Browsing by Subject "luottamus"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella elämäntaidon valmentajien omakohtaisia muutoskokemuksia suhteessa itseen, toisiin ja henkisyyteen elämäntaitojen opiskelun myötä. Muutoskokemusten tutkiminen jakautuu kahteen tutkimuskysymykseen seuraavasti: 1)Miten elämäntaidon valmentajien kokemus elämästään on muuttunut? 2) Mitkä elämäntaidot ovat mahdollistaneet muutoksen? Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä haastattelusta. Haastateltavat ovat Elämäntaidon valmennusakatemian koulutuksesta valmistuneita elämäntaidon valmentajia. Aineisto analysoidaan narratiivisella tutkimusmetodilla, käyttäen aluksi holistista lähestymistapaa. Tämän jälkeen aineistoa tarkastellaan teema kerrallaan. Analyysissä luottamuksesta muodostuu keskeisin tutkimusaineistoa jäsentävä tekijä. Sen perusteella syntyy kolme toisistaan poikkeavaa ryhmää, jotka nimetään Etsijöiksi, Aidoiksi ja Oppijoiksi. Oppijoiden suhde sekä henkisyyteen että itseen on luottava. Aidot suhtautuvat henkisyyteen luottavaisesti, mutta suhde itseen on varsinkin alkuvaiheessa etsivä ja kyselevä. Sen sijaan Etsijöiden suhde sekä itseen että henkisyyteen on kaipaava ja etsivä. Lopputuloksena syntyy kolme erilaista tyyppitarinaa, jotka kuvaavat henkilöiden muutosta. Etsijät oppivat kuuntelemista ja vuorovaikutustaitoja. He löytävät henkisyyttä omasta sisimmästään. Haastatteluhetkellä he pohtivat omaa identiteettiään ja opettelevat sietämään omaa keskeneräisyyttään. Aidot löytävät koulutuksessa oman autenttisen itsensä, oman identiteettinsä. Sen myötä he antavat enemmän tilaa läheisilleen ja kykenevät hyväksymään myös heidät sellaisina kuin he ovat. Aidot ovat luottaneet korkeampaan voimaan aina, kukin omalla tavallaan, mutta koulutuksen myötä henkisyydestä tulee vapautuneempaa ja innostavampaa. Oppijat oppivat tiedostamaan ja reflektoimaan omaa toimintaansa. He oppivat nöyryyttä, armollisuutta ja irtipäästämistä. Enneagrammi auttaa heitä ymmärtämään syvällisemmin muita, erilaisia ihmisiä. Oppijat ovat luottaneet henkisyyteen ja elämään aina. Kaikkien tutkittavien suhtautuminen muihin ihmisiin on muuttunut kuuntelevammaksi ja ymmärtävämmäksi. Samoin kaikki tutkittavat ymmärtävät itseään ja omaa toimintaansa aikaisempaa paremmin. Haastateltavien kertomien esimerkkitarinoiden pohjalta muodostuu yksittäisen tilanteen muutosprosessin kuvaus, jonka keskeiset vaiheet ovat 1) Havahtuminen 2) Tilanteen tiedostaminen 3) Hyväksyminen 4) Ymmärtäminen 5) Tulkinnan valitseminen ja 6) Valittu toimiminen. Nämä kuusi elämäntaitoa mahdollistavat pitkälti tutkittavien henkilöiden muutoksen. Luottamuksen rooli tutkittavien henkilökohtaisessa muutoksessa on kahtalainen. Ensinnäkin uuteen uskaltautuminen ja muutos edellyttävät jonkintasoista luottamusta sekä omaan itseen että itsen ulkopuolelle; toisiin ihmisiin ja henkisyyteen. Tällöin luottamus toimii mahdollistajana. Toisaalta kasvava luottamus on myös muutos itsessään.
