Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "Zosimus"

Sort by: Order: Results:

  • Holstila, Jari (2015)
    Rooman valtakunta koki suuria muutoksia 300-luvun aikana perinteisen uskonnollisuuden hiipumisen ja kristinuskon nousun myötä. Ammianus Marcellinuksen Res gestae ja Zosimoksen Historia nova ovat ainoat nykypäivään säilyneet antiikin ei-kristityn kirjoittajan historiateokset, jotka kattavat tämän ajanjakson. Nämä kaksi teosta lähteinäni tarkastelen, miten kirjoittajat käsittelevät uskonnollisuutta. Tähän sisältyy Ammianuksen ja erityisesti Zosimoksen esittämä suora kritiikki perinteiden hylkäämistä kohtaan sekä hienovaraisempi arvostelu kristittyjä keisareita kohtaan. Tutkimus on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastelen kirjoittajien näkemyksiä Rooman keisareista ja erityisesti näiden henkilökohtaisista uskonnollisista mieltymyksistä. Keskeisiksi hahmoiksi nousevat Konstantinus, Julianus sekä Theodosius I näiden uskontopoliittisten muutosten vuoksi. Zosimos on kritiikissään selkeästi Ammianusta kärkkäämpi, mutta sortuu toisinaan epäjohdonmukaisuuksiin ja virheellisiin tietoihin. Ammianus pyrkii omien sanojensa mukaan täydelliseen totuudenmukaisuuteen, mutta esittää silti esikuvansa puolueellisessa valossa. Tämä näkyy erityisesti hänen tyylissään kertoa hyvänä keisarina pitämänsä Julianuksen hyveitä. Toisessa osassa käsittelen yleisellä tasolla valtakunnan muutosta ja historiankirjoittajien ajatuksia siitä, millaista osaa uskonnollisuus esitti päivittäisessä elämässä. Ammianus eli 300-luvun lopulla, eikä näin ollen nähnyt vuonna 410 tapahtunutta Rooman kaupungin valtausta. Vaikka kirjailijaa harmittaa perinteisen uskonnollisuuden hiipuminen, hän on toiveikas tulevaisuuden suhteen ja olettaa, että vanhat jumalat yhä suojelevat valtakuntaa. Sata vuotta myöhemmin kirjoittava Zosimos puolestaan näkee valtakunnan tuhoutuneen juuri perinteiden hylkäyksen vuoksi. Koska roomalainen uskonnollisuus on hyvin laaja käsite, tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota kulttuuriin kokonaisuudessaan. Alemmista yhteiskuntaluokista ponnistaneiden miesten nousu korkeisiin virkoihin, muutokset hallinnossa ja armeijassa sekä vanhojen juhlien ja rituaalien hylkääminen olivat Zosimoksen mukaan syitä Rooman rappioon. Ajatus kansasta, joka nousi suurvallaksi jumalien suosiolla ja ylläpiti menestystään suorittamalla julkisia rituaaleja on esillä myös Ammianuksella.