Browsing by Subject "Tahaton lapsettomuus"

Käytännöllisen teologian Pro gradu -tutkielmani käsittelee ensimmäistä lasta toivovien lapsettomuuden surua. Tahattomasta lapsettomuudesta on kyse jos ihminen ei omista toiveistaan huolimatta saa toivomaansa lasta. Arvioiden mukaan hedelmällisessä iässä olevista joka viides on kokenut tahattoman lapsettomuuden. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää miten tahatonta lapsettomuutta kohtaavat kokevat lapsettomuuden ja miten he sanoittavat lapsettomuudesta syntyvää surua. Lisäksi pyrin selvittämään, miten lapsettomuus ja siitä syntynyt kokonaisvaltainen suru on vaikuttanut lapsettoman elämään ja voimavaroihin? Olen rajannut tutkimukseni koskemaan ensimmäistä lasta toivovien lapsettomuuden kokemukseen. Tutkimuskysymykseni on: Miten ensimmäistä lasta toivovat, tahatonta lapsettomuutta kokeneet, sanoittavat suruaan? Kohderyhmille lähetettiin sähköinen kysely, jossa oli sekä lyhyitä taustakysymyksiä, että mahdollisuus vastata laajemmin avoimiin kohtiin. Toiveena oli saada kirjeen tapaisia kertomuksia omasta lapsettomuuden kokemuksesta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä lapsettomien suljettujen Facebook-vertaistukiryhmien kautta. Sähköinen kysely julkaistiin myös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n julkisella Facebook-sivulla. Tutkimusaineisto koostuu 73 kyselyyn vastanneen kirjoituksista. Kyseessä on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineiston analysoimiseen on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lapsettomuuden suru seuraa läpi elämän. Suru oli aaltoilevaa. Ajoittain tunteet myrskysivät voimakkaasti, välillä aallot vaimenivat ja surun kanssa oli helpompi elää. Tunteet kuitenkin vaihtelivat vuoristoradan lailla ja näitä äkillisiä tunteenpurkauksia oli vaikea käsitellä ja hallita. Surun ennakoimattomuus söi voimavaroja ja saattoi aiheuttaa eristäytymistä sosiaalisista tilanteista. Itku tai muu surureaktio saattoi tulla esiin yllättävissä tilanteissa ja teki arjesta selviytymisestä ajoittain haastavaa. Lapsettomuuden suru näyttäytyy usein äänioikeudettomana suruna, jota surraan piilossa. Puoliso voi olla ainut henkilö, jolle surua näytetään tai kenelle surusta puhutaan. Lapsettomuutta kohdanneet tuntuvat usein ajattelevan, ettei lapsettomuuden surua tunnusteta tai tunnisteta. Ilman omakohtaista kokemusta tahatonta lapsettomuutta on vaikea ymmärtää ja tuen saaminen on vaikeaa. Tyhjän sylin suru on tutkimukseni perusteella koko elämään vaikuttava kriisi, ja huolimatta lopputuloksesta, tahaton lapsettomuus jää osaksi omaa elämäntarinaa.