Browsing by Subject "avioliitto"

Suomalaisen perhe- ja seksuaalikasvatuksen näkemykset ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä riippuen ajan yhteiskunnallispoliittisesta tilanteesta ja perhe- ja seksuaalikasvatusta tukeneista instansseista. Tässä tutkielmassa päätavoitteenani on selvittää, millä tavalla pappina ja psykiatrina toiminut Asser Stenbäck on vaikuttanut suomalaisen kristillisen perhe- ja seksuaalikasvatuksen muotoutumiseen Suomessa vuosina 1948–1964. Tutkimuksessani tarkastelen erityisesti millaiset olivat Stenbäckin kristillis-moraaliset arvot, mitä kanavia käyttäen hän niiden hyväksi vaikutti, miten hän niissä vaikutti, mihin kohderyhmiin hänen toimintansa oli suunnattu ja mikä merkitys hänen toiminnallaan oli seksuaalieettiseen opetukseen yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa yhteyksissä. Lisäksi kiinnitän huomiota Stenbäckin toiminnan vastaanottoon ja vaikutuspiiriin sikäli, kun niitä ilmenee lähteissä. Tarkastelen Stenbäckin toimintaa sekä yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa yhteyksissä ja kristillisen kasvatuksen edistäjänä. Tällöin huomioni keskittyy erityisesti niihin yhteisöihin ja toimikuntiin, joissa Stenbäck vaikutti tutkimusajanjaksollani aktiivisena toimijana sekä Stenbäckin kirjalliseen tuotantoon. Tutkimukseni kannalta olennaiseksi instanssiksi nousee Kirkon perheasiain toimikunta, jossa Stenbäck oli pitkäaikaisena jäsenenä 1956–1970. Niin ikään merkitykselliseksi muodostuu opetusministeriön vuonna 1948 asettama sukupuoli- ja siveellisyyskasvatuksen keskustoimikunta, jossa Stenbäck oli mukana sekä heidän laatimansa perhe- ja seksuaalikasvatuksellinen julkaisunsa Perhekasvatusta tehostamaan. Esitelmiä nuorisolle sukupuolikysymyksestä. Kyseisestä vuodesta lähtien hän ei näin ollen enää ollut paikallinen toimija, vaan julkinen seksuaalipoliittinen vaikuttaja. Stenbäckin kirjallisesta tuotannosta erityisasemaan kohoaa Asser Stenbäckin ja Lauri Pautolan vuonna 1952 julkaisema Lapsuus- ja nuoruusiän sukupuolinen kehitys ja kasvatus, joka on toiminut vuosikymmenien ajan perhekasvatuksellisena ohjenuorana sekä suomalaisessa koulumaailmassa että suomalaisessa psykiatriassa. Käytän tutkielmani päälähteenä edellä mainitsemieni lisäksi vuonna 1953 julkaistu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mietintö Kirkko ja perhekasvatus. Mietintö perhekasvatuksen tehostamisesta kirkon työssä, jota Stenbäck oli laatimassa. Lisäksi käytän lähteinä Kirkkohallituksen Kirkon perheasiain toimikunnan arkiston tutkimusajanjaksoni mukaisia perheasioita käsitteleviä pöytäkirjoja, toimintakertomuksia, lausuntoja ja ohjesääntöjä sekä toimikunnan historiaa käsittelevää aineistoa. Tutkielmani pääasiallinen kirjallisuus muodostuu perhe- ja seksuaalikasvatusta sekä kirkon seksuaalieettisiä linjauksia ja sodan jälkeistä yhteiskuntapolitiikkaa kartoittavista teoksista. Tutkimustulosteni valossa Asser Stenbäck on osoittautunut merkittäväksi kirkolliseksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi suomalaisen kristillisen perhe- ja seksuaalikasvatuksen kentällä. Hän teki arvokasta työtä niin nuorten, kasvattajien, avioongelmaisten kuin perheneuvontaan erikoistuneiden työntekijöidenkin auttamiseksi. Yhteiskunnallisella tasolla Stenbäck osallistui opetusministeriön sukupuoli- ja siveellisyyskasvatukselliseen