Browsing by Subject "Wegelius, John"

Tutkielma käsittelee Johan Wegeliuksen postillan antamaa kuvaa kristityn elämästä. Kysymykseen on vastattu suodattamalla Johan Wegeliuksen postillasta sellaiset piirteet, joiden voi katsoa kuvaavan kristityn elämää. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan vastaako Wegeliuksen postillan kuvaus kristityn elämästä 1730-luvulla Torniossa ja Lapissa eläneiden ihmisten elämää. Wegeliuksen postillan elämänkuvaa on usein pidetty synkkäsävyisenä, joten yhtenä näkökulmana elämää kuvaaviin piirteisiin on tämänkaltaisen mahdollisen synkkyyden tunnistaminen. Johan Wegeliuksen postillan saarnat olivat todennäköisesti valmistuneet vuoden 1737 aikana. Tätä edeltänyt kirjoitustyö on ollut pitkä, mutta todennäköisesti suurin osa saarnoista on kuitenkin kirjoitettu 1730-luvun aikana. Wegeliukseen itseensä ja suureen osaan postillan ensimmäisistä lukijoista olivat vaikuttaneet isonvihan kauhut, joita oli jouduttu kokemaan vuosina 1713–1721. Isonvihan jälkeen kirkko vahvisti otettaan kansasta muun muassa uusien lainsäädäntöjen avulla, jotka koskivat muun muassa uskonnollisia kokoontumisia. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuonna 1726 annettu konventikkeliplakaatti, joka oli todennäköisesti osaltaan laadittu radikaalipietistisien liikkeiden hallinnoimiseen. Tämänkaltaisen pietistisen herätysliikkeen tiedetään vaikuttaneen myös 1730-luvun Torniossa. Isonvihan jättämät jäljet kirkkoon ja ihmisten uskonnollisuuteen ovatkin paikoin nähtävillä myös postillan saarnoissa. Wegelius esimerkiksi paheksuu niitä henkilöitä, jotka pitävät kotona jumalanpalveluksen pyhäpäivinä sen sijasta, että tulisivat viettämään yhteistä jumalanpalvelusta kirkkoon seurakunnan kanssa. Hyvään kristilliseen elämään ei myöskään kuulu jumalanpalveluksen halveksiminen väärin käyttäytyvien pappien saatikka muiden seurakuntalaisten vuoksi. Wegeliuksen saarnoista on nähtävillä ajatus, että eräät ihmiset saattoivat vieroksua pappeja ja välistä Wegelius tuntuu puolustelevan papiston asemaa. Tämänkaltainen ihmisten halveksunta papistoa kohtaan saattaa olla peräisin isonvihan jälkeisestä herravihasta, joka kohdistui juurikin papistoon. Wegeliuksen postillan antamaa kuva kristityn elämästä voi melko hyvin pitää 1730-luvun Tornion ja Lapin elämänmenoa kuvaavana. Saarnoissaan Wegelius kuvailee esimerkiksi kolmisäätyoppia, synnin monia muotoja, ihmisen elämää seurakunnan jäsenenä, kotihartauksia ja uskonnollisen elämän oikeanlaista muotoa, elämän kiertokulkua ja ihmisen suhdetta luontoon. Eräät Wegeliuksen kuvaamat kristityn elämän piirteet edustavat myös laajempaa, ajalle tyypillistä katsantokantaa, mutta niiden ei voi katsoa olleen täysin ristiriidassa Torniossa tai Lapissa eläneiden ihmisten elämänpiirin kuuluvien asioiden kanssa. Ajatusta postillan synkkäsävyisyydestä voi joiltain osin pitää täysin oikeutettuna. Wegeliuksen postillan saarnat ovat esimerkiksi hyvin syntikeskeisiä ja moniin elämän onnettomuuksiin Wegelius liittää mahdollisuuden siitä, että niiden muodossa Jumala saattaa haluta rangaista syntiä tehneitä. Toisaalta Wegeliuksen postillan saarnoista on löydettävissä myös monia lohduttavia piirteitä. Esimerkiksi Wegeliuksen painotus Jumalan sanan merkityksestä pelastuksen kannalta tärkeimpänä on varmasti lohduttanut muun muassa niitä ihmisiä, jotka asuivat kaukana kirkosta ja papistosta.