Browsing by Subject "Yhteisöliike"

Tutkielmassani kysyn, millä tavoin yhteisöliikkeen toiminnassa näkyy kristillinen missionaalisuus. Aloitan referoimalla lähdeaineistoni: Pietari Hannikaisen väitöskirjan Uuden sukupolven yhteisöt sekä Timo Pöyhösen Yhteisöjen kirkko -kirjan. Tämän jälkeen tarkastelen lähteitteni luomaa kuvaa yhteisöliikkeen missionaalisuudesta lähtökohtaisesti Veli-Matti Kärkkäisen Hope and Community -kirjan tuomien kristillisen mission näkökulmien valossa. Pietari Hannikainen tekee väitöskirjassaan mielenkiintoisia löydöksiä yhteisöliikkeen jäsenistöstä. Hän tutkii ensimmäisessä osa-artikkelissa jumalanpalvelusyhteisöjen jäsenidentiteettiä, toisessa osa-artikkelissa arvoja, uskonnollisuutta ja modernisuutta ja kolmannessa osa-artikkelissa hengellisyyttä ja hyvinvointia. Timo Pöyhönen kertoo kirjassaan kokemuksiinsa ja tutkittuun tietoon perustuvaa dataa yhteisön perustamisesta. Hän kuvailee yhteisön prosesseja, osallisuutta, valtuuttavan johtamisen käsitettä, missionaarisuutta ja avaa näiden käsitteiden kautta, kuinka konkreettisesti yhteisön perustaminen hänen mukaansa tapahtuu. Yhteisöliikkeen toiminnasta löytyi useita näköaloja kristilliseen missionaalisuuteen. Mission jakautuessa karkeasti kahteen päälinjaan: pelastukseen tähtäävään ja inhimillistävään tähtäävään, yhteisöliike näyttäisi kallistuvan pelastukseen tähtäävään missioon. Perusteltu kysymys yhteisöliikkeelle onkin, että tulisiko sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja luonnonsuojelun näkyä laajemmin sen rakenteellisessa toiminnassa. Nämä teemat on nähty kuuluvaksi inhimillistävään missionaalisuuteen. Yhteisöliikkeen missioon näyttäisi kuuluvan jumalanpalvelusyhteisöjen monistuminen, kontekstuaalisuus ja karismaattisuus. Yhteisöliike näyttäisi onnistuvan uudenlaisen, paljolti nuorista aikuisista koostuvan ihmisryhmän tavoittamisessa, jonka parissa toivotaan tiiviimpää vapaaehtoistoimintaa. Samalla yhteisöliike näyttäisi kuitenkin luovan kilpailua perinteiselle luterilaiselle messulle. Yhteisöliikkeen jumalanpalvelusyhteisöissä näyttäisi painottuvan yhdessä Jumalan palveleminen ja perinteisten jakolinjojen tietoinen murtaminen passiivisten seurakuntalaisten ja aktiivisten työntekijöiden välillä. Molemmat, sekä Hannikainen että Pöyhönen ehdottavat niin kutsuttua sateenvarjokirkkoa tulevaisuuden kirkkomalliksi, jonka alle mahtuisi monia erilaisia toimijoita ja jumalanpalvelusyhteisöjä.