Browsing by Subject "liturgia"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2020)Tässä tutkielmassa analysoin andalusialaisen Ḥafṣ ibn Albar al-Qūṭīn latinasta arabiaksi runomittaan kääntämää Psalttaria vuodelta 889. Psalttarin kääntäminen ajoittuu aikaan, jolloin Andalusian eli muslimien hallitseman Iberian väestö alkoi arabialaistua ja osin islamilaistua. Työssäni selvitän semanttisen analyysin keinoin, onko Ḥafṣin käännöksen Jeesus-kuvassa havaittavissa islamilaiselle ajattelulle tyypillisiä, kristilliselle uskonnolliselle ajattelulle vieraita piirteitä. Valitsin analysoitaviksi Jeesuksen tärkeimmän nimitykset, jotka olivat ”Jeesus”, ”kristus” ja ”poika”. Tutkimuskysymys liittyy laajempaan keskusteluun mozarabien eli Andalusian arabiankielisten kristittyjen islamilaistumisesta 700-luvun muslimivalloituksen jälkeen. Koska nämä omaksuivat arabian käyttökielekseen, on esitetty myös heidän uskonnollisen ajattelunsa islamilaistuneen. Toisten tutkijoiden mielestä he omaksuivat kielen, mutta säilyttivät silti kristillisen ajattelunsa. Toteutin tutkimuksen vertailemalla Vulgatan heprealaisten psalmien pohjalta tehtyä käännöstä Psalmi iuxta Hebraicam Ḥafṣin arabiankieliseen tekstiin niissä kohdin, joissa latinassa esiintyi joku analyysin pohjaksi valituista sanoista. Analysoitavia kohtia oli kaikkiaan 20, joista nimi Jeesus (Iesus) esiintyi viidesti, kristus (christus) kymmenesti ja poika (filius) neljästi. Näiden lisäksi lisäsin analyysiin yhden esimerkin sanan ”poika” käytöstä Vulgatan Septuagintan mukaan käännettyjen psalmien (Psalmi iuxta Septuagintam) pohjalta, koska sillä oli ilmeinen vaikutus Ḥafṣin psalttariin. Lisäksi huomioin yhden näiden kohtien ulkopuolisen esimerkin Ḥafṣin psalttarista, jossa käytetään nimeä Jeesus, vaikkei nimelle löydykään vastaavuutta latinalaisesta tekstistä. Ḥafṣin arabiankielisessä käännöksessä on muutamia semanttisesti huomionarvoisia seikkoja. Sanojen Jeesus (al-Yasūʽ) ja kristus (al-masīḥ) käyttö muistuttaa kieliopillisesti kovasti Koraanin arabian Jumalan nimitysten käyttöä, sillä kaikkiin liittyi aina joko määräinen artikkeli tai possessiivisuffiksi, mikä muutoin on erikoista erisnimien kanssa. Toisaalta on selvää, ettei Ḥafṣ ymmärrä esimerkiksi kristusta tai messiasta vain Jeesuksen vaihtoehtoisena nimityksenä, vaan laajemmin. ”Poikaan” liittyvissä kohdissa ei ole havaittavissa suurtakaan käännöksellistä tulkintaa sen paremmin hahmon jumaluuden korostamiseksi kuin häivyttämiseksi. Kaiken kaikkiaan Ḥafṣ on sangen uskollinen kääntäjä, vaikka kääntääkin proosamuotoista latinaa runomuotoiseksi arabiaksi. Käännösvalinnoillaan ja pienillä lisäyksillään Ḥafṣ kuitenkin säilyttää kohdat, joissa Jeesus rinnastuu Jumalaan ja osin jopa korostaa niitä. Tutkimustuloksena hänen pitävän kiinni kristillisestä ajattelusta ja vastustavan islamilaisia uskonnollisia vaikutteita, vaikka vaihtaakin kristillisen tradition kielen latinan arabiaan.
