Browsing by Subject "hagiografia"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tutkielmassa selvitetään minkälaisen kuvauksen pyhimyksellisyydestä Johannes Salisbury-lainen esittää kirjoittamissaan pyhimyselämäkerroissa Anselm Canterburylaisesta ja Thomas Becketistä. Tutkielmassa selvitetään myös Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketin elämien keskeisimmät tapahtumat sekä, miten ne liittyvät Johannes Salisburylaisen luomaan kuvaukseen Canterburyn pyhimyksistä. Tutkielmassa tarkastellaan siis keskeisimpiä Johan-nes Salisburylaisen esittämiä pyhimykselle kuuluvia ominaisuuksia. Ajallisesti tutkimus sijoit-tuu pitkälti 1100-luvulle. Tutkielmassa käsiteltävät pyhimyselämäkerrat kuvastavat ajalla kir-joitettuja pyhimyselämäkertoja ja ajan pyhimysuskoa. Pyhimyselämäkerrat Anselm Canter-burylaisesta ja Thomas Becketistä kertovat siis pyhimysten elämien lisäksi keskiajan pyhi-myksellisyyden ihanteista. Pyhimyksistä kertovat kirjoitukset toimivat linkkeinä kansan uskonnollisuuteen keskiajalla. Pyhimyksistä kertovien hagiografisten lähteiden tutkimus mahdollistaa tutkimuksen monenlaisista näkökulmista katsottuna. Pyhimyksistä kertovat lähteet muodostuivat keskiajalla esikuvaksi uskovan elämästä, mutta ne kuvastavat usein myös muutakin kuin vain ihanteellisen kuvauksen hyveellisestä elämästä. Pyhimyksistä kertovissa kirjoituksissa on usein havaittavissa poliittisesti virittynyttä sisältöä, jolla on pyritty vaikuttamaan tekstien sanomaan. Pyhimysteksteissä pyhimykset esitettiin täydellisinä esimerkkeinä uskovasta, jolloin ne tarjosivat oivan tilaisuuden arvostella maallisia tai hengellisiä hallitsijoita. Keskiaikaisista pyhimyksistä koskeville teksteille muodostui yleisiä piirteitä ja niistä on havaittavissa yleisesti hyväksyttyjä näkemyksiä, joiden avulla osoitettiin pyhimysten hyveellisyys ja pyhimysten omaavan jopa jumalallisia ominaisuuksia. Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketistä kertovan tutkimuskirjallisuuden varassa tutkimuksessa esitetään Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketin elämien olleen erilaiset, mutta sisältäneen kuitenkin lukuisia yhtymäkohtia. Molemmat Anselm Canterburylainen ja Thomas Becket toimivat merkittävässä poliittisessa asemassa elämiensä aikana, joka on nähtävissä heistä kertovissa pyhimyselämäkerroissa. Molemmat heistä ajautuivat kiistoihin Englannin hallitsijoiden kanssa puolustaessaan kirkollisia oikeuksia maallisen vallan edellä. Vertailemalla Johannes Salisburylaisen kirjoittamia pyhimyselämäkertoja keskenään tutkimuksessa kuvaillaan, millaisten ominaisuuksien kautta Johannes Salisburylainen esittää Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketin olleen pyhimyksiä. Lisäksi vertailun kautta esitetään, miten kiistat Englannin kruunun kanssa ovat olennainen osa heidän pyhimyselämäkertojen osoitusta heidän pyhimyksellisyydestä. Johannes Salisburylaisen kirjoittamat pyhimyselämäkerrat kertovat kahdesta keskiajalle yleisestä pyhimystyypistä, hurskaista uskonsa tunnustajista ja marttyyreista. Johannes Salisburylainen esittää Anselm Canterburylaisen ja Thomas Becketin hyveellisinä uskonsa puolustajina pyhimyselämäkerroissaan. Molempien pyhimysten tärkeimmät hyveet liittyvät heidän vaatimattomuuteensa ja tekemään hyväntekeväisyystyöhön. Muina pyhimyksille olennaisina hyveellisinä ominaisuuksina esitetään olleen etenkin viisaus ja uskolleen omistautuminen. Tärkeimpänä Anselm Canterburylaisen pyhimyksellisyyden osoittavana tekijänä Johannes Salisburylainen esitti olleen lukuiset erilaiset ihmeteot, joita Anselm toteutti elämänsä aikana ja jälkeen. Johannes Salisburylainen kuvailee Thomas Becketiä myös uskon tunnustajille ominaisten piirteiden avulla, mutta hänen pyhimyksellisyys perustuu ensikädessä hänen marttyyrikuolemaansa.
