Browsing by Subject "elämänpolitiikka"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2000)Tutkielmassa tarkastellaan perinteiseen, maltilliseen eläinsuojelujärjestöön kuuluvien eläinsuojelijoiden elämänpolitiikkaa ja suomalaista eläinasialiikettä, joka aikaisemmin on hahmotettu lähinnä uuden, radikaalin eläinoikeusaktivismin kautta. Uskontososiologian ja -antropologian alaan sijoittuva tutkimus ottaa osaa sosiologi Anthony Giddensin elämänpolitiikan käsitteestä käytyyn keskusteluun empiirisestä näkökulmasta. Tutkimusongelma on kaksitasoinen.Yksilön tasolla tarkastelu kohdistuu Eläinsuojeluliitto Animaliassa aktiivisesti toimivien eläinsuojelijoiden elämäntapoihin, mielipiteisiin, arvoihin ja ihanteisiin. Liikkeen tasolla tarkastellaan eläinasialiikettä ja sen oletettua jakautumista eläinsuojelu- ja eläinoikeusliikkeisiin. Tutkimuksen taustateorioina ovat Giddensin teoria elämänpolitiikasta sekä filosofi Peter Singerin ja filosofi Tom Reganin teoriat eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista. Suomalaista näkökulmaa eläinasian teoriaan edustavat filosofi Leena Vilkan pohdinnat. Tutkimuksen primääriaineiston muodostavat 12 eläinsuojelijan yksilö- ja ryhmähaastatteluina toteutetut teemahaastattelut sekä 22 eläinsuojelijan lomakekyselynä kerätyt taustatiedot. Sekundääriaineisto koostuu eläinsuojelijoille tehdyistä taustatieto- ja sähköpostihaastatteluista, havainnointiin perustuvasta kenttäpäiväkirjasta, eläinasialiikkeen kirjallisesta materiaalista sekä tutkimusaiheeseen liittyvästä aikaisemmasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkimuksen perusteella elämänpolitiikan teoria on käyttökelpoinen arvotutkimuksessa. Eläinsuojelijoiden elämänpolitiikkaa luonnehtivat reflektiivisyys; elämäntavan käyttäminen vaikutuskeinona puoluepolitiikan ohella; yhteiskuntatieteilijä Ronald Inglehartin määrittelyn mukaiset post-materialistiset arvot; tilanne- ja tuotekohtaisesti kontrolloitu tapa kuluttaa; argumentoiva ja vaativa suhtautuminen traditioihin; pyrkimys eroon hierarkioista; paikallisuus toiminnassa ja tavoitteissa; pyrkimys vaikuttaa ihmisten, eläinten ja ympäristön tulevaisuuteen ja kaksijakoinen suhtautuminen asiantuntijoihin. Tutkimuksessa asetetaan kyseenalaiseksi kahden erillisen, suomalaisen eläinasialiikkeen olemassaolo ja osoitetaan, että Suomessa voidaan puhua eläinasialiikkeestä, jossa eri aikakausina, yksilö- ja järjestökohtaisesti, painotetaan aiheittain joko maltillisia tai radikaaleja näkökulmia.
-
(2017)Tämän pro gradu -tutkimuksen tehtävänä on tarkastella miksi Suomen rahapelimarkkinoiden strategiapuhe kulminoituu vastuullisuuteen? Käsittelen tehtävää rajaamalla sen neljään päälukujeni mukaisiin väitteisiin. Vastuullisuus suomalaisen rahapelipolitiikan strategiana on ajankohtainen juuri nyt. Vuodesta 2017 Suomen rahapelimarkkinoita monopolisoi kolmen yhtiön sijaan yksi, kun Veikkaus, RAY ja Fintoto yhdistyivät Veikkaukseksi. Vastuullisen pelitoiminnan paradoksi syntyy siitä, että monopolin oikeuttamisperusteena oleva arpajaislaki ja valtioneuvoston asetus pelitoimijoista ovat keskenään jännitteiset. Vastakkain ovat pelitoiminnalla hankittavat varat ja pelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten haittojen vähentäminen. Ratkaisu jännitteeseen tuntuu löytyneen vastuullisesta pelitoiminnasta. Tutkimukseni on käytännöllistä etiikkaa. Metodini on systemaattinen analyysi, erityisesti käsite- ja väitelauseiden analyysi. Tutkimukseni liittyy kolmen pääkäsitteen ympärille: rahapelipolitiikka, pelihaitat ja vastuullisuus. Pidän myös Peter Singerin väitettä ”Toimivien olentojen intressit on otettava huomioon heitä koskevissa valinnoissa ja päätöksissä” ohjenuorana tarkastellessani rahapelipoliittista vastuullisuutta. Lähdeaineistoni on poikkeuksellisen laaja, ja osan siitä olen ammattini puolesta saanut lahjaksi; työni ja opintoni siis yhdistyvät. Päälähteisiini kuuluvat Veikkauksen ja RAY:n vuosikertomukset, EU- ja ministeriötason lähteet ja lakitekstit. Täydennän niitä laajalla aiheeseen liittyvällä kirjallisuudella eri asiantuntijatahoilta. Rahapelitoiminnan erityislaatuisuus on poliittisesti ja globaalisti tunnustettua. Sillä rajoitetaan palveluiden liikkuvuutta ja perustellaan kansallisia monopoleja nojaten rikos- ja pelihaittoihin. Suomessa rahapelimonopolilla on kansalaisten vahva hyväksyntä. Pelaaminen on yleensä harmitonta ajanvietettä, kulutusta, josta voi kuitenkin syntyä ongelmia. Siksi vaaditaan erityistä ohjausta, tukea ja työkaluja pelaamisen hallintaan. Suomessa rahapelit perustuvat lakisääteiseen yksinoikeusjärjestelmään, jossa rahapeliyhtiön on huomioitava vastuullisuuden vaatimus toiminnassaan: ”rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturva taataan, väärinkäytökset ja rikokset estetään sekä pelaamisesta aiheutuvia sosiaalisia haittoja vähennetään.” Reformaation juhlavuonna tutkin vastuullisuutta täysin itse laatimieni taulukoiden pohjalta, teesien muodossa. Vuosikertomuksista satunnaisesti koottujen väitteiden lähteitä on 69, jotka muodostavat yhteensä 50 teesiä. Kaikki teesit on poimittu vastuullisuuden kontekstissa. Läpikäyn ne systemaattisesti käsitteiden ja niiden esiintyvyyden mukaan. Johtopäätös jopa yllättää, sillä se on suora vastaus väitteeseeni 2) Rahapelipolitiikka suojelee monopolia. Kyllä: Vastuullisuus (joka nousee haittanäkökulmasta, joka oikeuttaa rahapelimonopolin, jota rahapelipolitiikka suojelee) on poliittinen keino olemassaololle. Se on luottamuksellista kohtaamista – viihdettä, jota velvollisuudet ja hallinta rajoittavat. Teesejäni vastaava syvempi käsitteellinen tutkimus olisi varmasti avannut keskustelua vielä enemmän aiheen tiimoilta. Elämänpolitiikan rooli haastajana jäi nyt vain esittelyn asteelle.
Now showing items 1-2 of 2