Browsing by Subject "ihmisoikeudet"

Vaikka toinen maailmansota ja holokausti päättyivät 70 vuotta sitten, niiden vaikutus voidaan nähdä vielä nykypäivänä. Käsityksiin holokaustista, juutalaisuudesta ja antisemitismistä pyritään vaikuttamaan muun muassa kasvatuksella. Ihmisoikeuskasvatuksella pyritään ihmisoikeuksien ymmärtämiseen ja toteutumiseen, ja holokaustikasvatus on osa ihmisoikeuskasvatusta. Holokausti on osa juutalaisuuden ja toisen maailmansodan historiaa, minkä lisäksi se voidaan ottaa esimerkiksi tai lähtökohdaksi keskustellessa eettisistä ongelmista. Holokaustikasvatusta on tutkittu Suomen ulkopuolella esimerkiksi OSCE:n toimesta, ja nämä tutkimukset ovat kertoneet, minkälaista holokaustikasvatus on eri maissa ja miten sitä tulisi kehittää. Vuonna 2010 Peruskoulun opetussuunnitelman perusteisiin (POPS) tehtiin niin sanottu holokaustiuudistus, jossa holokausti nostettiin tärkeäksi oppisisällöksi historiassa ja elämänkatsomustiedossa. Tämä uudistus koski myös etiikkaa, joten tällä voidaan nähdä olevan vaikutusta myös evankelis-luterilaisen uskonnon oppiaineeseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on tarkastella, miten holokaustia on käsitelty yläkoulun (7.-9. luokat) historian ja evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa. Lähteinä ovat kuusi historian oppikirjaa sekä viisi evankelis-luterilaisen uskonnon kirjasarjaa. Historian oppikirjoista käsittelyssä ovat 8. luokan oppikirjat, evankelis-luterilaisen uskonnon kohdalla 7.-9. luokan oppikirjat. Tutkimusmetodina aineistoa käsiteltäessä käytetään sisällönanalyysiä. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Minkä verran yläkoulun historian ja evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoissa kuvataan holokaustia sekä mitä siitä ja siihen liittyvistä aiheista kerrotaan? 2. Mitkä teemat toistuvat, mitä jätetään kertomatta? Näiden kysymysten lisäksi tarkasteltiin tekstin ohella myös aiheeseen liittyviä kuvia, kuva-tekstejä, tehtäviä ja oppikirjojen sanastoja/hakemistoja. Tutkimustuloksina voidaan kertoa, että historian oppikirjat käsittelevät holokaustia ja siihen liittyviä aihealueita laajasti, eli ne ottavat huomioon holokaustikasvatuksen ja holokaustiuudistuksen. Evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjat käsittelevät holokaustia melko vähän, ja esimerkiksi 8. luokan oppikirjat eivät tee sitä lainkaan. Molempien oppiaineiden oppikirjoista löytyi useita yhteisiä ja puuttuvia teemoja, jotka on lueteltu johtopäätöksissä. Yhteisten ja puuttuvien teemojen lisäksi johtopäätöksissä pohditaan mahdollisia syitä sille, miksi jotkin oppikirjat eivät ole ottaneet holokaustiuudistusta huomioon. Näiden lisäksi käsitellään muun muassa opettajan vastuuta holokaustikasvatuksessa ja holokaustikasvatuksen tulevaisuutta.

Maisterin tutkielmani tarkoituksena on selvittää Luterilaisen maailmanliiton (LML) yleiskokoustyöskentelyssä ilmi tullutta ymmärrystä ihmisoikeuksista Helsingin yleiskokouksessa vuonna 1963 ja Evianin yleiskokouksessa vuonna 1970. Selvitän ihmisoikeusajattelun kehittymistä ja ihmisoikeuksien kasvavaa tiedostamista. Näiden yleiskokousten ihmisoikeusajattelu loi pohjan LML:n tulevalle ihmisoikeustyöskentelylle. Tutkielmani on aineistolähtöinen ja kvalitatiivinen. Tutkin LML:n yleiskokouksista syntynyttä kokousaineistoa. Yleiskokouksista löytyy lähdemateriaalia Helsingin yliopiston Ekumeenisesta arkistosta. Lisäksi käytän LML:n julkaisua ”From Federation to Communion. The history of the Lutheran World Federation”. Muusta kirjallisuudesta tärkein apuneuvoni on Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) julkaisusarja ”A History of the Ecumenical Movement”. Suhteutan löytämääni aiempaan tutkimukseen LML:sta. Pyrin jatkuvasti huomioimaan myös ajankohtaiset tapahtumat. LML:n ihmisoikeusajattelu oli Helsingissä ajalleen tyypillistä kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien tiedostamista. Poliittinen vaikuttaminen nähtiin tärkeäksi ja siihen kannustettiinkin. LML:ssa ilmenneet ajatukset ja ymmärrys ihmisoikeuksista