ohjelmaan osallistumalla keskustoimikunnan työhön ja perhe- ja seksuaalikasvatuksellisten julkaisujen laatimiseen. Toimessaan Kirkon perheasiain toimikunnassa Stenbäck osallistui aktiivisesti papin ja psykiatrin roolissa niin kirkon perhekasvatusta koskevaan päätöksentekoon kuin kirkollisen perhekasvatustyön kehittämiseenkin. Hän edisti perhekasvatuksellista opetusta yliopistossa papeiksi aikoville, perhekasvatusopetusta rippikouluikäisille ja avioliittoon aikoville, tehosti neuvontatoimintaa avioliitossaan vaikeuksiin joutuneille sekä laajensi perhekasvatustyötä erilaisiin kouluihin, nuorisojärjestöihin ja armeijaan ulottuviksi. Stenbäckin erityisansiona pidetään hänen toimintaansa ruotsinkielisen perheneuvontatyön hyväksi. Stenbäck toimi neljäntoista vuoden ajan ruotsinkielisen avioliittotoiminnan kehittäjänä ja sekä Helsingin ruotsinkielisen avioliittoneuvonnan johtajana että neuvonnan vastaavana psykiatrina. Stenbäckin esityksissä painottuivat yksiavioinen avioliitto ainoana seksielämän muotona ja lapsen paikkana, miehen ja naisen vastuualueita avioliitossa, pidättyväisyyden merkitys, irtosuhteiden vaarallisuus, kodin ja vanhempien rooli lapsen normaalin kehityksen saavuttamisessa sekä itsetyydytys ja homoseksuaalisuus harhautuneiden sukupuoliviettien muotoina. Stenbäck noudatti esitelmissään luterilaisen kirkon kristillistä moraalikäsitystä ja seksuaalieettisiä näkemyksiä, ja hänen perhe- ja seksuaalikasvatuksensa oli pääsääntöisesti Lutherin ja Freudin oppien mukaista. Painotus kuitenkin vaihteli riippuen siitä, esiintyikö hän papin vai psykiatrin roolissa.

Suomessa alkoi perjantaina 28.11.2014 poikkeuksellisen suuri kirkosta eroamisaalto. Kyseisenä perjantaina ja sitä seuranneena viikonloppuna Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi yli 13000 henkilöä. Tässä pro gradu –tutkielmassani tutkin ja analysoin niitä syitä, jotka johtivat suuren määrän ihmisiä eroamaan kirkosta kyseisenä ajankohtana. Tutkimusaineistonani käytän eroakirkosta.fi nimisen, kirkosta eroamista varten luodun verkkopalvelun palautteita. Palautteissa kirkosta eroavat henkilöt voivat kertoa syynsä kirkosta eroamiselleen. Tutkimusaineistona ovat 600 kappaletta palautetta 28.11.2014 kello 13.12 – 18.35 väliseltä ajanjaksolta. Kyseinen ajanjakso on valittu siksi, että perjantaina 28.11.2014 kello 13 alkaneessa täysistunnossa Suomen eduskunnassa äänestettiin ensi kertaa Suomen historian aikana kansalaisaloitteesta alkunsa saaneesta lakimuutosehdotuksesta. Äänestyksen kohteena oli kansalaisaloite avioliittolain rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta. Valitessani kyseisen tutkimusajankohdan voin tutkia myös sitä, oliko kyseisellä eduskunnassa suoritetulla äänestyksellä vaikutusta kirkosta eroamisiin tutkimusajankohtana. Tutkimuksessa sovellan kvantitatiivista tutkimusmetodia. Tutkimusaineiston suuren määrän vuoksi, aineisto on syötetty SPSS-tilastollisten analyysien tekemiseen tarkoitettuun tietokoneohjelmaan. Kun havainnoista oli ohjelman avulla muodostettu datamatriisi, suoritin aineistosta tilastollisen analyysin. Analyysin perusteella muodostin 9 kappaletta erilaista klusteroitua muuttujaa kirkosta eroamisen syistä. Muuttujien klusteroinnissa olen soveltanut myös kvalitatiivisen sisällön analyysin periaatteita. Aineistosta nousi suurimmaksi kirkosta eroamista kuvaavaksi