-
(2016)Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia käytäntöjä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ekumeenisessa jumalanpalveluselämässä ja minkälaisia elementtejä suomalaiseen luterilaiseen jumalanpalvelukseen otetaan muiden kirkkojen traditioista. Tutkimuksen aineistona on 14 jumalanpalveluksen ja neljän hartauden ordot. Ordolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa jumalanpalvelusten kaavoja, joihin on kirjattu kaikki jumalanpalveluksen toteuttamiseen liittyvät yksityiskohdat, tekstit, henkilöt, paikat ja muut toteuttamiseen liittyvät ohjeet. Aineiston jumalanpalvelukset ja hartaudet on toteutettu Helsingin ja Espoon hiippakuntien seurakunnissa 2010–luvulla. Aineistossa on sekä useamman tunnustuskunnan edustajien toteuttamia ekumeenisia jumalanpalveluksia tai hartauksia että luterilaisia jumalanpalveluksia tai hartauksia, joissa on lainattu toisen tunnustuskunnan liturgisia tekstejä. Aineisto analysoitiin neljässä eri vaiheessa. Ensin aineisto ryhmiteltiin siten, että voitiin verrata tilaisuuksien ordoja toisiinsa. Ordojen rakenteelliset ratkaisut selvitettiin. Tämän jälkeen aineistosta eroteltiin ne liturgiset tekstit, jotka eivät olleet luterilaisen jumalanpalvelusten kirjan tekstejä. Tekstien taustat selvitettiin. Tekstit pelkistettiin ja analysoitiin systemaattista analyysiä hyödyntäen. Viimeisessä vaiheessa tekstien sisällöt ryhmiteltiin teologisiin kokonaisuuksiin. Hermeneuttisen analyysin avulla pystyttiin löytämään ordojen tekstien merkityssisältöjä ja teologisia painotuksia. Tutkimus osoittaa, että ekumeenisuus ilmenee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluselämässä kahdella eri tavalla. Instituutioiden välinen ekumeenisuus on kohteliasta ja vieraanvaraista, mutta noudattaa yleensä varsin tiukasti isäntäkirkkokunnan kirkkokäsikirjaa. Ruohonjuuritasolla liturgisten tekstien ekumeenisuus on instituutiotasoa rikkaampaa. Luterilaisen kirkon piirissä onkin syntynyt uusi, liturgisten erityismessujen traditio, jossa erityisyys syntyy liturgisista teksteistä. Muista traditioista lainatuissa liturgisissa teksteissä nousevat esiin uskonnolliseen kieleen, hiljaisuuteen ja yhteisöllisyyteen liittyvät elementit. Näiden lisäksi lainatuissa teksteissä korostuvat ihmiskuvaan, syntikäsitykseen, jumalakuvaan ja kristilliseen elämään liittyvät teologiset painotukset. Lainatut tekstit pyrkivät välttämään perinteistä uskonnollista kieltä, pyrkimys kontekstuaalisuuteen on vahva. Ihminen tulee Jumalan eteen sellaisena kuin on, etsien hyväksyntää ja nähdyksi tulemista. Jumalanpalveluksen ja erityisesti ehtoollisen tarkoituksena on antaa kristitylle voimaa ja rohkeutta elää kristittynä.