eivät kuitenkaan päätyneet mihinkään ihmisoikeuksia koskevaan päätös- tai julkilausumaan. Ihmisoikeuksien noudattaminen ja edistäminen nähtiin lähinnä uskosta kumpuavaksi asennekysymykseksi ja spontaaniksi eettiseksi toiminnaksi. Taustalla vaikutti oleellisesti luterilaiseen teologiaan kuulunut Martti Lutherin kahden regimentin opin aiempi tulkinta. Ymmärrystä ihmisoikeuksista sekä vaatimusta niiden yhteiskunnallisesta edistämisestä pyrittiin vielä mahduttamaan kahden regimentin oppiin. Evianin yleiskokouksen tuloksiin vaikuttivat uudet kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä muiden ekumeenisten järjestöjen ihmisoikeusteemainen työskentely. Evianin yleiskokouksen ihmisoikeusajattelu oli ajalleen tyypillistä kansalais- ja poliittisten oikeuksien sekä taloudellisten, sosiaalisten sekä sivistyksellisten oikeuksien tiedostamista. Elettiin murroskautta ”klassisen” ja ”modernin” ihmisoikeusajattelun välillä. Murroskausi heijastui LML:ssa ilmenneeseen keskusteluun siinä, tuleeko ihmisoikeuksia käsitellä universaalisesti vai kontekstuaalisesti. Ihmisoikeusajattelu ja -keskustelu tuli kirjattua julkilausumiin ja siitä tuli konkreettista. Poliittisen vaikuttamisen merkitys selkeästi korostui. Yhteiskunnan rakenteiden muovaaminen haluttuun suuntaan nähtiin nyt velvoittavaksi. Ihmisoikeusajattelua ja -toimintaa ei pyritty enää mahduttamaan Lutherin kahden regimentin oppiin. Ihmisoikeuksista tuli LML:n ohjelma – aiemman uskosta syntyneen asenteen ja spontaanin eettisen toiminnan ohelle. Uusi kantaaottavampi, poliittisesti aktiivinen maailmanliitto ei ollut kuitenkaan kaikkien mieleen. Yksimielisyyttä ihmisoikeusasioissa ei saavutettu ja työskentely jatkui tulevina vuosikymmeninä.

Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy analysoimaan Maailmanpankin Disability Inclusion and Accountability Framework -viitekehystä ja hyödyntää analyysissa filosofi Martha Nussbaumin toimintavalmiuksien teoriaa. Martha Nussbaumiin toimintavalmiuksien teoria on valittu tutkielmaan, sillä Nussbaum toteaa teoksessaan Creating Capabilities Maailmanpankin hyödyntäneen toimintavalmiuksien teoriaa kehitysajattelunsa pohjana. Lisäksi hän käsittelee vammaisten henkilöiden oikeuksia ja asemaa suhteessa pitkään vallalla olleisiin kehitysmaatutkimuksen ja kehitystaloustieteen teorioihin teoksissaan laajasti. Tutkielmassa hyödynnetään myös vammaisuuden sosiaalista mallia, johon YK:n vammaisyleissopimuksen määritelmä vammaisuudesta pohjautuu. Tutkielma vastaa seuraaviin kysymyksiin: Miten Maailmanpankin Vammaisten henkilöiden osallisuuden viitekehys perustelee vammaisten henkilöiden oikeuksien ja osallisuuden edistämistä oman toimintansa näkökulmasta? Millaista muutosta ja millä keinoin Maailmanpankki viitekehyksessään tavoittelee verrattuna Martha Nussbaumin esittämään toimintavalmiuksien teoriaan? Millaisia aukkoja Vammaisten henkilöiden osallisuuden viitekehyksessä Nussbaumin teorian valossa on ja millä niitä voi selittää? Tutkielman metodina on systemaattinen analyysi, jossa keskitytään käsitteiden, argumenttien ja edellytysten analyysiin. Maailmanpankki perustelee vammaisten henkilöiden osallisuuden ja oikeuksien edistämistä (1) vammaisten suurella määrällä, (2) sillä, että vammaisten syrjintä laskee valtioiden bruttokansantuotetta 3‒7 %, (3) kansainvälisillä kehitysstrategioilla ja omalla strategiallaan, joiden toimeenpanoon se on sitoutunut ja (4) asiakasvaltioiden tarvitseminen neuvonta- ja asiantuntijapalveluiden tarjoamisella, jotta nämä selviävät sitovista ihmisoikeusvelvoitteistaan. Maailmanpankki tavoittelee vammaisten osallisuutta, voimaantumista ja täyttä osallistumista yhteiskuntaan. Maailmanpankin valitsemat toimialat, joilla vammaisten henkilöiden oikeuksia ja osallisuutta ensisijaisesti edistetään, jakautuvat niin yksilöä kuin yhteiskuntaa kehittäviin toimialoihin. Jako on vastaava kuin yhtäältä rakenteisiin toimintavalmiuksien teorian jakautuminen sisäsyntyisiin, sisäisiin ja yhdistettyihin toimintavalmiuksiin ja toisaalta vammaisuuden sosiaalinen