Browsing by Subject "avioliittolaki"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Suomen eduskunta hyväksyi marraskuussa 2014 muutoksen avioliittolakiin. Samaa sukupuolta olevien avioliiton mahdollistava sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017. Lain muutoksella ei puututtu säännöksiin kirkollisesta vihkimisestä, mutta se haastoi kertaheitolla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen avioliitosta ja ajoi sen hermeneuttiseen kriisiin. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokouksen avioliittodiskursseja ja tapoja, joilla piispat ovat sekä kollegiona että yksittäin ohjeistaneet hiippakuntansa papistoa kohtaamaan ja palvelemaan samaa sukupuolta olevia pariskuntia avioliittolain muutoksen tultua voimaan. Lisäksi pohditaan piispainkokouksen suhtautumista sukupuolivähemmistöihin ja sitä, kuinka johdonmukaisesti se perustelee näille ihmisille tarjottavia toimituksellisia käytäntöjä avioliittoteologiallaan. Piispainkokouksen ja piispojen tuottamia narratiiveja tutkitaan systemaattisen analyysin ja kahden toisiaan täydentävän menetelmän avulla. Diskurssianalyysi mahdollistaa piispainkokouksen erityisessä sosiokulttuurisessa kontekstissa tapahtuvan kompleksisen vuorovaikutuksen koko kirjon tutkimisen, kun taas käsiteanalyyttistä menetelmää sovelletaan sen käyttämästä kielestä ja terminologiasta esiin nousevan problematiikan osoittamiseen. Näiden menetelmien avulla tutkielmassa eritellään avioliittokeskustelun syvärakenteita, kiinnitetään huomiota implisiittisestikin tuotettuihin merkityksiin, sekä arvioidaan kriittisesti niin tekstien ja toiminnan välisiä kuin sisäisiäkin suhteita. Avioliittokysymykseen ja kirkollisiin toimintatapoihin liittyvien juridisten lähtökohtien tarkastelu kattaa piispainkokouksen ja asiantuntijoiden pohdinnan kirkollisen lainsäädännön ja erityisesti kirkkokäsikirjan normatiivisuudesta ja oikeudellisesta sitovuudesta, sekä kirkollisen avioliittoon vihkimisen ehdoista, edellytyksistä, nykykäytännöistä ja tulevaisuuden skenaarioista. Samaa sukupuolta olevien pariskuntien palvelemisen ohjeistamisessa piispainkokous on toiminut korkeintaan tyydyttävästi ja piispojen näkemykset homoseksuaalien kirkollisesta vihkimisestä tai kanssa ja puolesta rukoilemisen ja siunaamisen toteutustavoista eroavat toisistaan. Piispainkokouksen kollegiona antamat ohjeistukset eivät ole olleet täysin ristiriidattomia suhteessa piispojen hiippakunnissaan antamiin ohjeisiin tai niihin näkemyksiin, joita he ovat mediassa esittäneet. Piispainkokous korostaa toimintansa perustuvan ihmisarvon kunnioittamiseen, lähimmäisen palvelemiseen, sekä ihmisen elämänvalinnoista riippumattomaan persoonallisen ja hengellisen kasvun tukemiseen. Tässä itseymmärryksessä on kuitenkin sisällöllisiä ja rakenteellisia ongelmia, sillä esitetyt eettiset perusteet voidaan tulkita monien piispainkokouksen julkilausumien ja itse toiminnan kanssa lähtökohtaisesti yhteensopimattomiksi. Piispainkokouksen päätöksentekoprosesseissa voitiin havaita sekä konsensusta että dissensusta indikoivia työvaiheita, piirteitä ja elementtejä. Sen sisäinen, kollegion jäsenten välinen yhteistoiminta oli lopulta kuitenkin kiitettävää. Esimerkiksi avioliittoselonteon laatimisen yhteydessä konsensuksen syntymistä edistivät päätöksentekijöiden yhteinen kristillinen eetos ja käsitykset jonkinlaisesta lopullisesta ja jaetusta ylimmästä hyvästä, sekä erityisesti niihin päästävistä keinoista. Yksimielisyyden aika lienee piispainkokouksessa kuitenkin tältä erää ohi.
-
(2020)Tutkielmassa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien syitä samaa sukupuolta olevien parien kirkollisille vihkimisille. Osa kirkon papeista on vihkinyt samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon maaliskuusta 2017 asti, jolloin avioliittolaki muuttui Suomessa sukupuolineutraaliksi. Vihkimiset ovat tapahtuneet siitä huolimatta, että kirkko on linjannut sen avioliittokäsityksen pysyvän entisellään ja pappeja on kehotettu vihkimään edelleen vain eri sukupuolta olevia pareja. Tutkielma selvittää, mistä syistä papit ovat päätyneet vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja tässä kirkollisessa tilanteessa ja miten näitä vihkimisiä perustellaan. Aineisto koostuu seitsemän papin puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Haastatellut papit olivat vihkineet avioliittoon yhden tai useamman samaa sukupuolta olevan parien vuosina 2017-2018. Teoreettinen viitekehys muodostuu kirkon ja homoseksuaalisuuden suhdetta, pappeutta ja suomalaisen yhteiskunnan muutosta koskevasta tutkimuksesta. Tutkielman taustoittava osio keskittyy vahvasti avioliittolain muuttumista edeltäneisiin ja sitä ympäröineisiin yhteiskunnallisiin ja kirkollisiin muutoksiin sekä keskusteluun. Tämä auttaa ymmärtämään sitä kontekstia, jossa papit ovat tehneet vihkimispäätöksensä. Papit vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon ennen kaikkea siitä syystä, että parit toivovat tulevansa vihityiksi kirkollisesti. Papit vastaavat vihkimispyyntöön myöntävästi, koska kokevat, että kirkolla on myös samaa sukupuolta olevien parien vihkioikeus. He eivät pidä parisuhteita syntinä ja näkevät avioliiton sopivaksi pysyvän parisuhteen muodoksi myös sateenkaaripareille. Näistä syistä vihkiminen näyttäytyy luonnollisena johtopäätöksenä. Tätä päätöstä tukevat erilaiset pappeuteen ja työhön, arvoihin ja asenteisiin sekä uskontoon ja hengellisyyteen liittyvät syyt ja perustelut. Vihkimispäätökset syntyvät usein monien syiden ja perustelujen summana. Kirkko toimii muuttuvan yhteiskunnan keskellä ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja ilmiöt haastavat kirkkoa. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että osa kirkon papeista ja jäsenistä elää jo nyt todellisuutta, jossa samaa sukupuolta olevien vihkimiset ovat osa kirkkoa. Tämän todellisuuden ymmärtäminen on tärkeää, sillä se vaikuttaa väistämättä kirkon identiteettiin. Vihkimisen syiden tutkiminen avaa uusia näkökulmia ilmiöön ja auttaa ymmärtämään sitä vihkineiden pappien näkökulmasta.
Now showing items 1-2 of 2