-
(2016)Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksinä ovat 1) voidaanko Yhdistyneiden Kansakuntien, YK, Peruskirjan (1945) ja siihen liittyvän historian sekä ”Uniting for Peace” -päätöslauseen (1950) perusteella sanoa, että yleiskokouksella on perusteita luottaa turvallisuusneuvoston pysyviin jäsenvaltioihin yksimielisessä päätöksenteossa ja siten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä; ja 2) voidaanko ”Uniting for Peace” -päätöslause tulkita yleiskokouksen yritykseksi osoittaa oma luotettavuutensa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäjänä. YK:n yleiskokouksen vuoden 1950 ”Uniting for Peace” -päätöslauseen mukaan tapaus, joka uhkaa rauhaa, rikkoo rauhaa tai on hyökkäysteko, voidaan siirtää turvallisuusneuvostolta yleiskokouksen käsiteltäväksi, jos turvallisuusneuvosto ei pysyvien jäsenvaltioiden yksimielisyyden puutteen vuoksi pysty huolehtimaan päävastuustaan ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Siirron jälkeen yleiskokous antaa jäsenvaltioille sopivia suosituksia tilanteen ratkaisemiseksi, mukaan lukien sotilaallisen voimankäytön rauhan rikkomuksen ja hyökkäysteon tapauksissa. Peruskirjan mukaan päävastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä on turvallisuusneuvostolla, jonka pysyvien jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä tehdessään rauhaa ja turvallisuutta koskevia päätöksiä. Yleiskokouksella ei varsinaisesti ole rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen vastuuta ja Peruskirjan puitteissa se voi tehdä näitä koskevia suosituksia vain turvallisuusneuvoston pyynnöstä. Päätöslause herätti kysymyksen, voidaanko sen perusteella sanoa, että yleiskokous epäilee tai ei luota turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenvaltioiden motivaatioon ja kyvykkyyteen tehdä yksimielisiä päätöksiä ja siten ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Tähän liittyen heräsi myös kysymys, voidaanko edes mielekkäästi tai perustellusti sanoa, että yleiskokous luottaa turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin. Nämä kysymykset ovat motivoineet tutkielman varsinaiset tutkimuskysymykset. Tutkielman ajallisena kontekstina ovat vuodet 1945–1950, Peruskirjan hyväksymisestä ”Uniting for Peace” -päätöslauseeseen, ja metodina on systemaattinen analyysi. Luottamusta ja luotettavuutta analysoin Russell Hardinin kapseloitujen intressien luottamusteorian valossa, nostaen lähde- ja tutkimuskirjallisuudesta esille niitä tekijöitä, joiden perusteella luottamus ja luotettavuus olisivat mahdollisia. Lähdekirjallisuutenani on ”Uniting for Peace” -päätöslause ja muuna tutkimuskirjallisuutena päätöslausetta käsittelevät artikkelit, YK:n Peruskirja sekä YK:n muodostumista ja veto-oikeutta käsittelevä tutkimuskirjallisuus. Veto-oikeus ja sen aiheuttamat ongelmat ovat yksi päätöslauseen laukaisseista tekijöistä ja siksi se on huomioitu tutkielmassa laajasti. Muuna kirjallisuutena olen hyödyntänyt kansainvälisen politiikan tutkimuskirjallisuutta, joka selittää valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden yhteistoimintaa ratkaistakseni yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston toimijuuteen liittyviä ongelmia. Kapseloitujen intressien teoriassa luottamus on kolmiosainen relaatio, jossa luottaja A luottaa luotettuun B asiassa x. Luottamuksesta on kyse, jos luottaja A uskoo tai tietää että on luotetun B intressien mukaista ottaa A:n relevantit intressit huomioon relevanttina aikana. Kapseloinnissa olennaista on, että luotettu on motivoitunut toimimaan luottajan erityisten intressien mukaisesti, koska kyseessä on juuri luottaja ja tämän intressit, eivätkä kenenkään muun. Luotettavuus määrittyy tähän nojautuen luotetun sitoutumiseksi luottajan erityisten intressien täyttämiseen. Tutkielmassa yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston jaetuksi intressiksi on määritelty kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpito. YK:n Peruskirjan, sen historian ja ”Uniting for Peace” -lause eivät kuitenkaan riitä perustelemaan kapseloitujen intressien teorian valossa yleiskokouksen luottamusta turvallisuusneuvoston pysyviin jäsenvaltioihin yksimielisessä päätöksenteossa ja siten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että Peruskirja, joka on kaikkien YK:n jäsenvaltioiden hyväksymä sopimus YK:n päämääristä ja periaatteista, tekee luottamuksen tyhjäksi. Jos neuvoston pysyvät jäsenvaltiot toteuttavat yleiskokouksen intressejä Peruskirjan motivoimina, ne noudattavat vain hyväksymäänsä sopimusta eivätkä aidosti kapseloi yleiskokouksen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen intressiä. ”Uniting for Peace” -lauseen tulkitseminen yleiskokouksen oman luotettavuuden osoittamiseksi jää kuitenkin positiiviseen valoon. Päätöslauseessa yleiskokous luo erilaisia komiteoita, asiantuntijapaneelin sekä siirtokäytännön, joiden tarkoituksena oli tehostaa, turvata ja ylläpitää sekä kollektiivista toimintaa että kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpito. Yleiskokous siis osoittaa päätöslauseen kautta motivaationsa toimia sekä koko turvallisuusneuvoston että YK:n kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen intressin mukaisesti.
