Browsing by Subject "Valon messu"

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on pitkään oltu huolestuneita laskevista jumalanpalveluskävijöiden määrästä. Samaan aikaan, kun kirkon pääjumalanpalvelusosallistujien määrä on jatkanut laskuaan 2010-luvulla, etenkin pääkaupunkiseudulla on syntynyt uusia korkean osallistujamäärän erityismessuja, jotka vetävät puoleensa myös nuoria aikuisia. Valon messu on yksi näistä uusista erityismessuista ja tämän tutkimuksen kohde. Tutkimuksen aikana Valon messua toteutettiin neljässä eri kirkkorakennuksessa kolmen seurakunnan alueella Helsingissä ja Vantaalla. Kaikki neljä Valon messun yhteisöä olivat mukana tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miksi Valon messun toteuttajat ovat valinneet Valon messun toteuttamiseen osallistumisen ja millaisia merkityksiä he antavat Valon messulle ja siinä toimimiselle. Toteuttajilla tarkoitan sekä työntekijöitä että messun suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuneita seurakuntalaisia. Tutkimus on toteutettu aineistolähtöisesti. Aineistona toimi neljä seurakuntalaisista muodostettua ryhmäkeskustelua ja neljä Valon messusta vastaavien työntekijöiden haastattelua. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin osallistuvaa havainnointia. Ryhmäkeskustelijoita oli yhteensä 17 ja haastateltuja työntekijöitä neljä. Aineisto kerättiin syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana ja se analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä. Analyysin pohjalta tulokset jakautuivat kahteen pääluokkaan: messun rakenteellisiin merkityksiin sekä messun yhteisöllisiin merkityksiin. Rakenteelliset merkitykset liittyivät messun yksinkertaisuuteen ja ymmärrettävyyteen, mutta samalla myös notkeuteen ja monipuolisuuteen. Haastatteluissa korostui Valon messun matalakynnyksellisyys. Se tarkoitti haastateltaville ennen kaikkea messuun tulemisen, siellä olemisen ja osallistumisen helpottamista henkilökohtaisella kutsumisella, messuun saattamisella sekä messussa opastamisella. Valon messu koettiin arkisena ja kodinomaisena perheväen yhdessäolona, jolloin sosiaalisilla suhteilla oli tärkeä merkitys. Työntekijöiden tilananto ja yhteistyö seurakuntalaisten kanssa mahdollistivat toteuttajien kokemuksen ”oman paikan” löytämisestä, vaikutusmahdollisuuksista ja messun omistajuudesta. Sekä rakenteelliset että yhteisölliset seikat mahdollistivat valintojen tekemisen messun sisällä. Messun yhteinen tuottaminen oli haastateltaville tärkeämpää kuin lopullisen, valmiin ja viimeistellyn lopputuloksen aikaansaaminen. Tutkimustulokset ohjaavat pohtimaan, kannattaako kirkossa keskittyä yksilöllisten palveluiden tuottamiseen vai erilaisten yhteisöjen synnyttämisen ja ylläpitämisen kehittämiseen sekä yhteisöllisen osallistumisen tukemiseen. Tällöin messuyhteisö toimii keskeisenä resurssina perinteisten institutionaalisten resurssien ohella. Lisäksi haastattelujen pohjalta on hyvä pohtia kuinka seurakunnan eri toimintamuotoja voisi linkittää toisiinsa yhteisen jumalanpalveluksen kautta.