Browsing by Subject "jumalakuva"

Tutkimuksessa tarkasteltiin syömishäiriön vaikutuksia hengellisyyteen sekä hengellisyyden roolia toipumisprosessissa narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millä tavoin syömishäiriöön sairastuneet kuvailevat sairauden vaikuttaneen heidän hengellisyyteensä, sekä millä hengellisyyden kuvaillaan vaikuttaneen toipumisprosessiin. Tutkimusaineisto kerättiin kirjoitus- ja haastattelupyynnöllä. Lopullinen aineisto muodostui seitsemästä haastattelusta ja neljästä kirjoituksesta. Aineiston analyysi toteutettiin holistis-sisällöllisen sekä kategoris-sisällöllisen sisällönanalyysin avulla. Holistis-sisällöllisen analyysin tuloksena tutkimusaineistosta erottautui neljä erilaista kertomusryhmää, joissa tutkittavien hengellinen tausta, hengellisyyden muutokset ja hengellisyyden rooli syömishäiriön toipumisprosessissa näyttäytyivät eri tavoin: 1) Kyseenalaistaneet, 2) Löytäneet, 3) Tasapainottuneet sekä 4) Hämmentyneet. Kyseenalaistaneet eivät pitäneet itseään uskonnollisina, mutta painottivat kuitenkin kristillisten arvojen ja perinteiden tärkeyttä elämän suunnannäyttäjinä. Heidän kohdallaan perinteiseen uskonnollisuuteen liittyvät muistot ja ajatukset joko haittasivat toipumisprosessia, tai niitä ei nähty merkittävänä tekijänä toipumisen kannalta. Syömishäiriön jälkeen perinteistä uskonnollisuutta kyseenalaistettiin entistä enemmän. Löytäneitä yhdisti kielteinen ja lannistava hengellisyys ennen syömishäiriötä ja sen aikana. Lohdullinen ja auttava hengellisyys oli ikään kuin kadoksissa. Pitkään jatkuneen syömishäiriön myötä Löytäneillä alkoi etsinnän vaihe, ja he löysivät ja omaksuivat itselle sopivan hengellisyyden, joka auttoi kohti toipumista. Tasapainottuneet omasivat kristillisen vakaumuksen jo ennen syömishäiriöön sairastumista. Sairauden aikana hengellisyys kuitenkin muuttui vaativaksi, jollain tapaa jopa kaukaiseksi ja tuomitsevaksi, mikä synnytti Tasapainottuneissa epätoivoa. Jonkin aikaa syömishäiriö ja vaativa hengellisyys ruokkivat toisiaan. Lopulta Tasapainottuneiden jumalakuva kuitenkin muuttui läheisemmäksi ja lempeämmäksi. Oman itsen tärkeys ymmärrettiin, ja toipuminen saattoi alkaa. Hämmentyneitä yhdisti myös kristillinen vakaumus. Heillä jumalakuva näyttäytyi hyvin keskeisenä osana hengellisyyttä. Ryhmään kuuluvat eivät olleet toipuneet syömishäiriöstä, ja kokivat sairauden ja hengellisyyden taistelevan paikasta tutkittavien elämässä. Kategoris-sisällöllisen analyysin avulla aineostosta löydettiin toistuvia ja samankaltaisia teemoja, jotka yhdistivät tutkittavien kertomusryhmiä. Yksi kertomusryhmien ylittävä teema oli syyllisyyden ja häpeän tunne, joita monet tutkittavista kokivat sekä syömishäiriöön että hengellisyyteen liittyen. Tutkimuksen valossa voidaan sanoa, että syömishäiriö haastaa pohtimaan elämän syvimpiä tarkoituksia. Syömishäiriöllä on ollut vaikutuksia kaikkien tutkittavien hengellisyyteen. Hengellisyydellä voidaan nähdä olevan myös merkittävä rooli syömishäiriöstä toipumisessa. Tutkimus tarjoaa näkökulmia syömishäiriöön liittyvien tunteiden peilaamisesta hengellisyyteen, sekä hengellisyyteen liittyvien ajatusten roolista syömishäiriössä ja niistä toipumisessa.