Browsing by Subject "avioero"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Tämän tutkimuksen aiheena on 25–45-vuotiaiden naimisissa olevien miesten ja naisten kokemukset siitä, millä tavoin lapsuudessa koettu vanhempien avioero vaikuttaa heidän omaan avioliittoon. Ko-kevatko he, että vanhempien avioerolla on merkitystä omassa parisuhteessa? Tutkimusongelmaa lähestytään kolmen kysymyksen kautta: Miten haastateltavat kuvailevat omien vanhempiensa parisuhdetta? Millä tavoin omien vanhempien avioeron lapsuudessa kokeneet mieltävät avioliiton merkityksen? Millä tavoin lapsuudessa koettu vanhempien avioero vaikuttaa omaan avioliittoon ja parisuhteeseen? Aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia sekä tulkinnassa osittain narratiivista näkökulmaa. Teoriataustana ovat Erik. H. Erikssonin psykososiaalinen kehitysteoria ja kehityspsy-kologian elämänkulunteoria. Suomessa solmitaan vuosittain noin 25 000 avioliittoa ja lähes puolet niistä päätyy eroon. Ero koskettaa vuosittain noin 30 000 suomalaista lasta ja nuorta. Avioerotutkimusta on tehty runsaasti sekä ulkomailla että Suomessa, mutta avioerolasten aikuisiän tutkimusta on vähemmän. Aineistosta saatujen tulosten mukaan avioeron ja lapsuuden perhemallit periytyvät osittain omaan avioliittoon ja perhe-elämään. Lapsuuden epävarmuus on periytynyt monelle aikuisuuteen asti. Tutkimusjoukolle on sukupuoleen katsomatta tyypillistä korostaa vahvasti avioliittoon sitoutu-misen merkitystä. Henkinen pahoinvointi on toinen ulottuvuus, joka nousi vahvasti esiin tässä tutkimuksessa. Ero-perheissä tasapainoinen ja huolehtiva vanhemmuus on jäänyt usein vähemmälle huomiolle. Henkistä pahoinvointia on ilmennyt eriasteisena vastaajien nuoruus- ja aikuisiässä ja tutkimustulosten valossa avioeron vaikutus on ilmeinen. Tällaista tutkimusta tulee tehdä, koska se tuo moniulotteisella tavalla avioeron aikuisten ”lasten äänet” kuuluviin tässä ajassa. On merkittävää kiinnittää huomiota siihen, miten lapsia kohdellaan erossa, ja miten he siitä selviävät aikuisuudessa. Tämä tutkimus on suunnattu kaikille avioeron syis-tä ja vaikutuksista kiinnostuneille. Se voi toimia myös ajatusten herättäjänä yhteiskunnassa avioero-tilanteissa, joissa mahdollisesti perheen lapsia harvemmin kuullaan.
-
(2018)Käsittelen tutkielmassani vuoden 1948 kirkolliskokouksen kysymystä eronneiden uudelleenvihkimisestä. Selvitän, millaisia vaihtoehtoisia ratkaisutapoja uudelleenvihkimiskiellolle kokouksessa esitettiin ja miten niitä perusteltiin. Lisäksi selvitän, oliko kirkolliskokousedustajien välillä havaittavissa jännitteitä sekä muuttuiko joidenkin heistä kanta kokouksen aikana. Käytän menetelmänä lähilukua, jonka avulla pyrin tarkastelemaan kirkolliskokouksessa käytyjä keskusteluja mahdollisimman tarkasti. Lähteinäni ovat vuoden 1948 keskustelupöytäkirjat, joissa eronneiden uudelleenvihkimiskysymystä käsiteltiin kirkkolakikomitean mietinnön, lähetekeskustelun, siviilivaliokunnan sekä loppukeskustelun aikana. Sodan aikana solmittiin avioliittoja, jotka päättyivät herkästi eroon. Eduskunnan hyväksymä avioliittolaki vuodelta 1929 salli uudelleenvihkimisen. Luterilaisen kirkon oli määriteltävä kantansa lisääntyneisiin uudelleen avioitumisiin. Kirkolliskokouksessa esitettiinkin, että kirkko ei vihkisi eronneita uudelleen kristilliseen avioliittoon. Tätä perusteltiin muun muassa Raamatulla, jota pidettiin kirkon ylimpänä auktoriteettina. Tutkimus osoittaa, että kokouksessa esitettiin useita vaihtoehtoja uudelleenvihkimieskiellolle. Niitä olivat erityisesti eronneiden uudelleenvihkimiseen liittyvät kirkkolain pykälät, kuten uusi vihkikaava, karenssiaika ennen uuden liiton solmimista sekä yksittäisen papin tai hiippakunnan erityislupa. Kokouksessa esitettiin myös toisenlaisia vaihtoehtoja eronneiden uudelleenvihkimiskiellolle. Vihkimiskiellon vaihtoehdoilla pyrittiin avioerotilastojen pienentämiseen sekä kansalaisten seksuaalimoraalin kasvattamiseen. Näitä olivat ennaltaehkäisevä työ sekä valistustyö. Myös kirkon järjestämiä kinkereitä sekä papin jalkautumista tiiviimmin seurakuntalaisten keskuuteen pidettiin mahdollisina keinoina vaikuttaa seurakuntalaisten epäsiveelliseen elämään ja alhaiseen seksuaalimoraaliin. Tutkimuksen mukaan aiheen arkaluonteisuudesta huolimatta keskustelu oli pääosin asiallista, eivätkä välit jännittyneet kuin parin edustajan välillä. Kokouksen aikana ei kukaan edustajista vaihtanut kantaansa.
Now showing items 1-2 of 2