klusteroiduksi muuttujaksi (1) sukupuolineutraali avioliitto. Muuttuja (2) jokin arkkipiispan lausunto tai kommentti, oli palautteiden perusteella toiseksi suurin kirkosta eroamiseen johtanut syy. Tutkimuksen tuloksista voi päätellä sen, että Suomen eduskunnan täysistunnossa 28.11.2014 äänestetty tulos sukupuolineutraalista avioliittolaista ja siihen liittyvä keskustelu ja kommentointi eri medioissa, sekä joidenkin henkilöiden myönteiset kannanotot asiasta saivat suuren joukon ihmisiä eroamaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta tutkimusajankohtana.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisia uskonnollisia argumentteja Homoillan jälkeen Helsingin Sanomissa julkaistuissa mielipidekirjoituksissa esitettiin ja käytettiin, kun otettiin kantaa homoseksuaalisuuteen liittyviin kysymyksiin joko myönteisessä tai kielteisessä sävyssä. Tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota niihin argumentteihin, joilla homoseksuaalisuutta pyritään joko kritisoimaan tai puolustamaan. Uskonnollisilla argumenteilla tarkoitetaan Raamattuun, kristilliseen oppiin ja perinteeseen sekä kristilliseen etiikkaan liittyviä näkemyksiä, joiden avulla mielipidekirjoittajat perustelevat suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen. Tutkimusaineistona on Yleisradion Ajankohtaisen Kakkosen järjestämän Homoillan jälkeen julkaistut mielipidekirjoitukset Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla. Mielipidekirjoitukset julkaistiin 15.10.–9.11 välisenä aikana. Tutkimusaineistona on 32 mielipidekirjoitusta. Tutkielman kahdessa pääluvussa tarkastellaan kahta teemaa, jotka nousivat ensisijaisesti esille aineistoista. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan homoseksuaalisuuden ymmärtämistä syntinä ja sen perustelua Raamatulla. Lisäksi ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan edellä mainitun näkemyksen kritiikkiä eli ajatusta, että homoseksuaalisuutta ei tulisi pitää syntinä. Toisessa pääluvussa tarkastellaan samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevia, puolesta tai vastaan esitettyjä argumentteja. Tällöin yksi keskeinen kysymys on, tuleeko homoseksuaalisuus nähdä ihmisen biologisena ominaisuutena ja toisaalta luomisessa annettuna lahjana vai ei. Johtopäätöksissä esitetään, että keskeiset eroavaisuudet puolesta ja vastaan esitetyissä argumenteissa on raamatuntulkinta ja perimmäinen olemus. Raamatun tulkintatapoja on kolme: Perinteinen tulkintatapa, jossa homoseksuaaliset teot nähdään syntinä. Ydinsanomaa korostava tulkintatapa, jossa homoseksuaalisuutta ei nähdä syntinä. Tällöin myönnetään, että Raamatussa on homoseksuaalisia tekoja tuomitsevia kohtia. Raamatun keskeinen sanoma rakkaudesta tulkitaan kuitenkin olevan ristiriidassa sen kanssa, että homoseksuaalisuus nähdään syntinä, joten tulkintatavassa päädytään korostamaan Raamatun ydinsanomaa. Modernissa tulkintatavassa korostetaan, että modernia homoseksuaalisuus käsitystä ei pitäisi palauttaa raamatunteksteihin. Sen sijaan homoseksuaalisuus nähdään modernina käsitteenä, joka on merkittävästi erilainen kuin Raamatun kirjoittamisen ajan käsitys homoseksuaalisuudesta. Samaa sukupuolta olevien parisuhdetta koskevassa keskustelussa samaa sukupuolta olevien siunaamista ja parisuhdetta vastustavat ajattelevat homoseksuaalisuuden olevan luonnonvastaista. Ajatus