mallin jako yksilön ominaisuuksiin ja yhteiskunnan esteisiin. Toimintavalmiuksien teorian mukaan ihmisarvoinen elämä edellyttää yhdistettyjen toimintavalmiuksien toteutumista, mikä edellyttää sisäisten toimintavalmiuksien olemassaoloa ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka tukevat sisäisten toimintavalmiuksien toteutumista. Maailmanpankin viitekehyksessään esittelemä työ kohdistuu suurimmaksi osaksi yhteiskunnan rakenteisiin, mutta joidenkin toimialojen osalta myös sisäisiin toimintavalmiuksiin. Maailmanpankin viitekehyksessä on toimintavalmiuksien teorian näkökulmasta kolme puutetta. (1) Viitekehys mittaa kehitystä ja hyvinvointia ainoastaan bruttokansantuotteella, mikä selittyy Maailmanpankin historialla, mutta ei ole riittävä kuvaamaan vammaisten henkilöiden osallisuuden ja oikeuksien toteutumista tai hyvinvoinnin lisääntymistä. (2) Viitekehyksen kuvaamat toimenpiteet eivät edistä kaikkia ihmisoikeuksia, vaan painottuvat taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämiseen. Toimintavalmiuksien toteutumisen näkökulmasta kansalais- ja poliittiset oikeudet ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä. Näihin oikeuksiin puuttumattomuuden voidaan ajatella johtuvan Maailmanpankin mandaatin rajoituksista. (3)Viitekehyksen toimenpiteet kohdistuvat kaikkiin vammaisiin eikä eri tavoin vammaisten ihmisten erilaisia tarpeita ole huomioitu. Toimintavalmiuksien teorian ydinajatus on, että kullekin ihmisille on tarjottava ne resurssit, joita he tarvitsevat toimintavalmiuksien minimitason saavuttamiseen. Erilaisia tarpeita ei huomioida Maailmanpankin työssä, sillä se on koko historiansa ajan keskittynyt laajoihin, kokonaisia toimialoja koskeviin toimenpiteisiin.

Tutkielman tehtävänä on selvittää miten läntisen imperialismin purkautuminen on näkynyt Malcolm X:n retoriikassa vuosina 1960–1965. Tutkimustehtävänä on tutkia miten Malcolm X argumentoi puheissaan, millaisia teemoja hän nostaa esille ja millaisia retorisia tehokeinoja hän käyttää. Ajankohta sijoittuu vuosikymmenelle, jonka aikana siirtomaavallat menettivät otteensa Afrikassa ja samaan aikaan Yhdysvalloissa mustat nousivat vastustamaan vuosisadan jatkunutta rotuerottelua. Afrikkalaisissa itsenäistymisprosesseissa taustalla oli usein nationalistisia liikkeitä. Myös Malcolm X liittyi mustan nationalismin perinteeseen. Yhdysvaltojen muutosliikkeessä vaikuttamassa roolissa oli kuitenkin kansalaisoikeusliike, eivätkä niinkään nationalistit. Tutkielmassa tarkastellaan miten nämä erilaiset ideologiat näkyivät miehen puheissa. Malcolm X oli pitkään uskonnollisen Nation of Islam -liikkeen toimija. Tästä syystä opinnäytetyö tarkastelee myös Malcolm X:n uskonnollista retoriikkaa. Taustaluvuissa käsitellään Amerikan mustien vapaustaistelun pitkää prosessia aina orjuudesta kansalaisoikeustaistelun aikaan ja rasismin läpileikkaavaa roolia mustien jokapäiväisessä elämässä sekä Afrikan itsenäistymisprosesseja. Analyysi koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen tarkastelee sitä kuinka Afrikan maiden itsenäistyminen toimi esikuvana Malcolm X:n puheissa ja tuki hänen ajatustaan rotujen välisestä lopullisesta separaatiosta Yhdysvalloissa. Toinen analyysiluku kietoutuu Malcolm X:n käyttämän Exodus-narratiivin ympärille, joka on vapautuksen teologiassa käytetty vertauskuva sorrettujen matkasta kohti luvattua maata. Sama narratiivi oli käytössä myös Martin Luther Kingillä. Malcolm X:n puheissa Exodus toimiikin osana hänen hyökkäävää retoriikkaansa liian maltilliseksi mieltämäänsä kansalaisoikeusliikettä kohtaan. Kolmas analyysiluku käsittelee sitä, kuinka Malcolm X käänsi tuolloin Amerikassa negatiiviseksi mielletyt asiat, kuten afrikkalaisuuden ja mustan ihon, tarkoittamaan vahvuutta ja ylpeyttä. Malcolm X:n kielenkäytössä mustien kohtaamat ongelmat nostettiin esille koruttomasti ja hän ei toivonut niiden ratkaisuun kompromisseja vaan radikaaleja toimia. Toivotut toimet saattoivat olla radikaaleja, mutta vaatimukset eivät niinkään: ne olivat vapaus ja ihmisoikeudet mustille.

