Browsing by Subject "arvokasvatus"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2017)Tämä työ käsittelee partioliikkeen arvokasvatusta vuosilta 1917–1918 kahden lehden, Partiolaisen ja Ole Valmis-lehden näkökulmasta. Suomi koki kyseisinä vuosina murroskauden itsenäistymisen ja sisällissodan muodossa. Partio oli uusi harrastus: se oli ehtinyt toimia vuoden ennen kieltämistä ja sallittiin jälleen vuonna 1917. Tutkimus tarkastelee kahden partiolehden näkökulmasta partioliikkeen arvokasvatuksen suhdetta suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin. Erityisen huomion kohteena on se, millaista partioliikkeen arvokasvatus oli ja miten se muuttui yhteiskunnan vaikutuksesta. Tutkimuksessa pohditaan myös sitä, miten partioliikkeen arvokasvatus vastasi yhteiskunnan yleisiä kasvatusihanteita. Vuonna 1917 alkoi ilmestyä kaksi partiolehteä, Ole Valmis ja Partiolainen. Kumpikin partiolehti kilpaili samasta lukijakunnasta - partiolaisista. Kummassakin lehdessä esiteltiin partioliikkeen ohjelmaa, arkipäivän vinkkejä, leikkejä ja korkeimman neuvoston viralliset, partioliikettä koskevat päätökset. Lehdet erosivat toisistaan vain suhtautumisella suomen ja ruotsin kielisyyteen: Ole Valmis edusti kaksikielistä linjaa ja Partiolainen suomenkielistä. Partiolehdet olivat lähellä käytännön partiolaisuutta niin, että samalla kerrottiin hallinnon liikkeistä. Lehdet tarjoavat tästä syystä hyvän näkökulman arvokasvatukseen ja sen muutoksiin. Vuonna 1919 partiolehdet yhdistyivät yhdeksi, Partio –nimiseksi lehdeksi. Partioliike myötäeli yhteiskunnan muutoksissa. Partioliikkeen arvokasvatus muuttui osittain yhteiskunnan murrosajan vuoksi, osittain oman uutuutensa takia. Vuonna 1917 Ole Valmis –lehdessä ja Partiolaisessa määriteltiin harrastuksen rajat: mitä partio on, millaisia partiolaiset ovat ja kuinka heitä halutaan kasvattaa. Partioliikkeen sisäinen kehitys keskeytyi vuonna 1918, kun sisällissota puhkesi. Yhteiskunnassa elettiin poikkeusaikaa, samoin partioliikkeessä: varsinainen toiminta keskeytyi ja liikkeen piirissä keskityttiin sodassa toimimiseen. Sodan jälkeen arvokasvatuksessa korostettiin kaatuneiden esimerkillisyyttä rohkeudessa, annettiin vinkkejä ruokapulan helpottamiseksi ja puhuttiin partioliikkeen suomalaistamisesta. Vuonna 1918 alkunsa saaneet kehityslinjat jatkuivat vuodelle 1919. Käytännön taitoihin tehtiin tarkennuksia: vartion kokouksista kirjoitettiin, kilpailemisesta kerrottiin ja tarkkuuden kasvatukseen opetettiin. Katseet voitiin kääntää myös ulkomaille, kun maan sisäiset ongelmat olivat tasoittumassa. Vuoden 1919 yhteneväisyys huipentui uuteen partiolehteen, joka oli tarkoitettu kaikille yhteiseksi, viralliseksi partiolaisten äänenkannattajaksi.