perustuu siihen, että Raamattuun ja biologiaan. Tätä perusteella sillä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, joten tällöin nähdään, että Jumala loi ihmisen heteroseksuaaliksi. Lisäksi näkemystä perustellaan sillä, että kaksi samaa sukupuolta olevaa eivät pysty lisääntymään luonnollisesti. Parisuhdetta ja siunausta puolustavat sen sijaan ajattelevat, että Jumala on luomisessa lahjoittanut mahdollisuuden rakastaa toista ihmistä. Tällöin ei ole merkitystä sillä, mikä toisen ihmisen sukupuoli on. Parisuhdetta ja siunausta puolustavat myös ajattelevat, että jos samaa sukupuolta olevien asemaa ei tunnusteta, se aiheuttaa sen, että homoseksuaalit joutuvat elämään näkymättömänä, joka ei ole tasa-arvoista ja joka rasittaa homoseksuaalien itsetuntoa. Kirkkoa kuvataan tällöin syrjivänä.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin Irlannin katolisen kirkon ja Irlannin valtion välisen suhteen muutosta vuosina 2009–2018. Tutkimusajankohta on mielenkiintoinen, sillä ajanjakson aikana Irlannissa tapahtui useita mullistavia tapahtumia, jotka herättivät runsaasti kysymyksiä irlantilaisten muuttuvasta suhtautumisesta katoliseen kirkkoon. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen ensisijainen tarkoitus on selvittää miksi ja miten katolisen kirkon asema on muuttunut tarkasteltavan ajanjakson aikana Irlannissa? Tarkastelen tapahtunutta muutosta Irlannin seksuaalieettisen lainsäädännön muutosten kautta: vuonna 2015 Irlannissa äänestettiin samaa sukupuolta olevien avioliittolaista ja vuonna 2018 aborttilainsäädännöstä. Tutkin, miten katolisen kirkon aseman muutos on näkynyt Irish Independent- sanomalehdessä julkaistuissa teksteissä. Tutkin sitä, onko kirkon esittämillä puheenvuoroilla ollut vaikutusta esimerkiksi kansanäänestyksien yhteydessä käydyssä keskustelussa ja miten irlantilaiset ovat suhtautuneet kirkon seksuaalieettisissä kysymyksissä esittämiin mielipiteisiin. Tutkimukseni päälähteenä on Irish Independent -sanomalehti, joka on levikiltään suurin sanomalehti Irlannissa. Teemoja, joita käsittelen ovat Irlannin katolisen hyväksikäyttöskandaali, samaa sukupuolta olevien avioliiton ja turvallisen abortin laillistaminen. Tutkimukseni osoittaa, että katolinen kirkko ei ole enää seksuaalieettisissä kysymyksissä merkittävä vaikuttaja tai arvojohtaja Irlannissa.

Perheellä on keskeinen rooli Katolisen kirkon opetuksessa. Erityisesti Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa ja sen jälkeisessä kirkon virallisessa, magisteriaalisessa, opetuksessa ymmärrys perheestä ja avioliiton sakramentista on syventynyt ja saanut uusia näkökulmia verrattuna aikaisempiin vuosisatoihin. Myös mission, eli lähetystyön, tematiikka on keskeinen osa-alue katolista teologiaa. Tässä tutkimuksessa tutkitaan paavi Franciscuksen näkemystä perheen ja mission välisestä suhteesta hänen paaviuden ajan opetuksessaan. Tutkimuksen ensisijaisena lähteenä ovat apostoliset kehotuskirjeet Evangelii gaudium (2013) ja Amoris laetitia (2016). Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi. Paavi Franciscuksen ajatteluun vaikuttaa hänen eteläamerikkalainen taustansa ja hänen ajattelussaan on voimakas vastakohtien filosofiaan pohjautuva dialektinen painotus. Paavi Franciscuksella on erityinen näky kirkon missiosta nykymaailmassa, johon liittyy muun muassa missionaarisen opetuslapseuden periaate ja periferioiden saavuttaminen. Missionaarinen opetuslapseus tarkoittaa käytännössä jokaisen kristityn perustavaa kutsua osallistua kirkon missioon. Paavi Franciscus antaa myös erityisen huomion inkulturaatiolle ja uskon kontekstuaaliselle ilmaisulle. Inkulturaatio tapahtuu kuitenkin jatkuvassa vuorovaikutteisessa jännitteessä universaalin uskon ja sen partikulaarin ilmauksen välillä. Paavi Franciscuksen ajattelussa myös perheellä on erityinen rooli. Perhe on samaan aikaan niin kirkon kuin yhteiskunnan perussolu. Perheen keskiössä on miehen ja naisen muodostama avioliitto. Perheellä on kasteen, mutta myös avioliiton sakramentin kautta erityinen kutsu osallistua missioon. Missionaarinen ulottuvuus ei rajaudu pelkästään perheen sisäisiin suhteisiin, kuten avioparin keskinäiseen rakkauteen. Perheellä on myös erityinen tehtävä yhteiskunnassa ja kirkossa yhteisöllisessä mielessä. Paavi Franciscuksen ajattelusta voidaan tunnistaa perheellä erityinen asema universaalin ja partikulaarin synteesinä sekä katolisen uskon representaationa oman kansansa edustajana. Perhe voidaan siten nähdä olemukseltaan missionaarisena kotikirkkona, joka ilmaisee myös konkreettisella tavalla Jumalan sisäistä olemusta persoonien yhteisönä. Periferioiden ja kirkosta kaukana olevien saavuttamisen painotuksen kautta myös kirkosta kaukana olevat perheet ja avioparit saavat erityistä huomiota Amoris laetitiassa. Dokumentin tarjoamat uudet pastoraaliset painotukset ovat herättäneet suurta keskustelua, mutta on perusteltua sanoa paavi Franciscuksen olevan opetuksessaan linjassa aikaisemman magisteriaalisen opetuksen kanssa. Paavi Franciscuksen näkemys armosta ja totuudesta liittyvät vahvasti hänen dialektiseen taustaansa: armo on totuuden partikulaari ilmentymä, joka manifestoi totuuden. Tämä näkökulma auttaa ymmärtämään myös Amoris laetitian pastoraalisia linjauksia.

Tämä tutkielma pyrkii selvittämään Martti Lutherin avioliiton sakramenttiteologian muutoksia vuosien 1519 ja 1520 välisenä aikana kahta lähdettä, eli Ein Sermon von dem ehelichen Stand ja De captivitate Babylonica ecclesiae praeludium vertailemalla. Pyrkiessäni löytämään syitä tähän ilmeisen nopeaan muutokseen Lutherin sakramenttiteologiassa, olen ottanut sekundäärilähteeksi Erasmus Rotterdamilaisen vuosina 1516 ja 1519 julkaistut kreikan ja latinankieliset raamatunkäännökset Novum Instrumentum omne ja Novum testamentum omne, sekä erityisesti niihin liittyvät kommentaarit. Erasmus kuvaa vuoden 1516 kommentaarissaan Ef. 5:32 jaetta ja puhuu Vulgatan sisältävän sekä käännösvirheen, että tulkintavirheen. Paavali ei siis Erasmuksen mukaan puhu miehen ja naisen välisestä avioliitosta puhuessaan suuresta mysteeristä, vaan Kristuksesta ja seurakunnasta. Luther näyttää omaksuneen tämän Erasmuksen tulkinnan torjuessaan avioliiton sakramenttiaseman teoksessa De captivitate Babylonica ecclesiae praeludium. Lutherin teologian muutoksen taustoja selvitettäessä Erasmus näyttäytyisi lähteiden valossa antavan jossain määrin selityksen muutokseen. Luther ei ”luonut” reformoitua sakramenttiteologiaa tyhjästä, eivätkä useat hänen ajatuksistaan olleet edes hänen omaa alkuperäänsä. Se, mitä tänä päivänä pidämme luterilaisena sakramenttiteologiana, on itse asiassa sekoitus katolista, humanistista ja (myös) ”erasmuslaista” sakramenttiteologiaa.