-
(2016)Tutkimuksessani haen vastausta kysymykseen, miten luottamus rakentuu yhdysvaltalaisen Russell Hardinin luottamusmallin (trust as encapsulated interest) mukaan ja miten hänen interpersoonaalinen mallinsa soveltuu yksilön ja sosiaalisen instituution välisiin ja instituution sisäisiin luottamussuhteisiin. Menetelmänä käytän käsiteanalyysiä. Pääasiallisina lähteinäni ovat Hardinin perusteokset Trust and trustworthiness (2002) sekä Trust (2006). Luottamuksella Hardin tarkoittaa riippuvuussuhdetta, jossa osapuolten intressit nivoutuvat yhteen kausaalisesti. Intressillä hän viittaa asiantilaan, jota toimija pitää hyvänä ja jota hän arvostaa siinä määrin, että hän toivoo sen toteutumista ja jota hän on omalla toiminnallaan valmis edistämään. Luottamuksessa on kysymys luottajan ja luotetun välisestä relaatiosta, joka rajoittuu tiettyyn kohteeseen. Yleistä luottamusta ei Hardinin mukaan ole. Luottamus voi olla yksisuuntaista tai vastavuoroista. Erityisesti ryhmissä ja pienissä yhteisöissä, joissa jäsenten välinen vuorovaikutus on tiivistä, luottamussuhteet ovat keskinäisiä ja lujia. Luottamus perustuu rationaaliseen harkintaan ja se on luonteeltaan intentionaalista ja strategista. Luottaja ottaa riskin toiseen luottaessaan. Pahimmassa tapauksessa hän voi tulla petetyksi. Epäluottamus on luottamuksen tavoin kognitiivinen käsite ja kuuluu samaan käsiteperheeseen kuin tieto ja uskomus. Yhteistoiminnan tarkastelussa tukeuduin kolmen yhteistoimintatilan, minä-tilaisen, ryhmäsuuntautuneen minä-tilaisen ja me-tilaisen mukaiseen jaotteluun. Ryhmäsuuntautuneessa minä-tilaisessa toiminnassa jäsenten intressit nivoutuvat yhteen saman päämäärän kautta. Jäsenet toimivat ryhmässä, jossa heidän välisensä luottamus on yksi- tai kaksisuuntaista. Tällaisia ovat hyvin toimivan ryhmän ja instituution sisäiset suhteet. Me-tilaisessa yhteistoi-minnassa jäsenet toimivat ryhmänä, ”kuin yhtenä miehenä”. Heidän intressinsä nivoutuvat yhteen yhteisöön kuulumisen ja ryhmänä toimimisen kautta. Luottamus on vastavuoroista (trust in thick relationships). Selkeästi rajatuissa tehtävissä, kuten kirurgisessa operaatiossa, musiikkiesityksissä ja poliisioperaatioissa, joissa osallistujien määrä on pienehkö, me-tilainen toiminta on toiminnan onnistumisen edellytys. Todennäköisesti suurenkin instituution kriisitilanteiden hoitaminen onnistuu parhaiten me-tilassa toimimalla. Maan hallitus on niin etäällä tavallisen kansalaisen kokemuspiiristä, että tämän on Hardinin mukaan lähes mahdotonta saada riittävästi tietoa luottamussuhteen rakentamiseksi hallitukseen. Luottamuksen sijasta hän viittaa luottavaisuuteen (confidence) tai kvasiluottamukseen (quasi trust) instituutioista puhuessaan. Luottavaisuuden pohjana ovat kokemuksemme ja tottumuksemme instituutioiden toiminnasta, josta on säädetty laeissa ja asetuksissa. Hardinin ajattelua yhteen nivoutuneista intresseistä voi kuitenkin soveltaa tarkasteluihin, joiden kohteena on instituution asiakaspalvelu.