-
(2015)Ihanne: sosialidemokratinen lastenlehti ilmestyi vuosina 1908–1914 kuukausittain Sosialidemokraattisen naisliiton äänenkannattajan Työläisnaisen liitteenä. Olen tutkinut, millaisia motiiveja Ihanteen perustamisen taustalla oli, millaisia tekstejä lehdessä julkaistiin ja millaisia arvoja lukijoille välitettiin. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että sosialidemokraattisessa naisliitossa suhtauduttiin kirkkoon ja kristinuskoon monin eri tavoin. Olen selvittänyt, millä tavoilla Ihanteessa kirjoitettiin papistosta ja kristinuskosta. Olen myös analysoinut, millaisena Jeesus esitettiin. Oliko hän Jumalan poika vai kapinoitsija, joka nousi esivaltaa vastaan? Mitä lehdessä tarkoitettiin, kun siinä erotettiin todellinen Jumala ja valheiden jumala? Olen arvoinut myös Ihanteessa luotua vastakkainasettelua työläisten ja porvareiden välille. Millaisia eroja työläislasten ja rikkaiden lasten välillä kerrottiin olevan? Pohdin, mihin erilaisuutta korostavalla retoriikalla pyrittiin. Lopuksi olen esitellyt lehdessä kuvattua sosialistista tulevaisuutta. Ihanne-lehden lisäksi työssäni tärkeä lähde on Työläisnainen. Sosialidemokraattisessa naisliitossa oltiin huolestuneita kansakoulun välittämien arvojen ja erityisesti uskonnonopetuksen negatiivisista vaikutuksista lapsiin. Tärkein syy Ihanteen perustamiselle oli halu tehostaa lasten ja nuorten sosialistista arvokasvatusta. Analysoidessani Ihanteen tarinoita olen ottanut huomioon, että työväenliikkeen sisällä oli eroavia näkemyksiä tulevasta sosialistisesta yhteiskunnasta ja keinoista sen saavuttamiseksi. Ihanne-lehden uskontokritiikki kohdistui pääasiassa kirkkoon ja papistoon, eikä uskontoon sinällään. Jeesuksesta kirjotettiin lehdessä ihaillen, mutta ei koskaan Jumalan poikana. Jeesuksen kerrottiin olleen esivallan haastaja ja kapinoitsija, jonka oppeja on sittemmin vääristelty. Jumalasta kirjoitettaessa Ihanteessa erotettiin oikea Jumala ja valheiden jumala. Jumalan olemassaoloa ei lehdessä suoraan kiistetty, mutta lukija johdateltiin pohtimaan, miksi Jumala olisi antanut toisille niin paljon ja toisille niin vähän. Kuvailemalla yhteiskunnallisen järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta Ihanne-lehdessä pyrittiin selittämään, miksi luokkataistelu oli oikeutettu. Työväenliikkeen retoriikkaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä kuulunut aggressiivinen tyyli näkyi myös Ihanne-lehdessä, jossa lapset kutsuttiin riveihin taistelemaan. Porvaristoa pilkkaamalla ja syyllistämällä pyrittiin herättämään halu luokkataisteluun. Ihanteessa kerrottiin, että sosialistinen yhteiskunta oli mahdollista saavuttaa, kun työväki yhdistyi taistelemaan oikeuksistaan yhtenä rintamana. Tulevaa sosialistista yhteiskuntaa lehdessä kuvailtiin paikkana, jossa kenenkään ei tarvinnut kärsiä nälästä tai sorrosta. Tutkimukseni sosialistisesta lastenlehdestä täydentää kuvaa siitä, millaista retoriikkaa työväenlehdet hyödynsivät. Lasten arvokasvatus ja se, kenellä siihen on oikeus, on yhä ajankohtainen ja tärkeä kysymys.
