Browsing by Subject "Vanhan testamentin eksegetiikka"

Tutkimuksen kohteena on Esterin kirja ja kirjasta valittujen henkilöiden maskuliinisuus ja jonkin verran feminiinisyys. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten maskuliinisuus tulee ilmi Esterin ja kirjan muiden henkilöiden toiminnassa ja retoriikassa. Maskuliinisuuden lisäksi tarkastelen Esterin käytöksen ja viestinnän takana vaikuttavia arvoja ja asenteita. Esterin käärö eli Megilla kuuluu varhaiseen juutalaiseen kirjallisuuden lajiin. Esterin kirjan tapahtumat sijoittuvat Persiaan ja ajoittuvat 400-luvulle eKr. Esterin kirja kertoo juutalaisista ja koko kansaa uhkaavasta tuhosta, minkä estämisessä kuningatar Esterillä on keskeinen rooli. Tarkastelen tutkimuksessani seuraavien henkilöiden diskursseja ja toimintaa: kuningatar Ester, kuningas Ahasveros, juutalainen Mordokai ja juutalaisten vainooja Haaman (hoviherra Memukan) sekä syrjäytetty kuningatar Vasti. Esterin kirjassa on useita eri teemoja, kuten sukupuolinäkemykset, kunnia ja häpeä, viha ja rakkaus, valta ja alamaisuus, maskuliinisuus ja feminiinisyys. Yksi keskeinen teema Esterin kirjassa on miehen ja naisen yhteys ja tasapaino, minkä olen tuonut uutena näkökulmana maskuliinisuustutkimukseen. Maskuliini ja feminiini tulisi toimia yhdessä, niin miehessä kuin naisessa kuin avioliitossa ja yhteisössä. Ester ja Mordokai pääsivät tavoitteeseensa toimiessaan yhdessä, samoin Ester ja Ahasveros, toisin kuin Vasti ja Ahasveros. Hegemonista maskuliinisuutta ilmeni jossain määrin kaikilla tutkimillani henkilöillä. Hegemoninen maskuliinisuus voidaan ajatella hallitsevana ja ei-hegemoninen maskuliinisuus alisteisena ja alamaisuuden valitsevana. Maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät ole kilpailevia ominaisuuksia, vaan toisiaan täydentäviä. Ester toimi hegemonisesta maskuliinisuudesta käsin tuhon estämisessä ja alamaisiinsa nähden, mutta hän oli ei-hegemonisessa maskuliinisessa suhteessa Ahasverokseen ja Mordokaihin nähden. Esterin toiminnan taustalla oli Persian aikakauden mukainen yleinen normi vaimojen alamaisuudesta aviomiehilleen. Esterin merkittävimpinä arvoina nousi esille rohkeus, viisaus ja hurskaus ja hänen asenteinaan kunnioitus, nöyryys ja toisten neuvojen huomioon ottaminen.

Tarkastelen tutkielmassani Septuagintan Esterin kirjan lisäyksiä A–F. Pyrin vastaamaan kahteen keskeiseen tutkimuskysymykseen: ∙Mitä lisäyksillä on mahdollisesti haluttu saavuttaa? ∙Ovatko lisäyksistä vastanneet redaktorit mahdollisesti hyödyntäneet muuta aikakauden kirjallisuutta teksteissään? Käytän tutkimuksessani Vanhan testamentin apokryfikirjat–käännöstä, jonka ovat toimittaneet Juha Pihkala, Anni Maria Laato, Tapio Leinonen, Kai Vahtola, Hanne von Weissenberg ja Johanna Räsänen vuonna 2009. Hyödynnän käännöstä myös tutkiessani lisäysten ja muiden apokryfitekstien välisiä yhteyksiä. Käytän vuoden 1992 suomenkielistä Raamatunkäännöstä nostaessani esiin relevantteja kohtia masoreettisesta versiosta sekä muista Vanhan testamentin teksteistä. Septuagintaan sisällytetty vanha kreikankielinen versio OG voidaan sijoittaa karkeasti ajoitushaarukalle 164–78 eKr. Aikakauteen sijoittuva Makkabi– ja Hasmoniaika, kreikkalainen vaikutus eli hellenismi, kiristynyt poliittinen ilmapiiri, juutalaisvastaiset kirjoitukset, sekä jatkuva epävarmuus vähemmistönä vieraan vallan alla ovat vaikuttaneet kuuden lisäyksen syntyyn. Redaktorit toivat esiin omia näkemyksiään painottaen tiettyjä periaatteita ja veivät täten Esterin kirjan lähemmäs pyhien kirjoitusten normia. Septuagintan Esterin kirja onnistuu vangitsemaan hellenistisen juutalaisen identiteetin diasporassa, yhteisön merkityksen, juutalaiset tavat ja myös aikakautena koetut haasteet. Merkityksellistä on, että Jumalan nimi on lisätty useaan eri kohtaan ja kirjan teologiset painotukset ovat ilmeiset. Jumalan arpaosa on Israelin kansa ja liittosuhde on edelleen voimassa. Hän yksin pelastaa kansansa uhkaavalta tuholta ja Hänen armoonsa ja huolenpitoonsa voidaan luottaa myös tulevaisuudessa. Päädyn tutkielmassani seuraaviin johtopäätöksiin yksittäisten lisäysten kohdalla: → Lisäykset A – Mordokain uni ja F – Mordokain unen selitys ovat apokalyptisia ja eskatologisia kuvauksia, joissa juutalaiset ja pakanakansat asetetaan vastakkain ja Jumala on nostettu narratiivin kosmiseksi sankariksi. Lisäykset muistuttavat mm. Danielin kirjaa ja Ilmestyskirjaa. → Lisäykset B – Kuninkaan käskykirje ja E – Kuninkaan uusi käskykirje tuovat esiin aikakauden juutalaisvastaisuuden ja juutalaista uskoa puolustetaan kiivaasti. Juutalainen laki on voiman lähde kansojen puristuksessa, mutta myös erottava tekijä: tooran säädösten noudattaminen erottaa juutalaiset valtaväestöstä ja he joutuvat vihan kohteiksi. Yhtenevyyksiä löytyy mm. 1.–3. Makkabilaiskirjan kanssa. → Lisäys C – Mordokain ja Esterin rukous sisältää hurskaat ja esimerkilliset rukoukset, jotka esitetään päähenkilöiden suulla. On haluttu välittää kuva esimerkillisistä juutalaisista henkilöistä ja kuinka näiden tulisi toimia haastavassa tilanteessa. Pelastushistoria linkitetään mukaan rukouksiin ja narratiivi liitetään osaksi laajempaa kokonaisuutta. Juutalaisuuden perusperiaatteita halutaan korostaa ja paralleeleja hartaille rukouksille löytyy mm. Juditin ja Danielin kirjoista. → Lisäys D – Esterin pyyntö vie narratiivin lähemmäs hellenistisen aikakauden romantiikan tyyliä, jolla siitä on pyritty saamaan houkuttelevampi kreikan kielellä lukeville juutalaisille. Syvällliset kuvaukset päähenkilöiden mielenmaisemasta edustavat kyseistä genreä. → Jälkisanojen antaman informaation perusteella voidaan päätellä purim–juhlan olleen keskeinen.