Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "määrällinen tutkimus"

Sort by: Order: Results:

  • Pietarila, Arja (2017)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa ja kuvata oppimisen vaikutuksia ja merkityksellisyyttä Kairos-nimisen lähetysaiheisen intensiivikurssin osallistujien elämässä. Tavoitteena oli myös tutkia mielekkään oppimisen lisäämisen mahdollisuuksia kurssilla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin pääosin mielekkään oppimisen teoriaa ja siihen liittyvää opitun siirtovaikutusta. Kairos-kurssin antia tutkittiin kurssin käyneiden uudenlaisen itseymmärryksen muodostumisessa sekä käytännön elämässä. Tutkimuksen lähestymistapa oli pääosin määrällinen. Aineisto kerättiin E-lomakkeella ja tulokset käsiteltiin SPSS-ohjelmalla. Linkki kyselylomakkeeseen lähetettiin kaikille suomenkielisen Kairos-kurssin vuoden 2015 kesäkuun loppuun mennessä käyneille. Kyselyyn vastasi 334 henkilöä ja vastausprosentti oli reilut 30. Kyselylomakkeessa oli suljettujen kysymysten lisäksi myös avoimia kysymyksiä, joiden laadullinen analyysi toi paljon lisäsyvyyttä ja -arvoa tutkittavien ilmiöiden kuvaamiseen. Yhtenä tärkeimpänä tutkimustuloksena Kairos-kurssin vaikutuksista nousi lähetystehtäväkuvan laajeneminen ja syveneminen. Lähetystyö nähtiin keskeisenä opetuksena halki Raamatun ja tehtävän nähtiin koskevan myös itseä ja omaa arkielämää. Lähetystehtävän integroituminen osaksi itseymmärrystä oli johtanut uudenlaiseen toimintaan ja elämäntapaan, jota leimasi aiempaa enemmän missionaalisuus. Tärkeimpinä käytänteinä nousivat esiin lähetystehtävään innostaminen sekä lähetystyön taloudellinen tukeminen. Kurssi koettiin yleisesti ottaen merkitykselliseksi. Osalle kurssilaisista se oli ollut jopa käänteentekevä kokemus. Selkeitä taustamuuttujia kurssin käänteentekevyyden kokemiselle ei kuitenkaan löytynyt. Kurssia vapaaehtoisvoimin eteen päin vievät fasilitaattorit ovat kuitenkin yksi ryhmä, joka on tyypillisesti kokenut kurssin tärkeäksi ja siten löytänyt Kairos-työstä mielekkään välineen lähetysinnostuksen levittämiseen. Oppimisen mielekkyys ja sen myötä opitun siirtovaikutus Kairos-kursseilla voisi lisääntyä esimerkiksi uudenlaisen aikataulutuksen myötä. Aikaa tarvitaan lisää reflektioon ja opittavan aineksen konstruointiin yksin ja ryhmässä. Kurssiin olennaisesti kuuluvien kasvuryhmien toimivuuteen on syytä panostaa. Kootusti voidaan todeta, että Kairos-kurssi on onnistunut hyvin ainesten antamisessa osallistujiensa uudenlaisen itseymmärryksen rakentumiseen. Tämä on myös johtanut monenlaisiin käytännön tason toimintoihin. Kurssin osuutta käytännön tason muutoksiin ei pystytty kuitenkaan yleisellä tasolla varmuudella todentamaan. Tutkimusta voidaan hyödyntää Kairos-kurssin jatkokehittelyssä sekä muidenkin lähetysaiheisten kurssien suunnittelu- ja kehittelytyössä.
  • Hietaniemi-Virtanen, Niina (2021)
    Tiivistelmä Referat Tutkimuksen aiheena on pyhäinpäivän vietto Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa koronapandemian vallitessa vuonna 2020. Pyhäinpäivä on yksi suosituimmista kirkkopyhistä, mutta se on varsin vähän tutkittu. Tämä tutkimus on määrällinen analyysi, joka tarkastelee pyhäinpäivän viettoa rituaaliteoreettisessa viitekehyksessä. Keskeiset teoreettiset lähtökohdat ovat rituaalisuuden ominaispiirteet, kuten toistuva, vahvistava ja muuttuva rituaalisuus. Tutkimuksen kohderyhmä ovat suomenkieliset evankelis-luterilaiset seurakunnat. Analyysi perustuu kokonaisotantaan ja kirkkoherrojen vastauksista syntyvään kyselyaineistoon (vastausprosentti 51 %). Analyysi on tehty SPSS-ohjelmiston avulla. Analyysin päätarkoitus on kuvata ja selittää pyhäinpäivän viettotapaa ja kirkkoherrojen muutosorientaatiota. Määrällisiä tuloksia illustroidaan laadullisten havaintojen kautta. Tutkimuksen tuloksena on pyhäinpäivän vieton rituaalisuuden ilmeneminen ajankiertoon asettuvana ja toistuvana sekä ylösnousemuksen ja toivon sanoman äärellä harjoitettavana vahvistavana rituaalisuutena. Kuolleiden muistelu, surussa tukeminen ja hiljentyminen ovat myös pyhäinpäivän vieton keskiössä. Kynttilöiden vieminen haudalle on tärkeää muistelurituaalisuutta. Seurakunnat ovat huolehtineet pyhäinpäivän vieton traditiosta myös koronapandemian aikana. Ne ovat vieneet pyhäinpäivän sanoman sinne, missä ihmiset on voitu kohdata virtuaalisesti tai fyysisesti, sisältöä jakaen tai keskustellen, kirkkotilassa tai hautausmaalla. Toisaalta koronapandemia on rajoittanut esimerkiksi iäkkäiden osallistumista pyhäinpäivän tilaisuuksiin. Pyhäinpäivän vieton kristillinen juhlaperinne on myös muuttuvaa rituaalisuutta. Pyhäinpäivän vieton kohdalla se merkitsee rajankäyntiä suhteessa ulkoisiin vaikutteisiin kuten halloweeniin ja kekriin. Kirkkoherrat muodostivat tässä suhteessa kolme orientaatiotyyppiä, jotka ovat perinteen tukijat, muutosorienteiset ja kekrille myötämieliset.