Browsing by Subject "Tamminen"

Tutkielmassa tutkitaan uskonnonpedagogiikan professori Kalevi Tammisen (1928–2018) tutkimuksissa ja oppikirjoissa esiintyvää kuvaa uskonnon opiskeluun liittyvistä motivaatiotekijöistä. Keskeisenä tutkimusaineistona tutkielmassa käytetään lasten ja nuorten uskonnollisen kehitykseen ja uskonnon opettamiseen liittyvää tutkimuskokonaisuutta, jonka parissa Tamminen alkoi työskennellä vuodesta 1974 alkaen. Tutkimuskysymys on seuraava: millaiset opiskelumotivaatioon liittyvät tekijät kohentavat Tammisen mukaan lasten ja nuorten kiinnostusta uskonnon opiskeluun? Saatuja tutkimustuloksia verrataan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 -asiakirjassa (POPS 2014) esiintyviin opiskelumotivaation kuvauksiin. Tutkelman tutkimusmusmenetelmänä hyödynnetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia. POPS 2014 -asiakirjan pohjalta hahmottui neljä erilaista uskonnonopetuksen motivaatioon liittyvää ulottuvuutta, jotka olivat yhteydessä opiskelumotivaatioon: 1. yhteiskunnallisista aiheista keskusteluun, 2. elämänkysymysten käsittelyyn, 3. erilaisiin opetuksellisiin työtapoihin, sekä 4. opetustilanteissa käytettyyn kieleen ja palautteeseen. Yhteiskunnallisista aiheista ja elämänkysymyksistä keskustelu nousivat Tammisen tutkimuksissa ja oppikirjoissa keskeisesti esiin, sillä Tamminen tulkitsi opiskeltavien aiheiden nivomisen luokkaympäristöä laajempiin konteksteihin motivoivan oppilaita. Opiskelumotivaation ja työtapojen yhteyksiin liittyen on Tammisen mukaan olennaista huomioida, että aktivoivat ja vaihtelevat työtavat edistävät oppilaiden halua oppia. Kieli on puolestaan Tammisen mukaan opetuksen keskeisin väline, minkä vuoksi on motivaation kannalta perusteltua käyttää runsaasti aikaa uskonnon oppiaineessa käytettyjen käsitteiden perusteelliseen pohtimiseen. Konkreettisina keinoina siihen liittyen, miten edellä mainittuihin motivaatiotekijöihin liittyvää opiskelumotivaatiota ylläpidetään, näkee Tamminen muun muassa ongelmanratkaisujen hyödyntämiseen opetuksessa, oppilaiden kokemusmaailmaan liittyvän asioiden käsittelemisen, hyvän ilmapiirin ylläpitämisen ja tukemisen, sekä mahdollisimman monipuolisten ja vaihtelevien työtapojen hyödyntämisen. Tammisen 1970-luvulta alkaen korostamat keinot ovat kestäneet hyvin aikaa, sillä niistä jokainen on esillä POPS 2014 -asiakirjassa.