Browsing by Subject "eläimet"

Tutkielmassani tarkastelen ihmisten ja eläinten välistä suhdetta sekä eläinten roolia Uuden testamentin evankeliumeissa. Tutkielmassani keskityn erityisesti kohtiin, joissa eläimet ovat keskeisessä asemassa. Lähestyn aihetta kolmen kategorian kautta: eläimet temppelikultissa, maataloudessa ja arkielämässä sekä vertauksissa. Tarkastelen niitä eko- eläinteologian näkökulmasta käsin. Tutkimusmetodeinani käytän redaktio-, teksti-, kirjallisuus- ja historialliskritiikkiä soveltaen. Ihmisten ja eläinten suhde on ollut monimuotoinen ja se on muotoutunut erilaisten tarpeiden mukaan. Eläimiä on uhrattu temppelikultissa, niitä on käytetty työjuhtina ihmisten apuna pelloilla ja raskaiden kuormien kantamisessa. Eläimiä on myös hyödynnetty lihan, maidon, villan ja nahan vuoksi. Vertauksissa eläimillä on erilaisia merkityksiä, kuten kyyhkynen ja lammas symboloivat viattomuutta, karitsa puolestaan on kärsivä palvelija ja uhri. Käärme ja susi edustavat pahuutta ja syntiä. Vuohellekin jää erottelussa huonompi osa. Raamatun aikakaudella eläinten uhraaminen oli hyväksyttävä rituaali osana uskonnollista käytäntöä. Uhraamiseen liittyi sääntöjä ja lievennyksiä, jotka huomioivat yhteiskunnassa vallitsevan köyhyyden ja eriarvoisuuden. Vähävaraisilla oli mahdollisuus uhrata metsäkyyhkyjä ja kyyhkysiä arvokkaamman uhrilahjan lampaan sijaan. Evankeliumeissa korostuu ihmisten ja eläinten välinen suhde symbolisesti ja historiallisesti. Teksteissä aasilla ja lampaalla oli merkittävä rooli. Aasi toimi Jeesuksen ratsuna toteuttaen ennustuksen rauhanruhtinaasta, mikä vahvisti Jeesuksen roolia messiaana. Lammas puolestaan liittyi uskonnolliseen perinteeseen, jonka lihasta valmistettiin pääsiäisateria. Lampaan pelastaminen kaivosta sapattina kertoo huolenpidosta, auttamisesta ja hyvän tekemisestä kaikkia luotuja kohtaan. Vertauksissa eläimet edustavat symbolista arvoa. Hyvä paimen -vertaus korostaa huolenpitoa ja suojelua kaikkia lauman lampaita kohtaan, jopa yhdestä eksyneestä lampaasta huolehditaan. Kameli ja neulansilmä symboloi mahdotonta tehtävää. Sillä kamelin on helpompi mennä neulansilmästä kuin rikkaan luopua omaisuudesta ja päästä taivaaseen. Käärme symboloi pahuuden lisäksi vaarallista eläintä, mutta myös viisautta. Vaskinen käärme kuvaa pelastusta erämaassa sekä symboloi ristille nostettua Jeesusta, mikä myös yhdistää Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kertomukset. Eläimet ovat olleet evankeliumeissa sivuosassa, mutta ihmisten elämässä niillä on ollut merkittävä rooli uhrina, hyödykkeinä ja symboleina. Tutkielman johtopäätöksessä totean, että aihe tuo eko- ja eläinteologiselle keskustelulle lisää lähtöpohjaa. Ihmisen tulee kantaa vastuunsa luomakunnasta ja pyrkiä suojelemaan sen jokaista olentoa, sillä eläimet, ihmiset ja luonto ovat yhtä arvokkaita.

