Browsing by Subject "aika"

Tutkielmassani tavoitteena on analysoida, millainen on Jumalan ja ajan välinen suhde; onko Jumala ajassa vai ajan ulkopuolella, vai voiko Jumala olla samanaikaisesti sekä ajassa että ajattomuudessa. Tarkastelemiani Jumalan ja ajan väliseen suhteeseen vaikuttavia asioita ovat ajan rakenne, fysikaalisen todellisuuden luonne fysiikan teorioiden valossa sekä Jumalan ennalta tietämisen ja ihmisen vapaan tahdon suhde. Tutkimusmetodini on systemaattinen analyysi. Tutkielmassa tarkastelemani tutkimuskysymykset ovat: Mikä on Jumalan ja ajan välinen suhde?; Mikä on Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon välinen suhde?; Millainen on ajan perimmäinen rakenne? Lähestyn aihetta käyttämällä lähteenäni yhdysvaltalaisen uskonnonfilosofin William Lane Craigin kirjallisuutta. Ensimmäisessä pääluvussa lähteenäni on Craigin teos God, Time and Eternity: The Coherence of Theism II (2001). Toisessa pääluvussa lähteenäni on Craigin teos Divine Foreknowledge and Human Freedom: The Coherence of Theism (1991). Kolmas pääluku perustuu kvanttifysiikan pohjalta esittämääni teoriaan, joten en käytä siinä teologista päälähdettä, vaan kolmannen pääluvun teologinen on pohja suurelta osin kahden ensimmäisen pääluvun perusteella esittämissäni johtopäätöksissä. Ensimmäisessä pääluvussa (luku 2) tarkastelen Jumalan ja ajan suhteeseen vaikuttavia teemoja. Niitä ovat Jumalan läsnäolo ja toiminta fysikaalisessa universumissa, ajan olemus suhteellisuusteorian valossa sekä fysikaalisen universumin luominen. Toisessa pääluvussa (luku 3) tarkastelen Craigin esittämää ratkaisua Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen vapaan tahdon ristiriitaan. Craigin ratkaisun lisäksi tarkastelen aihetta koskevista perinteisistä uskonnonfilosofisista ratkaisuista Boethiuksen esittämää ratkaisua sekä molinismia. Keskeinen kysymys Jumalan ennaltatietämisen ja ihmisen tahdon vapauden suhteen on, määrääkö Jumalan ennaltatietäminen tulevaisuuden, vai onko ennaltatietäminen seurausta siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Kolmannessa pääluvussa (luku 4) esitän Jumalan ja ajan suhteeseen ratkaisun, joka pohjautuu kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin perustuvan haarautuvien tapahtumankulkujen malliin. Ratkaisu yhdistää Jumalan ajallisuuden ja ajattomuuden, ja pyrkii siten korjaamaan ensimmäisessä ja toisessa pääluvussa osoittamani ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että Jumala on pelkästään ajaton tai ajallinen. Lopuksi syvennän analyysia tarkastelemalla ajan luonnetta multiuniversumiteorioiden näkökulmasta. Johtopäätökseni on, että kvanttifysiikan potentiaalisuuksiin vetoamalla voidaan osoittaa, että Jumala voi olla samanaikaisesti olemukseltaan ajaton ja aksidentaalisesti ajallinen. Tulevaisuus on olemassa kvanttipotentiaalisuuksina, mutta se ei ole vielä aktualisoitunut, ja siten ihmisten vapaan tahdon valintojakaan ei ole ennalta määrätty. Koska Jumala voi samanaikaisesti toimia fysikaalisen universumin nykyhetkessä, jossa tulevaisuus on vielä avoin, ja nähdä aktualisoituneen tulevaisuuden ajattomuudesta käsin, Jumalan samanaikainen ajattomuus ja ajallisuus eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

Maisterintutkielma tarkastelee filosofisen analyysin menetelmällä tulevaisuuden käsitettä strategisen ajattelun ja toiminnan osana. Tutkimuksessa keskeisemä aineistona käytetään Timo Santalaisen teosta (2009) ”Strateginen ajattelu & toiminta”. Strateginen ajattelu suuntaa tulevaisuuteen ja ohjaa strategista toimintaa. Tässä tutkimuksessa tulevaisuus käsitetään toiminnan kautta luotavana asiana, johon on valmistauduttava aktiivisesti. Ajatus tulevaisuudesta on muuttunut antiikin ajoista nykypäivään. Toisin kuin antiikin aikana, nykypäivänä ajatellaan, että mahdollisia tulevaisuuksia on yhden sijaan useita ja tulevaisuuteen vaikuttavana tekijänä on Jumalan sijaan ihminen itse. Nykyisin tulevaisuutta pyritään tutkimaan muun muassa tulevaisuudentutkimuksen keinoin. Liiketoiminnassa tulevaisuutta pyritään hallitsemaan liiketoimintastrategioiden avulla. Tutkimuksessa aineistona käytetyn teoksen valossa tulevaisuus on päämäärä, johon ihminen valmistautuu aktiivisesti ennakoimalla, suunnittelemalla ja oppimalla. Tulevaisuus on tila, joka on haluttu ja tavoiteltu. Tämän halutun tilan edessä on esteitä, jotka organisaatio ja yksilö ylittävät omalla työllään. Haluttu tulevaisuus ei synny ilman voimaa, painetta muuttuakseen, jossa ulkoisen toimintaympäristön muutoksella on suuri merkitys, kun se pakottaa organisaation ja yksilön reagoimaan ja viemään toiminnan uuteen suuntaan. Halutun tulevaisuuden muotoilemiseen tarvitaan myös suunta eli visio, joka toimii eteenpäin viemänä voimana tilanteessa, jossa ulkoinen muutospaine tekee muuttumisesta välttämätöntä, jotta toimintaa voitaisiin jatkaa. Tulevaisuuden tekemistä edellyttävän vision toteuttamiseksi organisaatio ja yksilö tarvitsevat voimavaroja, resursseja ja taitoja, joita kehitetään jatkuvan oppimisen kautta. Tulevaisuutta tehtäessä ihminen yksilönä ja organisaation muodostamana ryhmänä ennakoivat ympäristössä tapahtuvia muutoksia ja valmistautuvat toimimaan yllättävissä tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Tulevaisuus ajan elementtinä on Santalaisen ajattelussa resurssi ja lineaarisesti etenevä jatkumo, jolla on alku ja loppu. Ajan moniulotteisuus on nykyhetkessä, jossa strategi hyödyntää menneisyydestä oppimiaan taitoja ja tähtää toiminnallaan tulevaisuuteen sijoitettuun visioon. Nykyhetki asettaa strategille toimintaan sivusuunnista kohdistuvia ympäristön haasteita ja tarjoaa haluttua tulevaisuutta mahdollistavat resurssit, joita taitava strategi pystyy hyödyntämään toiminnassaan. Vastuu tulevaisuudesta on yksilöllä, jonka tehtävänä on käyttää kykyjään parhaalla mahdollisella tavalla, ja organisaation johtajalla, jotta tämä suuntaisi osaamisestaan organisaation hyödyksi