-
(2020)Tiivistelmä Referat Tässä tutkielmassa selvitän evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien näkemyksiä kouluissa tapahtuvasta arvokasvatuksesta ja sen merkityksestä 2010-luvulla. Lisäksi tutkielma selvittää evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien roolia arvokasvattajana ja niitä haasteita ja käsityksiä joita evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokevat liittyvän kouluissa tapahtuvaan arvokasvatukseen. Arvokasvatusta käsitteenä on tutkittu käsitteenä sekä alakouluissa, mutta evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien osalta arvokasvatusta ei vielä ole tutkittu. Tutkimus on laadullinen tutkimus joka toteutettiin puolistrukturoituna e-lomakehaastatteluna. Aineistoa kerättiin toukokuussa 2016 sekä tammikuussa 2017 ja yhteensä tutkimukseen osallistui 21 evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajaa ympäri Suomen. Tutkimustulokset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten mukaan evankelisluterilaisten uskonnon aineenopettajien määritellessä termiä arvokasvatus jäi teorian merkitys vähäiseksi. Teorian sijaan esille nousi pohdinta ja keskustelu, hyvän elämän oppiminen, kirjalliset dokumentit kuten opetussuunnitelmatekstit, opettajan esimerkki sekä koulun käytännön toiminta. Arvojen opettaminen koulun arjessa nähtiin merkittäväksi tehtäväksi ja arvojen ohjaavan koko koulun toimintaa. Arvojen opettamisen 2010-luvun Suomessa nähtiin olevan koko koulun ja kaikkien oppiaineiden yhteinen tehtävä. Kuitenkin evankelisluterilaisen uskonnon ja katsomusaineiden nähtiin käyttävän muita oppiaineita enemmän aikaa arvopohdintaan ja arvojen opettamiseen. Käytännössä arvojen opettaminen tapahtuu evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien mukaan sekä opettajan oman esimerkin kautta että erilaisia opetusmetodeita hyödyntäen. Evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokivat toimivansa jatkuvasti arvokasvattajina niin oppitunneilla kuin sen ulkopuolellakin. Opetusmetodien osalta keskiöön arvojen opettamisessa nousivat keskustelu -ja pohdintatehtävät. Tutkimukseen osallistuneista evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajista suurin osa koki roolinsa arvokasvattajana merkittävänä vaikkakaan muiden aineiden opettajien tai koulun työntekijöiden roolia arvokasvattajina ei sivuutettu. Jatkuvasti muuttuva yhteiskunta, rajallinen aika, ristiriidat oman ja oppilaan arvomaailman välillä sekä opettajan itsevarmuuden puute koettiin haasteina arvokasvattamisen opettamisessa 2010-luvulla.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tarkastellaan elämänkatsomustiedon opetuksen ja ilmastokasvatuksen yhtymäkohtia. Ilmastokasvatuksen määrittelen ilmastonmuutoksen myötä syntyneeksi tarpeeksi käsitellä ympäristöaiheita kouluissa. Tutkimuskysymyksenä on, miten yläkouluissa työskentelevät elämänkatsomustiedon opettajat kuvaavat ilmastokasvatuksen toteutumista työssään. Tutkimuskysymystä lähestyttiin laadullisen tutkimusotteen keinoin, ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla seitsemää vuosiluokilla 7–9 työskentelevää elämänkatsomustiedon opettajaa. Kerätty haastatteluaineisto käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen viitekehys muodostuu käsitteiden määrittelystä ja aiemmasta tutkimuksesta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on tuotu esille katsomusaineiden ja ilmastokasvatuksen yhtymäkohtia, joissa oppilaiden katsomuksellinen kehitys nähdään merkittävänä osana kokonaisvaltaista ympäristöajattelun kehittymistä. Tässä tutkimuksessa huomio rajautui elämänkatsomustiedon erityispiirteiden esittelyyn, ilmastotunteita käsittelevään tutkimukseen ja opettajan rooliin arvokasvattajana. Tutkimustuloksissa elämänkatsomustiedon erityispiirteet – ajattelun taidot ja oppija itse opetuksen keskiössä – näyttäytyvät ilmastokasvatuksen mahdollistajina. Opettajat kokevat ilmastokasvatuksen osana elämänkatsomustiedon arvokasvatusta, mikä vaatii opettajalta tasapainoilua ja itsereflektointia neutraaliuden ja arvolatautuneisuuden välimaastossa. Opettajat kuvaavat ilmastokasvatuksen toteuttamista usein myös vaikeana, koska oppilaat eivät ole aiheesta kiinnostuneita ja ilmastoteemat koetaan arkipäiväistyneinä. Näistä vaikeuksista huolimatta opettajat olivat onnistuneet käsittelemään ilmastoaiheita muita lähestymistapoja etsimällä ja elämänkatsomustiedon sisällöllistä laaja-alaisuutta hyödyntämällä. Oppilaiden vähäinen kiinnostus ilmastokasvatusta kohtaan on uusi havainto, joka tarjoaa useita ajankohtaisia jatkotutkimusaiheita.
Now showing items 1-4 of 4