-
(2020)Tutkielmassa selvitän, minkälainen katujan ihannemalli Giovanna Orvietolaisesta (n. 1264-1306) rakennettiin pyhimyselämäkerran välityksellä. Etsin vastauksia Giovanna Orvietolaisen pyhimyselämäkerrasta sekä Orvieton dominikaanipenitenttien sääntöhahmotelmasta, joka kirjoitusajankohtansa puolesta on saattanut olla Giovannalle tuttu ja hänen toimintaansa määrittävä asiakirja. Lähteenäni käytän Maiju Lehmijoki-Gardnerin toimittamaa ja italiasta englanniksi kääntämää teosta ”Dominican penitent women”. Kirjan tekijätiimiin kuuluvat myös Daniel E. Bornstein ja E. Ann Matter. Kirja on ilmestynyt vuonna 2005 ja sen tarkoituksena on esitellä dominikaanista liikettä sekä penitenttinaisia kokonaisvaltaisesti. Teoksesta löytyy yksi Giovanna Orvietolaista käsittelevä teksti, nimittäin Giovannan legendaksi nimetty pyhimyselämäkerta. Kyseinen pyhimyselämäkerta on todennäköisesti kirjoitettu niin pian Giovannan kuoleman jälkeen, että tekstin kirjoittajat ovat voineet tuntea henkilökohtaisesti Giovannan. Samasta syystä voidaan olettaa, että pyhimyselämäkerta kuvaa Giovannan aikaista maailmaa. Dominican penitent women-teoksesta löytyy myös Orvieton dominikanipenitenteille tarkoitettu sääntöhahmotelma, joka on kirjoitettu vuonna 1286. Tutkielmassani tarkastelen rinnakkain sääntöhahmotelmaa ja Giovannan legendaa etsien näistä yhteisiä sekä erottavia tekijöitä. Giovanna Orvietolaisen pyhimyselämäkerta ei ole lajissaan ainutlaatuinen, sillä keskiajalla hagiografiat olivat hyvin suosittuja. Niiden tarkoituksena oli tuoda esille ainutlaatuinen pyhä ja tämän ihmeellinen elämä, mutta koska uskonnolliselta esikuvalta ja pyhältä odotettiin tietynlaista käytöstä ja tietynlaisia elämänvaiheita, elämäkertakirjurien tuli pohtia tarkasti, mitä pyhästä kannatti kirjoittaa. Monesti pyhimyselämäkerroissa toistuvat tietyt genrelle tyypilliset piirteet. Pyhien elämät olivat ihmeellisiä, usein jo sikiämisestä aina kuolemanjälkeisiin tapahtumiin asti. Giovanna Orvietolaisen pyhimyselämäkertaan sisällytettiin tyypillisiä hagiografian piirteitä. Giovanna menetti vanhempansa jo nuorena, mutta ei kaivannut maanpäällisiä vanhempia, hän oli häikäisevän kaunis ja osoitti erityislaatuista viisautta jo lapsena. Hän työskenteli ahkerasti ja hakeutui esimerkiksi ompelijan töihin, joka keskiajalla symboloi hurskautta ja oli myös dominikaanipenitenteille tarkoitetun sääntöhahmotelman mukainen toimi. Giovanna kohtasi sukulaisten vastustusta kieltäydyttyään hänelle kaavaillusta avioliitosta ja käsikirjoitti näin pyhille hyvin tyypillisiä ristiriitoja omien ja sukulaistensa pyrkimysten välillä. Giovanna ilmensi uskonnollisuuttaan maallikoille tyypilliseen tapaan ruumiillisesti, harjoittaen ruoka-askeesia, Kristuksen imitoimista, rukoilua ja kohdaten hyvin fyysisissä merkeissä paholaisen. Giovanna paransi ihmisiä pyhille tyypilliseen tapaan jäljitellen Kristuksen parantamisihmeitä ja muuttui kuoltuaan parantavaksi reliikiksi. Giovannan ruumis tuoksui symboliarvoa sisältäviltä kukilta kuoltuaan ja tuli haudatuksi sekä pyhille tyypilliseen tapan kuten myös dominikaanipenitenteille osoitetun sääntöhahmotelman mukaisesti. Kuolemansa jälkeen Giovanna paransi ihmisiä ja esiintyi muiden näyissä, joka oli tyypillistä keskiajan uskonnollisuudelle.
Now showing items 1-2 of 2