Browsing by Subject "maahanmuutto"

Tutkielma tarkastelee turvallistamista eduskunnassa käydyssä välikysymyskeskustelussa, jonka aiheena olivat toimet al-Holin pakolaisleirillä olevien Suomen kansalaisten kotiuttamisesta. Tutkimuskysymykset ovat: Miten al-Holin leirillä olevia Suomen kansalaisia ja heidän mahdollista paluutaan Suomeen pyritään turvallistamaan eduskunnan täysistuntokeskustelussa? Miten al-Holin leirillä olevien Suomen kansalaisten ja heidän mahdollisen paluunsa turvallistamista pyritään kyseisessä keskustelussa haastamaan? Tutkielmassa yhdistetään uskontotieteen, turvallisuuden tutkimuksen sekä kielentutkimuksen aineksia toisiinsa. Tutkielman aineistona toimii Pöytäkirjan asiakohta PTK 84/2019 4. Tutkimusmenetelmänä käytetään etenkin Norman Faircloughin ja John Richardsonin esityksistä vaikutteita saanutta kriittistä diskurssianalyysia, jossa keskeistä ei ole ainoastaan tekstin tasolla tapahtuva tarkastelu vaan myös pyrkimys tulkita tekstin suhdetta sen tuottamisen ja kuluttamisen tapoihin sekä laajempaan ympäröivään yhteiskuntalliseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Teoreettisilta lähtökohdiltaan tutkielma sitoutuu sosiaalisen konstruktionismin ja dekoloniaalin tutkimuksen periaatteisiin. Tutkielmassa keskitytään etenkin al-Hol-keskustelun turvallisuusnäkökulmiin ja keskustelua tarkastellaan turvallistamisen käsitteen ohjaamana keskittyen niihin keinoihin, joiden kautta leiriläisistä luodaan kuvaa uhkana suomalaiselle kollektiiviselle identiteetille. Analyysin tuloksissa tuodaankin esille, että leiriläisiä kuvataan ei-suomalaisina muun muassa korostamalla heidän sitoutumistaan vieraaseen, väkivaltaiseen ideologiaan, painottamalla naisten omaa aktiivista päätöstä lähteä pois Suomesta sekä rinnastamalla heidät muihin maahanmuuttajiin. Keskustelun taustalla nähdään vaikuttavan nationalistisen diskurssin myytit suomalaisuudesta. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota lisäksi turvallisuusdiskurssin hegemonisuuteen sekä pyrkimyksiin käsitteellistää kysymys eri tavalla kuin turvallistamisen keinoin. Tulokset osoittavat kuitenkin, että turvallisuuden teema on keskustelussa niin vahva, että kaikkien osapuolten on otettava siihen tavalla tai toisella kantaa.

Tarkastelen tutkimuksessani sosiaalisen median maahanmuuttokriittisessä keskustelussa esiintyviä erilaisia maskuliinisuuden representaatioita. Tavoitteenani on ollut löytää aggressiivisten mieskuvien taustalla vaikuttavia tekijöitä ja tutkia pakolaisten kustannuksella tapahtuvaa maskuliinisuuden rakentamista. Olen kvalitatiivisen lähestymistavan avulla uuttanut laajasta tutkimusaineistosta esiin edustavimmat otokset ja pyrkinyt analysoimaan niitä psykohistorian, moraalifilosofian sekä uskonto- ja sosiaalitieteiden suomin keinoin. Aineiston melko matalasta abstraktiotasosta huolimatta olen myös yrittänyt tarkastella maahanmuuttokriittisessä keskustelussa käytettyjä retorisia tehokeinoja sekä tehdä käsiteanalyysiä silloin kun se mielestäni on ollut tarpeen. Tutkimusaineisto osoittaa, että sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys vaikuttavat vahvasti maahanmuuttokriittisen keskustelun sävyyn ja sisältöön. Tutkimani keskustelupalstat ilmentävät monin tavoin taloudellisen eriarvoisuuden ja tulevaisuutta kohtaan tunnetun syvän huolen kokemusta. Tutkimuskohteena olevat maskuliinit kokevat tulleensa hyvinvointivaltion hylkäämiksi. Kirjoittajien pääväittämä on, että oma kurjistunut elämäntilanne johtuu pakolaisista ja heidän kanssaan liittoutuneen kotimaisen punavihreän eliitin väärämielisestä toiminnasta. Erityisen kielteisesti maahanmuuttokriitikot suhtautuvat islaminuskoisiin miehiin. Monikulttuurisuus kyseenalaistaa kantasuomalaisen miehen maskuliinisuuden monopolin. Tutkimukseni mukaan maahanmuuttovastaisen retoriikan taustalla piilee myös syvää yksinäisyyttä. Huomionarvoista on, että vakavasti yksinäisten ja rasistisia mielipiteitä omaavien ihmisten määrän välillä vallitsee korrelaatiosuhde. Yksinäisyys vaikuttaa myös tutkimieni miesten naiskuvaan. Miesten heikosta sosiaalisesta statuksesta johtuen aineistosta esiin piirtyvä naiskuva ei ole viktoriaanisen jakautunut, vaan siitä puuttuvat niin idealisoitu äitihahmo kuin langennut nainenkin. Naiset eivät ole tutkimieni miesten elämässä oikein millään muulla kuin fantasian tasolla läsnä. Olen mielestäni uskottavasti osoittanut keskustelupalstojen pornografisten sisältöjen ja miehisen yksinäisyyden välisen yhteyden. Maahanmuuttokeskustelu rakentuu punavihreän eettisen relativismin ja kansallismielisen eettisen absolutismin jännitteisen akselin varaan. Yhteistä hyvää on aineiston perusteella kovin vaikea löytää. Maahanmuuttoa vastustavat miehet tavoittelevat puheillaan ja toimillaan vanhakantaista rohkeuden hyvettä, jonka avulla ylläpidetään kotitaloutta ja yhteisöä. Moni heistä elää herooisessa kulttuurissa, jossa jokaisella yksilöllä on annettu asema ja rooli tarkoin määritellyssä roolien ja asemien järjestelmässä. Maahanmuuttovastaisuudessa on lähes arkaaisia filosofisia piirteitä, mikä voi osittain johtua miesaktiivien agraarisesta taustasta ja matalasta koulutustasosta. Tutkimusaineistossa maahanmuutto halutaan tietoisesti nähdä tekona eikä tapahtumana. Tässä piilee maahanmuuttokriittisen moraalikielen ydin. Jos maahanmuutto ja pakolaisuus kuvattaisiin tapahtumana, siitä katoaisi viharetoriikan kannalta olennainen intentionaalisuuden elementti. Merkittävimpiä huomioitani oli, että turvapaikanhakijat pyritään heihin kriittisesti suhtautuvissa teksteissä esittämään moraalisesti vastuullisina toimijoina. Olen tutkimuksessani tarkastellut maahanmuuttokriittisyyttä myös heimouskonnon kontekstissa. Aineiston perusteella on ilmeistä, että kansallisten merkkien ja symbolien avulla luodaan vastadiskurssia monikulttuurisuudelle ja kansainvälisyydelle. Liehuvin lipuin liikkeellä olevat aktiivit pyrkivät kansaan ja päättäjiin vaikuttamalla vapautumaan ahdistavaksi kokemastaan monikulttuurisuudesta.