Tutkielman tavoite on selvittää naisten seksuaalista toimijuutta suomalaisissa kansanomaisissa uskomuksissa. Tutkielmassani kysyn, millaisia uskomuksia naisten seksuaalisuuteen liittyy, millaista toimijuutta naisilla suomalaisissa kyläyhteisöissä on sekä miten yhteisöjen patriarkaaliset rakenteet määrittelevät naisten toimijuutta. Aineisto koostuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston avioliittoa ja lapsia koskevasta kansanuskoaineistosta, normirikkomuksia koskevista uskomuskertomuksista sekä seksuaaliaiheisista lauluista, ja seksuaalisen sanaston perusteella rajatuista loitsuista ja lauluista Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta. Yhteensä aineisto koostuu 500 – 700 aineisto-otteesta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta ja noin 250 aineisto-otteesta Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta, joista primääriaineiston muodostavat noin 200 otetta. Aineisto on rajattu hakusanoilla, aineiston saturaatiolla sekä tutkimuskysymyksillä. Metodina hyödynnän teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja teoreettisena viitekehyksenä Sherry Ortnerin toimijuusteoriaa. Ortnerin teoriassa keskeisessä asemassa ovat yksilöiden kulttuurisesti muodostuneet projektit eli elämässä keskeiset tavoitteet sekä yhteisön valtarakenteet, jotka määrittelevät toimijuusmahdollisuuksia. Aineiston pohjalta hahmottelen tutkielmassa kolme teemaa. Vitun väki ja lempi ovat naisten seksuaalisia voimia, jotka mahdollistavat toimijuutta. Avioliitto sen sijaan toimii seksuaalisuuden rajana. Naisten kulttuurisiksi projekteiksi määrittelen aineistoni pohjalta avioliiton, toimeentulon sekä perheen hyvinvoinnin. Tutkielmassani käy ilmi, että naisten toimijuusmahdollisuudet ovat sitoutuneet tiukasti yhteisön sukupuolihierarkiaan sekä uskomuksiin naisen seksuaalisuudesta. Rangaistuksena yhteisön normien vastaisesta toimijuudesta naisten mahdollisuuksia toteuttaa kulttuurisia projektejaan rajoitetaan. Esimerkiksi avioliiton ulkopuolisista seksuaalisista suhteista kiinni jäänyt nainen leimataan aineistossa huoraksi ja naimakelvottomaksi. Tuonpuoleisen luonteensa vuoksi naisen seksuaalisuus näyttäytyy yhteisössä vaarallisena ja yhteisössä koetaan tarpeelliseksi asettaa naisen seksuaalisuudelle rajoituksia. Seksuaalinen voima samaan aikaan mahdollistaa naisten toimijuutta ja on syy naisten kohtaamille rajoituksille. Harakointi on yksi esimerkki seksuaalisen voiman ristiriitaisuudesta, sillä harakoimalla eli astumalla sukupuolielimet paljastettuna ihmisen tai esineen yli, nainen voi suojella perhettään sekä karjaa, mutta myös aiheuttaa tulehduksia haavoihin. Seksuaalisen voiman seuraukset voivat olla tilanteesta riippuen positiivisia tai negatiivisia. Seksuaalisuuden rajoitusten vuoksi naisten toimijuus sijoittuu usein valtarakenteiden reunamille. Naisten on löydettävä luovia tapoja toimia omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. Naiset eivät voi toimia aktiivisesti esimerkiksi puolison etsinnässä, minkä vuoksi kosijoiden houkuttelemiseen tähtäävät taiat tehdään salaa. Lemmennosto edustaa yhteisön hyväksymää magiaa, jossa ei pyritä vaikuttamaan kosijaan, vaan nostamaan tytön viehätysvoimaa. Sen sijaan rakkaustaiat ovat yhteisön normien vastaisia, koska niiden katsotaan perustuvan pakottamiseen. Tutkielmassa nostan esille naisten tapoja reagoida toimijuutta rajoittaneisiin yhteisön normeihin sekä tapoja vastustaa valtarakenteita avoimesti tai salaa.

