Browsing by Subject "eletty uskonto"

Tutkimuksessa tarkastelen sitä, mitä tehtäviä uskonnollisen kuvan sisältävät vaatteet saavat pukeutujien symbolisessa toiminnassa. Tutkimuksen aineisto koostuu internetsivustoilta kerätyistä keskusteluista ja niistä valikoiduista kommenteista, joissa pukeutujat ilmaisevat, vaatevalintansa taustalla olevia syitä. Olen koonnut aineiston 36 eri verkkosivulta tai -keskustelusta ja tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja kommentteja valikoitui aineistoon yhteensä 147 kappaletta. Lähestyn tutkimuksessa uskonnollisen kuvan sisältävää vaatetta symbolina, joka pystyy siihen liittyvien merkitysten välityksellä herättämään ja aktivoimaan käyttäjässään ja katsojassaan konnotaatioita eli erilaisia elämyksellisiä prosesseja kuten mielikuvia, merkityksiä, muistoja ja tunteita. Teoreettisissa taustaluvuissa rakennan ymmärrystä uskonnollisen kuvan sisältävästä vaatteesta ensin uskonnolliseen kuvaan nivoutuvan symbolisen toiminnan kautta; osana ihmisten elettyjä uskontoa ja osana kulttuureja, joissa sekulaarit toimijat liittävät kuviin uusia merkityksiä. Uskonnollista kuvaa käsittelevien lukujen jälkeen tuon mukaan symbolisen vuorovaikutuksen näkökulman, joka kuvaa vaatteen välityksellä tapahtuvaa inhimillistä symbolista toimintaa. Symbolisessa vuorovaikutuksessa pukeutujat liittävät itseensä merkityksiä ja asemoituvat suhteessa kulttuurisiin ja henkilökohtaisiin ambivalensseihin, ilmaisevat itseään, hallinnoivat minään liitettäviä mielikuvia ja toimivat suhteessa itseensä ylläpitääkseen eheää minäkäsitystä. Olen eritellyt aineistosta on teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin kaksi symbolisen toiminnan muotoa, joissa uskonnollista kuvastoa sisältävien vaatteiden käyttöä voidaan ymmärtää. Vaatteet ovat toisaalta välineitä symbolisen vuorovaikutuksen prosesseissa, joissa pukeutujat hallinnoivat minäänsä ja siihen liitettäviä mielikuvia uskontojen, muotien ja populaarikulttuurien sekä alakulttuurien ja tyylien merkitysverkostoissa. Toisaalta vaatteet asettuvat osaksi symbolista toimintaa, jossa keskeistä on vuorovaikutuksen sijaan ne elämykselliset prosessit, joita pukeutujat voivat vaatteen välityksellä tavoittaa. Uskonnollisen kuvan sisältävä vaate voi olla paitsi toiminnan väline, se voi herättämiensä konnotaatioiden kautta toimia suhteessa pukeutujaan liikuttamalla tunteita, suuntaamalla ajatuksia kohti sekä tekemällä läsnä olevaksi pukeutujan elämäntarinan, minäkuvan ja todellisuuden jäsentämisen kannalta keskeisiä kertomuksia kuten suhteita, ideoita, uskomuksia tai muistoja.

Tämän tutkielman tavoitteena on soveltaa eletyn uskonnon teoriaa maahanmuuttajataustaisten hazara-muslimien käsityksiin ja kokemuksiin jinneistä. Tutkielman lähtökohtana on laajentaa islamiin liittyvää tutkimusta keskittymällä kahteen melko vähän tutkittuun aihepiiriin: jinneihin ja shiialaisuuteen. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä (5) aikuista hazara-taustaista maahanmuuttajaa. Kaikki haastateltavat ovat asuneet osan elämästään Afganistanissa ja saapuneet Suomeen noin 20 vuotta sitten. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina, jotka on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on eletyn uskonnon teoria, jonka avulla peilataan haastateltavien näkemyksiä ja kokemuksia jinneistä. Aineiston keskeisimpinä teemoina ovat eletyn uskonnon teorian näkökulmasta narratiivisuus, kehollisuus, performatiivisuus, henkipossessio, sekä uskonnollisten käsitysten muutokset. Arjen toiminnoissa jinnit näyttäytyvät aineistossa erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka niitä tulisi välttää. Aineistosta keskeisinä keinoina nousevat varoittavat kertomukset jinneistä, rukousformulat, Koraanin lukeminen, sekä islamin peruspilarien noudattaminen. Aineiston perusteella käsitykset jinneistä vaihtelevat hyvin paljon paitsi keskenään, myös suhteessa viralliseen oppiin. Kaikki haastateltavat uskovat jinnien olemassaoloon, mutta käsitys niiden toimijuudesta ja vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa vaihtelee suuresti. Suurimmat erot jinneihin liittyvissä käsityksissä ovat aineiston perusteella miesten ja naisten välillä. Naisten käsityksissä jinnit ovat aktiivisesti vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, ja naisilla oli runsaasti omakohtaisia kokemuksia. Miehillä vastaavia kokemuksia ei ollut, ja he suhtautuvat ajatukseen jinnien toimijuudesta varauksellisesti. Yhteiskunta ja ympäröivä yhteisö muovaavat käsityksiä jinneistä ja toisaalta asettavat raamit sille, kuinka ne näyttäytyvät. Suomeen muutto on vaikuttanut osan haastateltavien käsityksiin, mutta myös henkilökohtaisilla kokemuksilla on ollut suuri vaikutus siihen, kuinka jinneihin suhtaudutaan.