-
Vuorovaikutus luottamuksen rakentajana Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan työntekijöiden näkökulmasta (2020)Tutkielman tavoite ja tutkimuskysymys on selvittää, miten vuorovaikutus rakentaa luottamusta Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan työntekijöiden näkökulmasta. Koska kysymys on laaja, lähestytään sitä viiden apukysymyksen avulla, jotka liittyvät avoimuuteen, verkostoihin, palautteeseen, arvoihin ja luottamuksen kokemukseen. Vuorovaikutusta tarkastellaan vain työntekijöiden näkökulmasta, ei esimerkiksi ylioppilaskunnan jäsenten. Tutkimuksessa ei ole testattavaa hypoteesia, mutta lähtökohtana on, että luottamus on työyhteisölle tavoiteltava asia, jonka rakentaminen on kannattavaa. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus. Aineistona on 16 työntekijän vastaukset kyselylomakkeen 20 kysymykseen sekä ylioppilaskuntaa ohjaavat dokumentit, erityisesti henkilöstöstrategia. Kysymyksenasettelu ja aineiston sisällönanalyysi ovat teoriaohjaavia. Teoriaosuus on yhdistelmä eri alojen tunnettuja klassikoita ja käytännönläheisempiä jäsennyksiä. Käytetty kirjallisuus käsittelee sosiaalista pääomaa, verkostoja, organisaatiokulttuuria, suhteessa olon perusmielikuvia ja luottamusta organisaatioissa. Johtopäätös on, että luottamus ei voi rakentua työyhteisössä ilman vuorovaikutusta. Luottamus on ylioppilaskunnan työyhteisön itse sopima arvo, jonka pohjalta työskennellään. Työntekijät kokevat vahvaa luottamusta toisiinsa ja johtoon, mutta kokemus avoimuudesta on huomattavasti vaihtelevampi. Käänteisesti voidaan todeta, että kokemus avoimuuden puutteesta ei ole johtanut epäluottamukseen. Luottamus työyhteisössä perustuu ihmisten kompetenssiin eli ammattitaitoon, integriteettiin eli johdonmukaisuuteen ja hyväntahtoisuuteen. Tiedon välittymisessä on haasteita, mutta työyhteisö ratkaisee niitä vuorovaikutuksella. Työntekijät uskaltavat ilmaista toiveitaan eikä esittäjän hierarkkinen status vaikuta niiden kuulluksi tulemiseen, vaikka toisaalta toiveet eivät aina vaikuta toimintaan. Suhde muihin työntekijöihin on neutraali tai hyvä, ja suhde omaan esihenkilöön hyvä. Työyhteisön vahvat siteet sijoittuvat ennen kaikkea tiimien sisälle ja työyhteisössä on myös informaaleja verkostoja eli ystävyyssuhteita. Työyhteisön sosiaalista pääomaa on mahdollista kasvattaa lisäämällä siteitä oman tiimin ulkopuolelle ja säilyttämällä tiiviit siteet tiimien sisällä. Luottamus rakentuu vahvemmaksi kehittämällä vuorovaikutuksen avoimuutta, vaikeiden teemojen käsittelyä sekä sisäisen viestinnän määrää ja laatua. Luottamus on erittäin korkeaa mittaushetkellä, mutta on muistettava, että se on muuttuvaa. Luottamuksen vahvistaminen vuorovaikutuksen keinoin on hyödyllistä työyhteisön sosiaaliselle pääomalle ja sitä kautta menestymiselle. Vaikka tutkielma on tapaustutkimus yhdestä työyhteisöstä, sitä voi hyödyntää soveltuvin osin muiden työyhteisöjen tutkimiseen.
Now showing items 1-5 of 5