-
(2021)Tutkimuksen tavoitteena on vastata siihen, miten Martti Lutherin jumalanpalveluksen teologia ilmentää hänen vanhurskauttamisoppiaan. Tätä varten muodostetaan ensin käsitys Lutherin vanhurskauttamisopista, toiseksi hänen jumalanpalveluksen teologiastaan ja kolmanneksi vastataan tutkimuskysymykseen yhdistämällä nämä. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi: tutkimuskysymykseen pyritään vastaamaan Lutherin omia tekstejä ja niiden sisäisiä suhteita tutkimalla. Jumalanpalvelusta käsittelevät tekstit on rajattu vuosiin 1520–1526, joihin sijoittuvat esimerkiksi Lutherin tekemät messukaavat. Analyysissä ja sen taustana hyödynnetään myös aiempaa tutkimuskirjallisuutta. Vanhurskauttamisopin osalta keskeisiä tutkimustuloksia ovat ristin teologian merkitys vanhurskauttamisopin ja Lutherin muunkin teologisen ajattelun taustalla, uskon ja rakkauden merkitys Lutherin vanhurskauttamisopin prinsiippeinä sekä ajatus osallisuudesta Kristukseen Lutherin vanhurskauttamisopin perustana. Jumalanpalveluksen teologian osalta paljastuu uskon ja rakkauden merkitys myös sen prinsiippeinä. Lutherin messukaavoista havaitaan puolestaan halu puhdistaa messu reformatorisen opin vastaisista asioista, mutta pitää se muuten pääosin ennallaan. Vastauksena tutkimuskysymykseen voidaan ensinnäkin todeta, että uskon ja rakkauden dialektiikka muodostaa keskeisen yhtymäkohdan Lutherin vanhurskauttamisopin ja jumalanpalveluksen teologian välille: vanhurskauttamisoppinsa pohjalta Luther näkee, että usko vapauttaa kristityn ulkoisista jumalanpalvelusjärjestyksistä, mutta rakkaus kuitenkin sitoo yhteiseen hyvään ja yhtenäisiin järjestyksiin. Myös Lutherin messukaavat ilmentävät hänen vanhurskauttamisoppiaan. Niiden perusrakenne, johon kuuluu katabaattinen ja anabaattinen ulottuvuus, vastaa Lutherin vanhurskauttamisopin perusrakennetta uskosta ja siitä seuraavasta rakkaudesta. Lisäksi vanhurskauttamisoppi toimii keskeisenä kriteerinä, jolla Luther uudistaa messua: esimerkiksi ehtoollisrukouksen poistaminen johtui sen viittauksista messu-uhriin, joka puolestaan oli vääränlaisen vanhurskauttamisopin ilmentymä.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen osallistuneiden sielunhoidollisia kokemuksia ja kokemuksen syntymiseen vaikuttaneita tekijöitä. Sielunhoidollisella kokemuksella tarkoitetaan hengellisesti tai henkisesti merkityksellisiä, hoitavia kokemuksia, jotka ovat lisänneet hyvinvointia. Tutkimusmetodi on aineistolähtöinen laadullinen tutkimus, jota varten pyydettiin jumalanpalveluksessa käyneitä kirjoittamaan kokemuksiaan E-lomake -kyselysovelluksen kautta 27.11.2023 – 7.1.2024 välisenä aikana. Tutkimuspyyntöä jaettiin sosiaalisen median kanavissa. Kyselyyn vastasi 35 henkilöä, jotka olivat iältään 15 – 75+ -vuotiaita. Tutkimuskysymystä lähestytään empiirisestä, kertomuksiin pohjautuvasta aineistosta käsin kohti teoreettisempaa viitekehystä liittyen jumalanpalveluksen ja sielunhoidon ilmiöihin. Tutkielmassa selvisi, että Jumalanpalveluksessa koettuun hyvinvoinnin lisääntymiseen vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisesti koettuja mutta ne liittyvät saumattomasti yhteisön toimintaan. Jumalanpalveluksen pyhä, hoitava tila muodostuu näkyvän ja näkymättömän maailman jaettuun todellisuuteen, johon vaikuttaa myös arki, josta ihmiset tulevat. Jokainen tulkitsee ja toteuttaa uskoaan jumalanpalveluksessa omasta kokemusmaailmastaan käsin. Hyvinvointia lisäävän jumalanpalveluskokemuksen toteutumiselle on tärkeää rauhoittumisen ja hiljentymisen mahdollisuus, ajankohtaisen ja itselle merkityksellisen hengellisen ravinnon saaminen, matalakirkollinen toimintatapa, hyväksyvän osallisuuden ja monimuotoisuuden huomioiminen sekä pyhän kohtaamisen mahdollisuus. Moniaistillinen kokemus tekee jumalanpalveluksesta syvällisemmän ja merkityksellisemmän. Liturgia on toiminnan matriisi, jossa samoin uskovilla on mahdollisuus kokea ajan ja iäisyyden rajat ylittävää osallisuutta ja huolenpitoa, samaistua toisten kärsimykseen ja rakkauteen sekä kokea yhdessä ja yksilöinä Jumalan hoitava armo. Tutkimustulokset ohjaavat pohtimaan sielunhoidon ja jumalanpalveluksen suhdetta kirkon jumalanpalveluselämässä. Miten rauhoittumisen ja hyväksyvän osallisuuden mahdollisuutta luova yksilöllinen ja samalla yhteisöllinen sielunhoidon tarve voidaan huomioida jumalanpalvelusten suunnittelussa ja toteutuksessa.