Haastattelin Pääkaupunkiseudulla kuutta asunnottomuutta kokenutta. Selvitin millaisia merkityksiä he antoivat kokemillensa menetyksille. Olin erityisen kiinnostunut muutoksista. Valitsin asunto ensin – asumisyksikön haastattelupaikaksi, koska asunnottomien katsotaan olevan yhteiskunnan reuna-alueella, marginaalissa. Asunnottomuuden puolestaan voi katsoa olevan itseään sivistyneeksi yhteiskunnaksi nimittävän häpeänpaikka. Laadullisen tutkimuksen metodina käytin syvähaastattelua. Otin vaikutteita myös teemahaastattelusta ja tarinallisesta haastattelusta. Käytin analyysin apuna tarinallisen metodin holistis-muodollista ja holistis-sisällöllistä analyysimetodia. Hyödynsin myös fenomenologis-hermeneuttisesta metodia, sillä halusin kuunnella ja kuulla, mitä aineisto sinänsä kertoo. Analyysimetodeissa keskeistä on huomioida yksilön tuottamat merkitykset ja tulkinnat. Valitsin teoriaksi yhdysvaltalaisen psykologi Crystal L. Parkin teorian merkitysjärjestelmästä, joka koostuu globaaleista ja situationaalisista merkityksistä. Situationaalinen merkitys syntyy, kun yksilö arvioi kokemansa menetyksen uhkaavuuden globaaleiden merkitystensä näkökulmasta, joita ovat uskot, päämäärät ja merkityksen tunne. Yksilö pyrkii minimoimaan kohonneen stressitason merkityksenantoprosessin avulla, joka pitää sisällään coping-keinoja. Annettu merkitys syntyy, kun ihminen saa menetyksen johdonmukaiseksi oman merkitysjärjestelmänsä kanssa. Kasvu ja muutos tapahtuvat positiivisten uudelleen arviointien avulla ja annettujen merkitysten johdosta. Se voi tarkoittaa muutoksia merkitysjärjestelmässä. Tulosluvuissa esittelen kaksi tarinatyyppiä: 1) Kotiinpaluu. Asunnon järjestyminen päättää traumatisoitumisen, jolloin merkitysjärjestelmän jatkuvuus palautuu koettujen uhkien ja korkean stressitason jälkeen. Ongelmakeskeinen coping, emotionaalis-sosiaalinen ja uskonnollinen coping, mutta myös uskonnollinen kääntymiskokemus, sekä merkityskeskeinen coping auttavat antamaan merkityksiä. Välttelevä coping estää uudelleenarvioinnin, mutta uskonnollinen coping tukee identiteettiä. Muutokset koskevat identiteettiä ja eletyn uskonnon pystysuoraa ja vaakasuoraa ulottuvuutta. Uudelleen arviointien kautta positiivisuus palautuu. 2) Muutos. Ryhmää yhdistää muutokset merkitysjärjestelmässä. Muutokset ovat osin negatiivisia, ja koskevat pääosin globaaleja uskoja, mutta myös päämääriä ja identiteettiä. Välttelevä coping estää uudelleen arvioinnin ja pitkittää traumatisoitumista. Negatiiviseen merkitysjärjestelmään liittyy kyvyttömyys muuttaa uskoja ja päämääriä tai antaa uusia merkityksiä. Muutos on negatiivinen. Ongelmakeskinen coping ja merkityskeskeinen coping johtavat merkityksenantoon. Positiivinen uudelleenarviointi johtaa stressinjälkeiseen kasvuun. Se koskee perustavaa laatua olevaa identiteettimuutosta ja uusien päämäärien syntymistä, mutta myös asteittaista identiteettimuutosta. Molemmissa ryhmissä esiintyy traumatisoitumista ja posttraumaattista stressihäiriötä. Tarinallisuuden ja eletyn uskonnon taustateorioiden avulla on mahdollista selvittää haastateltavien menetyksiä ja merkityksiä. Tarinallisuus valottaa niitä koko elämänkaaren ajalta. Eletty uskonto taas valottaa sitä, mikä on ihmiselle arjessa erityisen merkityksellistä. Traumatisoitumisella on yhteys uskonnollisen merkityksen mutta myös merkityksettömyyden tunteeseen. Käytännön sielunhoito- ja diakoniatyössä tulee kohdistaa huomio uskonnollisiin merkityksiin ja tulkintoihin. Ne vaikuttavat kokonaisvaltaiseen sopeutumiseen ja kasvuun.