Tässä tutkielmassa tutkin evankelis-luterilaisen kirkon julkaisemaa Rakkauden talossa -podcastia. Podcastissa perheneuvoja Jari Kekäle kertoo ajatuksistaan parisuhteisiin liittyen. Podcastissa parisuhteista puhutaan metaforien ja kielikuvien avulla. Kahden ihmisen välistä parisuhdetta verrataan podcastissa asuttavaksi tarkoitettuun taloon. Podcastissa kerrotaan asuttavaksi tarkoitettujen talojen erilaisista järjestelmistä, joilla on vaikutusta talon asuttavuudelle. Järjestelmien toimimattomuuden seurauksena talo voi muuttua asumiskelvottomaksi. Podcastissa esitetään, että parisuhteissa on erilaisia järjestelmiä, joiden toimimattomuudesta seuraa ongelmia parisuhteelle. Tutkin, miten podcastissa käsiteltiin parisuhteessa esiintyvää riitelyä ja ristiriitoja. Analysoin aineistoa aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa käytin apuna teemoittelua. Aineiston sisältämien kielikuvien vuoksi täydensin tutkimusta metaforatutkimuksella. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen kirkon tarjoaman perheneuvonnan keskeisiä toimintaperiaatteita, parisuhteita suomalaisessa kulttuurissa, evankelis-luterilaisia näkemyksiä parisuhteista sekä riitelemistä ja riitojen esiintymistä parisuhteissa. Tuloksissa on kolme erilaista teemaa, joiden kautta aineistossa käsiteltiin riitelyä. Teemat ovat riidan aiheuttajat, ihmisen toiminta riitatilanteissa ja keinot, joiden avulla kommunikoiminen on mahdollista muuttaa rakentavammaksi. Merkittävämpiä riidan aiheuttajia aineistossa olivat määrittämättömät ristiriidat, kommunikoinnin ongelmat ja kommunikointi sietoikkunan ulkopuolella. Riitatilanteissa ihmisen toiminnassa yhdistyivät hermoston ja tietoisen toiminnan tekemä yhteistyö, mutta järjestelmät toimivat itsenäisesti. Rakentavamman kommunikaation keinoista aineistossa esiintymiskertojen perusteella yleisimpiä olivat puolison kanssa keskusteleminen, oman toiminnan reflektoiminen ja anteeksiantaminen.

Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa kahta kognitiivista rituaaliteoriaa Vanhan testamentin tekstin Numeri 5:11–31 tutkimukseen – arvioiden samalla kyseisten teorioiden suhdetta ja antia muinaisten tekstien tutkimukselle. Tämä tavoite nousee osittain kognitiivisten näkökulmien lisääntyvästä käytöstä raamatuntutkimuksessa. Hyödynnän R. N. McCauleyn ja E. T. Lawsonin rituaalien kompetenssiteoriaa sekä P. Boyerin ja P. Liénardin teoriaa mielen varojärjestelmistä peilaamalla niitä tekstiin Num. 5:11–31, kyseistä tekstiä koskevaan aiempaan tutkimukseen, muinaista Lähi-itää koskevaan aineistoon sekä kognitiotieteistä, psykologiasta ja kognitiivisesta uskonnontutkimuksesta nouseviin laajempiin näkökulmiin. Tekstissä Num. 5:11–31 kuvataan aviorikoksesta epäillylle vaimolle suoritettavaa monivaiheista rituaalia, jossa uhrataan Jahvelle, vannotaan vala sekä juotetaan naiselle rituaalivettä, jonka on määrä vaikuttaa hänen sukupuolielimiin ja hedelmällisyyteen jollain tavoin. Tekstiin liittyy lukuisia teksti- ja lähdekriittisiä kysymyksiä. Nämä ovat johtaneet osan tutkijoista esittämään, että tekstissä Num. 5:11–31 kuvattaisiin useampaa rituaalia tai että siinä olisi yhdistelty erillisiä rituaalikuvauksia. Tekstissä Num. 5:11–31 voidaan myös havaita monia yhtäläisyyksiä muualla Vanhan testamentissa ja muinaisen Lähi-idän teksteissä kuvattuihin rituaaleihin sekä avioliittoa, aviorikosta ja naisia koskeviin kuvauksiin. Tuon työssäni esille, miten ruumiillisten prosessien, tunteiden