Tutkimuksessa tarkastellaan poistumisoikeuden toteutumista suomalaisissa uskonnollisissa yhteisöissä normatiivisen etiikan ja yhteiskuntafilosofian viitekehyksessä. Tutkimuksessa luodaan katsaus kolmeen verkkoartikkeliin, joissa kerrotaan kolmesta eri uskonyhteisöstä: vanhoillislestadiolaisista, helluntailiikkeestä ja Jehovan todistajista eronneiden poistumistarinat. Tutkimuksen luonne on kvalitatiivinen, ja tutkimus pohjautuu eksistentiaalis-fenomenologishermeneuttiseen tieteenfilosofiaan, jossa korostuu todellisuuden suhteellinen luonne. Fenomenologisessa ihmiskäsityksessä nousee tutkimuksen kannalta merkittäviksi kokemuksen, merkityksen ja yhteisöllisyyden käsitteet, ja fenomenografinen strategia antaa välineitä ilmiön kuvaamiseen. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, miten tutkimustapauksissa esitetyissä kokemuksissa voidaan havaita poistumisoikeuden rajoittamista. Fenomenologinen tutkimusote huomioi sen, että sama uskonnollisen yhteisön maailma ilmenee ihmisille eri tavalla. Analyysissa lainaan metodologisia välineitä narratiivisesta analyysista, sekä käsite- ja argumentaatioanalyysista. Tutkimuksen ensimmäisessä luvussa tarkastellaan poistumisoikeuden asemaa liberaalin yhteiskunnan perus- ja ihmisoikeutena, ja muotoillaan poistumisoikeuden historiallinen viitekehys. Toisessa luvussa esitellään kolme erilaista poistumisoikeusteoriaa: muodollinen-, sisällöllinen- ja realistinen poistumisoikeus. Toisessa luvussa tuodaan myös esiin yksilön autonomian merkitys poistumisoikeuden toteutumiseen, ja julkisen vallan tärkeä rooli yksilön autonomian kehittymisen tukemisessa. Lisäksi liitän teoreettiseen viitekehykseen hengellisen väkivallan näkökulman, joka antaa välineitä poistumisoikeuden toteutumisen tarkasteluun tutkimustapauksissa. Kolmannessa luvussa esittelen tutkimustapaukset. Neljäs luku on analyysiluku, jossa vastaan tutkimuskysymyksiin. Esitän tutkimuksessa kolme tutkimuskysymystä. Ensinnäkin kysyn, nouseeko tutkimustapauksista esiin minkäänlaista poistumisoikeuden rajoittamista, ja jos nousee, niin miten se ilmenee hengellisen väkivallan linssien läpi tarkasteltuna. Toisessa tutkimuskysymyksessä kiinnitän huomiota siihen, nouseeko tutkimustapauksissa esiin heikommassa asemassa olevia ryhmiä, joiden kohdalla poistumisoikeuden toteutuminen olisi jollain tapaa rajoitetumpaa. Poistumisoikeuden rajoittamiseen liittyvien kysymysten lisäksi pohdin kolmantena tutkimuskysymyksenä sitä, kenelle vastuu poistumisoikeuden turvaamisesta kuuluu, ja millainen rooli poistumisoikeuden toteutumisessa on julkisella vallalla. Tutkimuksen tuloksena esitän, että tarvitaan intersektionaalinen poistumisoikeusteoria, joka rakentaa realistisen poistumisoikeuden päälle monipuolisempaa heikompaan asemaan liittyvää tarkastelua ja analyysia. Intersektionaalinen poistumisoikeusteoria auttaa pureutumaan uskonyhteisöissä poistumisoikeuden kannalta epätasa-arvoa tuottaviin tekijöihin, kuten opetukseen ja käytäntöihin. Tutkimustapausten analyysissa nousi esiin, että hengellisen väkivallan avulla heikommassa asemassa olevien poistumisoikeutta voidaan rajoittaa uskonnollisissa yhteisöissä. Esitän, että yhteiskunnan tulee ottaa askelia, jotta uskonyhteisöissä heikommassa asemassa olevien poistumisoikeus olisi turvattu. Aihe vaatii nähdäkseni laajempaa jatkotutkimusta.