Tarkastelen tässä tutkielmassa filosofi Mary Midgleyn (1919–2018) käsitystä eläinten moraalisesta asemasta. Ensimmäisessä pääluvussa määrittelen Midgleyn käsityksen ihmisen moraalista, joka nousee ihmisluonnon pohjalta. Toinen pääluku keskittyy Midgleyn käsitykseen ihmisen ja eläimen suhteesta, ja moraalin soveltamisesta eläimiin. Midgleyn käsitys moraalista perustuu ihmisluontoon. Midgley uskoo, että vain ihmisluonnon perusteella voidaan määrittää, millainen ihminen pohjimmiltaan on, ja mikä on ihmiselle hyvää tai vahingollista. Midgley katsoo, että evolutiivinen näkökulma ja ihmisen vertaaminen muihin eläimiin auttavat ymmärtämään ihmisluontoa paremmin, ja auttavat siten myös moraalikäsitysten arvioimisessa. Midgleyn näkemystä ihmisluonnosta määrittää Charles Darwinin käsitys ihmisen sosiaalisesta luonteesta ja moraalin kehityksestä. Darwin katsoi, että moraali on kehittynyt ihmisen luonnollisten sosiaalisten tunteiden pohjalta, kun niiden välisiä ristiriitoja on pyritty ratkaisemaan. Midgleyn käsityksessä ihmisluonnosta on keskeisessä asemassa relationaalisuus, joka nousee ihmisen sosiaalisesta luonteesta. Ihmisen elämää määrittävät merkitykselliset suhteet ja siteet toisiin ihmisiin, mutta myös laajemmassa kontekstissa suhteet muihin eläimiin ja koko ulkopuoliseen maailmaan. Midgley kritisoi vahvasti individualismia ja sosiaalista atomismia, ja kiistää ihmisluonnon olevan pohjimmiltaan egoistinen ja atomistinen. Midgleyn käsitystä ihmisluonnosta määrittää holistinen näkemys, jossa ihmisluonto koostuu monista eri puolista, jotka ovat keskenään usein ristiriitaisia. Ihmistä on kuitenkin aina tarkasteltava kokonaisuutena. Eläinten moraalinen asema perustuu Midgleyn eläinetiikassa ihmisen relationaaliseen suhteeseen eläinten kanssa. Midgley katsoo, että eläimet ovat ihmisen kanssaeläjiä, joiden kanssa ihminen jakaa sosiaalisen ja ekologisen kontekstin maapallolla. Ihmiset ja eläimet jakavat myös yhteisen evolutiivisen historian, ja ovat siten samaa jatkumoa. Yhdessä ihmiset ja eläimet muodostavat yhteisön, jota Midgley kutsuu sekayhteisöksi (mixed community). Lajiraja (species barrier) on keskeinen käsite Midgleyn eläinetiikassa. Länsimaisessa ajattelussa on yleisesti korostettu ihmisen ja muiden eläinten välistä eroa. Yleensä ihmisen ja muiden eläinten välinen lajiraja on merkinnyt myös moraalin rajaa, ja eläimet on jätetty kokonaan moraalin piirin ulkopuolelle. Tätä rajaa on historiassa perusteltu ja vahvistettu monilla erilaisilla tavoilla. Midgley kritisoi näistä erityisesti kristinuskosta ja rationalismista nousevaa hengen ja materian dualismia, joka rajasi sielun ja järjen ainoastaan ihmisille kuuluviksi ominaisuuksiksi. Midgley katsoo, että ihmisen eläinkäsitykseen on vaikuttanut vahingollisesti myös evoluutioon liittyvän luonnonvalinnan tulkinta raadollisena yksilöiden välisenä kamppailuna, joka määrittää kaikkea elämää maapallolla. Midgley määrittelee lajirajan todelliseksi ja merkitykselliseksi asiaksi. Hänen mukaansa eläimen lajilla ja sille kuuluvilla ominaisuuksilla on oleellista merkitystä. Jokaisen eläinlajin jäseniä sitoo yhteen vahva biologinen side, joka muodostaa luonnollisen perustan oman lajin suosimiselle. Tämä ei kuitenkaan merkitse täyttä eksklusiivisuutta. Lajiraja ei ole niin ehdoton, että ihminen voisi sen perusteella sulkea kaikki muut eläimet moraalin ulkopuolelle. Midgley katsoo, että ihmisellä on moraalivaatimuksia sekä eläimiä että muuta luontoa kohtaan. Hän määrittelee kaksi erilaista moraalivaatimusten ryhmää: sosiaaliset ja ekologiset vaatimukset.