ja näihin pohjaavan ajattelun voidaan katsoa vaikuttaneen oleellisesti tekstissä Num. 5:11–31 esiintyviin teemoihin ja käsityksiin. Numerin 5:11–31 ja sen taustalle monesti oletetun rituaalin suhdetta on syytä problematisoida, sillä rituaaliteorioiden ja kognitiivisten lähestymisten valossa vaikuttaa todennäköiseltä, että rituaalit eivät ainoastaan vaikuta teksteihin, vaan tekstit vaikuttavat myös rituaaleihin ja nämä prosessit ovat keskenään monimutkaisessa vuorovaikutuksessa. Rituaalikäyttäytymisen yhteydessä esiintyvä ajattelu ei myöskään aina vastaa teologisesti oikeaoppiseksi miellettyjä tai ylöskirjattuja käsityksiä. Tuon esille, miten tekstillä Num. 5:11–31 on mahdollisesti pyritty vaikuttamaan sekä rituaalikäytänteisiin että Jahveen ja tämän tunteisiin. Arvioin kriittisesti käyttämiäni kognitiivisia rituaaliteorioita ja kognitiivisia lähestymisiä raamatuntutkimukseen tuoden esille, miten ne voisivat hyötyä mm. automaattisten ja kontrolloitujen ajatteluprosessien välisten erojen tarkemmasta huomioinnista, muinaisten ja modernien ihmisten aivojen kasvu- ja kehitysympäristöjen erojen perehtyneestä pohdinnasta sekä tekstien ja lukutaidon kognitiivisten ja kulttuurillisten vaikutusten selkeämmästä esiintuonnista.

Tämän tutkimuksen aiheena on 25–45-vuotiaiden naimisissa olevien miesten ja naisten kokemukset siitä, millä tavoin lapsuudessa koettu vanhempien avioero vaikuttaa heidän omaan avioliittoon. Ko-kevatko he, että vanhempien avioerolla on merkitystä omassa parisuhteessa? Tutkimusongelmaa lähestytään kolmen kysymyksen kautta: Miten haastateltavat kuvailevat omien vanhempiensa parisuhdetta? Millä tavoin omien vanhempien avioeron lapsuudessa kokeneet mieltävät avioliiton merkityksen? Millä tavoin lapsuudessa koettu vanhempien avioero vaikuttaa omaan avioliittoon ja parisuhteeseen? Aineiston analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysia sekä tulkinnassa osittain narratiivista näkökulmaa. Teoriataustana ovat Erik. H. Erikssonin psykososiaalinen kehitysteoria ja kehityspsy-kologian elämänkulunteoria. Suomessa solmitaan vuosittain noin 25 000 avioliittoa ja lähes puolet niistä päätyy eroon. Ero koskettaa vuosittain noin 30 000 suomalaista lasta ja nuorta. Avioerotutkimusta on tehty runsaasti sekä ulkomailla että Suomessa, mutta avioerolasten aikuisiän tutkimusta on vähemmän. Aineistosta saatujen tulosten mukaan avioeron ja lapsuuden perhemallit periytyvät osittain omaan avioliittoon ja perhe-elämään. Lapsuuden epävarmuus on periytynyt monelle aikuisuuteen asti. Tutkimusjoukolle on sukupuoleen katsomatta tyypillistä korostaa vahvasti avioliittoon sitoutu-misen merkitystä. Henkinen pahoinvointi on toinen ulottuvuus, joka nousi vahvasti esiin tässä tutkimuksessa. Ero-perheissä tasapainoinen ja huolehtiva vanhemmuus on jäänyt usein vähemmälle huomiolle. Henkistä pahoinvointia on ilmennyt eriasteisena vastaajien nuoruus- ja aikuisiässä ja tutkimustulosten valossa avioeron vaikutus on ilmeinen. Tällaista tutkimusta tulee tehdä, koska se tuo moniulotteisella tavalla avioeron aikuisten ”lasten äänet” kuuluviin tässä ajassa. On merkittävää kiinnittää huomiota siihen, miten lapsia kohdellaan erossa, ja miten he siitä selviävät aikuisuudessa. Tämä tutkimus on suunnattu kaikille avioeron syis-tä ja vaikutuksista kiinnostuneille. Se voi toimia myös ajatusten herättäjänä yhteiskunnassa avioero-tilanteissa, joissa mahdollisesti perheen lapsia harvemmin kuullaan.