina pitämänsä Julianuksen hyveitä. Toisessa osassa käsittelen yleisellä tasolla valtakunnan muutosta ja historiankirjoittajien ajatuksia siitä, millaista osaa uskonnollisuus esitti päivittäisessä elämässä. Ammianus eli 300-luvun lopulla, eikä näin ollen nähnyt vuonna 410 tapahtunutta Rooman kaupungin valtausta. Vaikka kirjailijaa harmittaa perinteisen uskonnollisuuden hiipuminen, hän on toiveikas tulevaisuuden suhteen ja olettaa, että vanhat jumalat yhä suojelevat valtakuntaa. Sata vuotta myöhemmin kirjoittava Zosimos puolestaan näkee valtakunnan tuhoutuneen juuri perinteiden hylkäyksen vuoksi. Koska roomalainen uskonnollisuus on hyvin laaja käsite, tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota kulttuuriin kokonaisuudessaan. Alemmista yhteiskuntaluokista ponnistaneiden miesten nousu korkeisiin virkoihin, muutokset hallinnossa ja armeijassa sekä vanhojen juhlien ja rituaalien hylkääminen olivat Zosimoksen mukaan syitä Rooman rappioon. Ajatus kansasta, joka nousi suurvallaksi jumalien suosiolla ja ylläpiti menestystään suorittamalla julkisia rituaaleja on esillä myös Ammianuksella.
Now showing items 1-2 of 2