Browsing by Subject "hyvinvointivaltio"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tulkintoja hyvinvointivaltiosta. Tutkimuskohteena on puolueiden periaateohjelmat. Tavoitteena on määrittää, millaisen hyvinvointivaltion puolueet ohjelmissaan muotoilevat ja millainen ajatteluperinne näkyy muotoilujen taustalla. Tutkimuksen metodina on käsiteanalyysi. Analyysin keskeinen johtopäätös on, että hyvinvointivaltiosta on mahdotonta tehdä kaikissa yhteyksissä pätevää muotoilua. Käsitys hyvinvoinnista ja sen edistämisestä vaihtelee eri kulttuureissa ja aikakausina, ja se on jatkuvan väittelyn aiheena. Puolueiden ohjelmia voidaan kuitenkin tarkastella hyvinvointivaltion käsitteestä tehdyn rajatumman muotoilun pohjalta. Muotoilussa hyvinvointivaltio esitetään hyvinvointirelaationa, jossa valtio on toimija, joka tekee tiettyjä politiikkatoimia edistääkseen kansalaistensa hyvinvointia. Muotoilun perusteella voidaan tutkia sitä, miten puolueet määrittävät hyvinvoinnin, millaisia politiikkatoimia hyvinvoinnin toteuttaminen edellyttää ja mikä on julkisen sektorin vastuu politiikkatoimien toteuttamisessa. Tarkastelun tueksi esitetään kolme suomalaisen hyvinvointivaltion kehitykseen vaikuttanutta taustakertomusta: työväenluokkainen kertomus, luterilaisen lähimmäisenrakkauden kertomus sekä markkinaliberalismin kertomus. Kertomukset auttavat hahmottamaan, miten erilaiset yhteiskunnalliset ideologiat näkyvät puolueiden linjauksissa. Analyysin pohjalta voidaan sanoa, että kolme suurta poliittista puoluetta ovat sitoutuneita hyvinvointivaltiopolitiikkaan. Jokainen puolue pitää tärkeänä, että julkinen sektori edistää kansalaisten hyvinvointia. Näkemykset hyvinvoinnista ja sen edistämisen vaatimista politiikkatoimista kuitenkin eroavat toisistaan. Kokoomus korostaa eniten yksilönvapauden ja markkinoiden merkitystä. Keskusta puhuu egoismin ja hyvän tekemisen yhdistävästä vastavuoroisesta yhteisöllisyydestä. Sosiaalidemokraattien ajattelussa korostuu yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden tarkastelu. Analyysin keskeinen johtopäätös on, että puolueet eivät ota kantaa moniin hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta olennaisiin kysymyksiin. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi, kuinka suuret yhteiskunnalliset erot ovat hyväksyttäviä, pitääkö talouden suhdanteita tasata talouspolitiikan keinoin ja millaisia sopeutustoimia hyvinvointivaltion pelastamiseksi voidaan hyväksyä.
-
(2019)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, kuinka pääkaupunkiseudun elintarvikeavun muuttamisesta osallistaviksi yhteisöruokailuiksi keskustellaan Helsingin Sanomien ja Ylen uutisten yhteydessä käydyissä verkkokeskusteluissa vuosina 2017-2018. Elintarvikeapu on lähtökohtaisesti kolmannen sektorin ja seurakuntien järjestämää hävikkiruoan ilmaisjakelua, jonka tarkoitus on auttaa vähävaraisia ihmisiä. Elintarvikeapu on tähän asti järjestetty pääosin niin kutsutuissa leipäjonoissa, jotka saattavat pääkaupunkiseudulla olla useita kilometrejä pitkiä. Aiemman tutkimuksen perusteella leipäjonoihin turvautuvilla ihmisillä huono-osaisuus on yleensä kasautunut useammalle elämän osa-alueelle. Leipäjonoista saatu apu lievittää ongelmia tilapäisesti, mutta ei poista huono-osaisuutta. Elintarvikeapua on viime vuosina pyritty kehittämään osallistaviksi yhteisöruokailuiksi, jotta apu vastaisi myös vastaanottajien sosiaalisiin tarpeisiin. Tutkielmassani tarkastelen, kuinka verkkokeskustelijat konstruoivat osallisuuden ja yhteisöllisyyden elintarvikeavussa sekularisoituneeksi mielletyssä hyvinvointivaltiokontekstissa. Pro gradu -tutkielmani on laadullinen tutkimus ja metodina käytän diskurssianalyysia. Keskeisimmät tutkimusaineistosta esiin nousevat diskurssit ovat Nöyryytetyt-, Hylätyt kansalaisemme- ja Hyysääjävaltio-diskurssit. Diskurssien nimet kuvaavat diskurssien asemoitumista ja suhdetta elintarvikeavussa käyviin ihmisiin ja hyvinvointivaltioon. Diskurssit heijastelevat yhteiskunnassa vallitsevia arvoja, ideologioita ja hierarkkisia valta-asetelmia. Niiden kautta voidaan tarkastella, kuinka yhteisöruokailuista ja hyvinvointivaltiosta keskustellaan ajankohtaisessa kasalaiskeskustelussa. Diskurssit muodostavat keskenään erilaisia käsityksiä ja kuvauksia maailmasta, eli representaatioita. Keskeisimmät diskurssien konstruoimat representaatiot ovat hyvinvointivaltio, elintarvikeapu, köyhyys, kirkko, sekä osallisuus ja yhteisöllisyys elintarvikeavussa. Osallisuus ja yhteisöllisyys näyttäytyvät diskurssien kautta mielenkiintoisesti joko vallankäytön välineinä tai hyvinvoinnin lähteinä ja sen tuottamisen tapoina. Myös hyvinvointivaltioon suhtaudutaan eri tavoin siitä riippuen, koetaanko hyvinvointivaltion rakenteet ja mekanismit perusturvan kannalta riittämättömiksi vai liian laajoiksi ja kansalaisia passivoiviksi. Keskustelu elintarvikeavusta ja sen uudistamisesta on varsin polarisoitunutta ja assosioituu erilaisiin käsityksiin hyvinvointivaltion arvoista, tavoitteista ja hyvinvoinnin tuottamisen tavoista.
Now showing items 1-2 of 2