-
(2023)Tutkimuksessani tarkastelen mitkä kalenterit ovat lähinnä Missale Aboensen kalenteria. Tutkimuksen painopiste kohdistuu dominikaanien sekä Uppsalan kirkkoprovinssin hiippakuntien kalentereihin. Missale Aboense painettiin 1488, ja se on dominikaanimissalen kopio muutamine eroavaisuuksineen. Yksi eroavaisuus on missalen kalenteri. Kalenterien vertailussa käytän kvantitatiivisia metodeja. Liturgiset kalenterit sisältävät pyhimysten juhlapäiviä. Pyhimys itsessään voidaan nähdä arvona. Kalenteri on yhteisön sopimus siitä, miten päivät rytmitetään ja ketä on tarpeen muistaa. Muistamisen kautta luomme kulttuuria ja ilmaisemme arvojamme. Kalenteri on yhteisön arvojen tiivistys. Lähdeaineistona on Herman Grotefendin Zeitrechnung des Deutschen Mittelalters und der Neuzeit kirjan toinen osa, joka sisältää keskiajan hiippa- ja sääntökuntien pyhimyskalentereita saksankielisiltä alueilta sekä Skandinaviasta. Loin kirjan digitaalisesta versiosta rakenteistetun tietokannan nimeltään pyhimys.net ja se on vapaasti käytettävissä Internetissä. Keskiajan kalentereissa pyhimyksen nimi on voitu kirjoittaa monella eri tavalla. Juhlapäivien päivämäärät vaihtelevat jonkin verran kalenterista toiseen. Rakenteistamisessa olen pyrkinyt siihen, että yksittäinen pyhimysjuhla on riippumaton pyhimyksen kirjoitusasusta ja päivämäärästä. Rakenteistettuja kalentereita vertailtiin toisiinsa kosinin läheisyys (Cosine Similarity) -algoritmilla. Linköpingin hiippakunta ja Götanmaan mahtimiehet vaikuttivat merkittävästi Suomen kristillistymiseen. Uppsalaan perustettiin arkkihiippakunta 1164, mutta sillä ei ollut kuitenkaan aktiivista roolia Suomen kristillistämisessä. Päätökset tehtiin etelämpänä. Ensimmäiset piispat, joista meillä on historiallisia lähteitä, olivat joko dominikaanitaustaisia tai kuninkaan nimittämiä Götanmaan mahtimiehiä. Tutkimukseni perusteella Turun läheisin hiippakunta on Linköping. Kyseisten hiippakuntien kalentereiden yhteneväisyys on 81,5 %. Seuraavaksi läheisimmät kalenterit ovat muut Uppsalan kirkkoprovinssin kalenterit. Dominikaanisääntökunnan kalenterin yhteneväisyys on 74,1 %. Kalenterivertailun perusteella Turun kalenterin yhteydet Uppsalan kirkkoprovinssin muihin kalenteriin ovat heikommat kuin kirkkoprovinssin muiden kalenterien yhtenäisyys keskenään. Merkittävin ero muihin Uppsalan kirkkoprovinssin kalentereihin on Turun kalenterin juhlapäivien vähäisyys. Missale Aboense heijastaa dominikaanien ja Linköpingin vaikutusta Turun hiippakuntaan. Sen kalenteriosaan painettiin seurakuntien yleisimmät pyhimysjuhlat. Linköpingin hiippakunta on voimakkaasti vaikuttanut Suomen kristillistymiseen ja luultavasti varhaisimmat sekä Suomessa tällöin eniten levinneet pyhimysjuhlat ovat tulleet sieltä. Näin kalenteri heijastaa Linköpingin perintöä. Dominikaanit puolestaan ovat vaikuttaneet voimakkaasti liturgiaan, ja itse missaleosio oli heidän sääntökuntansa messukirjan kopio.
Now showing items 1-5 of 5