Browsing by Subject "diskursiivinen uskontotiede"

Tutkielma tavoitteena on selvittää uskonnon kategorian rakentumista suomalaisissa sanoma- ja aikakauslehdissä vuosina 2009 ja 2010 ilmestyneissä jutuissa, jotka käsittelevät taiteilija Marita Liulian tuottamaa uskontoaiheista multimediataideprojektia Choosing My Religion – uskontoa jäljittämässä. Selvitän tutkielmassani sitä, miten uskontoa määritellään näissä lehtijutuissa, millä keinoilla ja mihin niissä piirretään uskonnon kategorian rajat? Mitä sen sisään mahtuu ja mikä jätetään ulkopuolelle? Lisäksi kysyn, millainen uskonnollisuus ja suhtautuminen uskontoon on lehtijuttujen mukaan hyvää ja toivottavaa. Kiinnitän erityisesti huomiota siihen, miten tätä määrittelyä tehdään yhtäältä lehtijutuissa paljon huomiota ja tilaa saavan taiteilija Liulian henkilöhahmon kautta ja toisaalta suhteessa lehtijutuissa puhuteltavaan yleisöön. Tutkielmani liittyy osaksi viimeisen parin vuosikymmenen aikana uskonnontutkimuksen kentällä yleistynyttä diskursiivista tutkimusotetta, jossa ollaan kiinnostuneita selvittämään sitä, miten kategoriaa uskonto määritellään ja käytetään eri yhteyksissä. Tutkimukseni lähtöoletuksena on, että uskontoa ei ole olemassa sosiaalisen merkityksenannon ulkopuolella, vaan kyseessä on niin sanottu tyhjä merkitsijä, joka saa sisältönsä ihmisten kielenkäytössä ja merkityksiä tuottavassa toiminnassa. Tutkimusmetodini rakentuu tekstin lähiluennalle diskurssianalyyttisellä otteella ja retorisen kielenkäytön tarkastelulle. Keskeisenä analyysin välineenä käytän identiteetin käsitettä. Tutkielmani aineisto koostuu 65 suomenkielisestä lehtijutusta, jotka ovat ilmestyneet vuoisen 2009 ja 2010 aikana sanoma-, aikakausi-, kulttuuri-, harraste-, puolue-, yritys-, ylioppilas-, ammatti- sekä kristillisissä lehdissä. Uskonnon kategoria tuotetaan aineistossani paitsi nimeämällä sen piirteitä myös neuvottelemalla sen rajoista suhteessa toisiin kategorioihin, jotka määrittyvät sille vastakkaisina tai rinnakkaisina. Tällaisia lehtijutuissa tuottuvia kategorioita ovat uskonnottomuus, henkinen/henkisyys sekä kulttuuri. Uskonnollisuuden kategoria ja uskonnollisen ihmisen identiteettiposition rakennetaan suhteessa ateistin, uskonnottoman, kristityn ja luterilaisen identiteettipositioihin ja liittäen tai ulossulkien niitä sellaisista kategorioista kuin suomalaisuus, tasa-arvo, modernius, aitous, kulttuuri ja sivistys. Lehtijutuissa tuotettujen erilaisten identiteettipositioiden ja identifikaatioiden kautta niissä muodostuu kuvia siitä, millainen uskonnollisuus on toivottavaa ja hyväksi. Vallitsevana näkökulmana lehtijutuissa on se millainen suhde uskontoon olisi hyväksi yksilölle kuten jutun lukijalle, mutta uskonnolle nähdään aineistossani myös yhteiskunnallinen merkitys ja yhteisöllinen ulottuvuus. Analysoimieni lehtijuttujen valossa uskontoa hahmotetaan yhtäältä edelleen kiinteässä suhteessa luterilaisuuteen, joka määrittyy kuitenkin yhtä lailla kirkkoon kuuluvan, mutta uskonnollisesti välinpitämättömän suomalaisen matti meikäläisen kuin kristinuskoon ja muihin uskontoihin aktiivisesti tutustuneen kirkosta eronneen ja ateistiksi tunnustautuvan taiteilijan identiteetin osaksi. Tekemällä taiteilija Liuliasta lukijoille esikuvan postmodernista yksilöstä, osassa lehtijutuista tarjotaan ajatusta, että hyvä uskonnollisuus tai suhde uskontoon on sellainen, joka muodostuu tiedostaen ja itseä kuunnellen oli lopputulos sitten uskonnon hylkääminen tai oman kokonaisuuden luominen eri uskonnoista itselle sopivat osat ottaen.

Tutkielma on sisällönanalyysi silpomista käsittelevien lehtiartikkeleiden toiseuttavista representaatioista ja rakenteista. Sukuelinten silpomista käsittelevä uutisointi on lisääntynyt Suomessa huomattavasti viime vuosien aikana, mikä on johtanut lisääntyneeseen tarpeeseen pohtia uutisoinnin eettisyyden ja vaikuttavuuden välistä rajapintaa. Lähestyn aihetta kahden tutkimuskysymyksen kautta: minkälaisia toiseuttavia representaatioita ja rakenteita sukuelinten silpomista käsittelevistä lehtiartikkeleista on löydettävissä, ja millä keinoin näitä toiseuttavia representaatioita ja rakenteita tuotetaan? Tarkastelen aihettani toiseuden eri teorioihin ja tutkimukseen – erityisesti Stuart Hallin, Olli Löytyn ja Pentti Raittilan ajatteluun – sekä Benedict Andersonin kuviteltujen yhteisöjen teoriaan nojautuen. Visuaalisen aineiston ja representaatioiden analyysissa hyödynnän erityisesti Gunther Kressin, Theo van Leuuwenin, Janne Seppäsen sekä Geoffrey Millerin tutkimuksia. Tutkielmani aineisto koostuu 118 lehtiartikkelista, joista 68 julkaistiin Helsingin Sanomissa, 34 Iltalehdessa ja 16 Ilta-Sanomissa tammikuun 2014 ja lokakuun 2019 välillä. Sisällytin aineistooni sellaiset lehtiartikkelit, jotka puhuvat sukuelinten silpomisesta tai silpomisesta ja naisten ympärileikkauksesta, mutta jätin aineiston ulkopuolelle ainoastaan naisten ympärileikkauksesta puhuvat jutut. Aineiston kvantitatiivinen analyysi paljasti, että ympärileikatut tai ympärileikkauksen uhan alla olevat tytöt ja naiset, ympärileikkaajat ja muut yhteisön jäsenet, joita ympärileikkaaminen koskettaa, ovat lehtiartikkeleissa läsnäolevia, mutta äänettömiä puheen kohteita. Ympärileikkausta vastustavat yhteisön jäsenet taas saavat huomattavasti useammin puherooleja ja heillä on muita useammin dialogia eri toimijoiden kanssa. Aineiston kvantitatiivisen analyysin pohjalta vaikuttaa siltä, että niin sanottuun vastustamisen narratiiviin sopiminen toimii eräänlaisena pääsylippuna rooliin, jonka kautta puhujasta tulee yksi “meistä”, jotka taistelevat toimenpidettä vastaan. Aineiston kvalitatiivisessa analyysissa sen sijaan ilmeni, että silpomista käsittelevissä lehtiartikkeleissa rakennetaan toiseuttavia representaatioita puhdas–likainen, itse–muut sekä hyvä–paha -dikotomioiden ympärille. Suhtautuminen ympärileikkaamiseen on kaksijakoista; toisaalta ympärileikattu tyttö tai nainen ja hänen yhteisönsä on etäinen ”meihin” nähden, toisaalta hyvinkin läheinen, kulttuuriarvoja uhkaava ”toinen”.