Browsing by Subject "jatkosota"

Tässä tutkimuksessa kartoitetaan, millainen on kristinuskon, kuurouden ja toisen maailmansodan luoma ilmiö Suomessa. Ilmiötä lähestytään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kuurojentyön julkaisun Hiljainen seurakunta avulla, sillä sen kaikki osa-alueet yhdistyvät tässä julkaisussa. Tarkastelen sota-ajan vaikutuksia Hiljaiseen seurakuntaan vuosikerroissa 1938–1947. Yhteiskunnallisesti kuurouteen ja kuurojen olemassaoloon havahduttiin 1800-luvun puolivälissä. Kuurot ajoivat itse omia oikeuksiaan ahkerasti niin yhteiskunnallisesti kuin kirkossakin. Kirkon kuurojentyö oli 1900-luvun alussa uusi työala Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Monien vaiheiden kautta vuonna 1908 perustettiin kaksi kuurojen matkapapin virkaa. Näiden matkapappien tehtävänä oli kierrellä Suomessa kuurojen luona, hoitamassa kuurojen uskonnollista elämää esimerkiksi jumalanpalvelusten kautta. Koska suuri osa kuuroista jäi tavoittamatta, matkapappien määrää lisättiin. Tutkimusajanjaksoni aikana matkapappeja ja kuurojenpiirejä oli Suomessa kolme. Tästä huolimatta seurakuntalaisten tavoittaminen oli yhä vaikeaa. Tätä ongelmaa ratkaisemaan vuonna 1938 perustettiin kuurojen seurakuntalehdeksi luonnehdittu Hiljainen seurakunta, jonka toimittamisesta ja julkaisemisesta vastasivat matkapapit. Vastaperustettu lehti joutui kuitenkin lähes välittömästi poikkeuksellisten yhteiskunnallisten olojen armoille. Toisen maailmansodan aikana Suomessa käytiin kolme sotaa: talvi- ja jatkosota sekä Lapin sota, jotka ajoittuvat vuosille 1939–1945. Tutkimuksessani selvitän, miten Suomen sotatila toisen maailmansodan aikana vaikutti Hiljainen seurakunta -lehteen. Tutkimuskysymykseni jakaantuu kolmeen alakysymykseen: Miten sota-aika näkyy Hiljainen seurakunta -lehdessä, muuttiko sota-aika evankeliumin tulkintaa kuuroille, ja millä tavalla sota-aika vaikutti kuurojen parissa työskentelevien matkapappien työhön ja sitä kautta kirkon kuurojentyöhön. Talvisodan suurin vaikutus Hiljaiseen seurakuntaan on se, ettei lehteä pystytty julkaisemaan sodan aikana lainkaan. Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, että kuurojentyössä oli suuria vaikeuksia talvisodan aikana. Sodan jälkeen lehden evankelioivissa kirjoituksissa koettua sota-aikaa tulkittiin Jumalan kasvatuskeinona. Sodassa Jumalan korostettiin olleen suomalaisten puolella ja itsenäisyyttä painotettiin siitä näkökulmasta, että vapaus kristittynä elämiseen oli säilynyt. Jatkosodan aikana lehden julkaisumäärät pysyivät alhaisena eikä kirkon kuurojentyön kohtaamat vaikeudet tuntuneet hellittävän. Jatkosodan alussa paremmista ajoista kuitenkin oltiin lähes varmoja Hiljaisen seurakunnan sivuilla. Kirjoituksissa korostettiin sodan pikaista päättymistä ja Karjalan valtauksen jälkeen uskottiin Jumalan johdattaneen kansansa kotiin. Asemasodan pitkittyessä epävarmuus tulevaisuudesta kuitenkin kasvoi, ja lopulta toivottiin vain rauhaa ja itsenäisyyden säilymistä. Lapin sodan päätyttyä Hiljaisessa seurakunnassa käytiin koettua sota-aikaa läpi. Rauhan koittaminen nosti esille uusia huolia yhteiskunnan tilasta. Kuuroille korostettiin nyt hyvän kristityn elämää, samalla kun kirkon kuurojentyötä yritettiin saada takaisin raiteilleen. Sota-aikana kuurojentyön toiminnassa lehden rooli oli korostunut, mutta sodan jälkeen lehti sai vähitellen rinnalleen muitakin kuurojentyön muotoja.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sitä, millaiset käsitykset rintamasotilailla oli sotilaspappien merkityksestä ja heidän tarpeellisuudestaan. Millä tavalla haastateltavat sotaveteraanit kokivat sotilaspappien merkityksen ja heidän roolinsa sotien aikana. Lisäksi tarkastelen sitä, millaiset käsitykset sotilaspapeista heillä oli tuolloin, ja mitä he ajattelevat tästä tällä hetkellä. Tarkastelen myös sitä, ovatko heidän käsityksensä muuttuneet pitkän eletyn elämän myötä ja jos ovat, niin miten. Tutkielmassani pohdin papin työn ja sotilaspapin työn yleistä kuvausta ja heidän tehtäväkenttäänsä. Tämän tutkielman aineistona toimii kuusi sotaveteraanin haastattelua. Haastatteluun osallistuneet sotaveteraanit palvelivat kaikki jatkosodassa 1941-1944 ja osa heistä myös Lapin sodassa 1944-1945. Kaikki kuusi haastattelua kesti arvioilta noin 45-60 minuuttia. Haastattelut tehtiin syksyn 2021 ja kevät-kesän 2022 välisenä aikana. Haastattelumenetelmänä toimii puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastattelukysymyksiä oli 18 kappaletta ja kysymykset olivat kaikille haastateltaville samat. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä, jonka avulla sotaveteraanien ajatukset ja käsitykset sotilaspapeista ja heidän tarpeellisuudestaan ja läsnäolostaan rintamalla tulivat selkeästi esiin. Tutkimustuloksista nousi esille se, että sotilaspapeilla oli suuri merkitys rintamalla sotilaille. Sotilaspapit koettiin merkityksellisiksi ja tarpeellisiksi sota-ajan olosuhteissa. Tutkimuksen tuloksista tuli esille myös haastateltavien maanpuolustustahto ja rintamamiesten aseveljeys. Moni pitää edelleenkin yhteyttä aseveljiinsä. Talvisodan henki -asenne tuli myös esille haastateltavien vastauksista. Kaikki kokivat tärkeänä sen, että ”kaveria” ei jätetä.