Browsing by Subject "feministinen uskonnonfilosofia"

G.W.F. Hegelin idea tunnustuksesta on noussut yhdeksi keskeisimmistä filosofisista käsitteistä. Feministisessä uskonnonfilosofiassa sillä on erityisen merkittävä asema. Tarkastelen tutkielmassani länsimaisen yhteiskuntafilosofian ja uskonnonfilosofian sukupuolittunutta traditiota, sekä sitä miten feministinen uskonnonfilosofia pyrkii asettamaan tämän tradition kriittisen tarkastelun kohteeksi ja muuttamaan sitä tasa-arvoisemmaksi. Vaikka Hegel monissa suhteissa edustaa länsimaisen filosofian patriarkaalista perinnettä, hänen tunnustuksen käsitteensä on tarjonnut hyvin hedelmällisiä välineitä feministiselle uskonnonfilosofiselle kritiikille. Antiikista periytyvä dualistinen näkemys miesten ja naisten erilaisuudesta ja elämänpiirien ja tehtävien eriytymisestä on synnyttänyt (hyvin ansaittua) kritiikkiä. Hegelin teoria Itsen ja Toisen välisestä tunnustuksesta, sen eri aspekteista ja sen toteutumisen ehdoista on ollut hyvin hedelmällinen feministiteologeille ja feministisille uskonnonfilosofeille, aivan kuten feministiselle ajattelulle laajemminkin. Feministit ovat tulkinneet dualistista ihmiskäsitystä Itsen ja Toisen ja Herran ja Rengin (tunnustuksen) dialektiikasta käsin, ja tulleet siihen johtopäätökseen, että tällaiseen ihmiskäsitykseen sisältyy monenlaisia ongelmia, sekä naisille että miehille. Se vaikuttaa sekä miesten että naisten käsitykseen omasta itsestään, toisistaan ja sosiaalisista ja yhteiskunnallisista järjestyksistä. Yksi dualistisen ihmiskuvan keskeisiä ongelmia on se, että se on performatiivinen, eli tuottaa yksilöpsykologista, sosiaalista ja yhteiskunnallista dualismia, syrjintää ja ulossulkemista. Feministinen uskonnonfilosofia on kohdistanut kriittisen katseen sukupuolittuneisiin Jumala-näkemyksiin, joiden he katsovat olevan monella tapaa naisten marginalisoidun aseman taustalla uskonnollisessa ajattelussa, yhteisöissä, oppirakennelmissa, symboliikassa ja myyteissä. Nostan tutkielmassani esiin etenkin kaksi Hegelin tulkinnan traditiota, joiden merkitys on huomattava paitsi tunnustus-teorioissa laajemminkin, myös ajankohtaisen feministisen uskonnonfilosofian jäsentymisessä. Toisen tradition – niin sanotun ranskalaisen feminismin - taustalla on venäläis-ranskalaisen Alexandre Kojèven Hegel-tulkinta. Toisen tulkintatradition taustalla on kriittisen koulukunnan edustama tulkinta. Nämä tulkintatraditiot kulminoituvat paljolti juuri tunnustuksen käsitteeseen. Feministisessä uskonnonfilosofiassa Kojève-taustaista tulkintaa edustaa esimerkiksi ranskalainen Luce Irigaray. Kriittisen koulukunnan edustamaa traditiota edustaa englantilainen Pamela Sue Anderson. Ajankohtainen feministinen keskustelu, sen sisäiset dynamiikat, näkemyserot ja ratkaisuehdotukset jäsentyvät pitkälti näiden kahden tulkintatradition, ja niiden sisältämien tunnustus-käsitysten välisessä ajatustenvaihdossa. Tutkielmassani tarkastelen näiden tulkintatraditioiden välistä dynamiikkaa. Tutkielmassani tulen siihen johtopäätökseen, että Hegelin tunnustusteorialla on tärkeä merkitys feministisen uskonnonfilosofian teorianmuodostukselle. Se tarjoaa hyvin monipuolisen teoreettisen välineistön, jonka avulla on mahdollista tarkastella ja kritisoida sukupuolittuneisuutta sen eri ilmenemismuodoissa, ja esittää ratkaisuehdotuksia patriarkaalisten systeemien muuttamiseksi.