Browsing by Subject "naispappi"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden evankelis-luterilaisessa kirkossa työtä tekevän naispapin työssä jaksamisen kokemuksia. Tutkimus on lähestymistavaltaan eksistentiaalis-fenomenologinen, laadullinen, narratiivis-elämäkerrallinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin elämänlinjametodiin (lifeline method) kuuluvalla virta -metodilla (’snake’ technique), avoimella haastattelulla ja teemahaastattelulla. Haastateltavia oli yksi (N=1). Haastatteluja tehtiin neljä (4). Aineisto käsiteltiin narratiivisella analyysillä. Naispapin elämänkulku ja hänen kokemuksensa elämäntapahtumista olivat hyvin yksilöllisiä ja ainutlaatuisia, ne olivat sekä myönteisiä että raskaita. Niillä oli siirtovaikutuksia työelämään ja työelämästä yksityiselämään. Positiiviset työssä jaksamisen kokemukset ilmenivät työnilon kokemuksina, onnellisena olona, työn imun kokemuksina ja voimaannuttavina kokemuksina. Negatiiviset jaksamiskokemukset ilmenivät uupumuskokemuksena, uupuneena ja väsyneenä olona, rankkana olona, kaaosmaisena olona, sumussa kulkemisena, ahdistavana ja vihaisena olona. Tärkeimpiä syitä työssä jaksamiseen olivat: omalla alalla toimiminen, työyhteisö, seurakuntayhteisö, ihmisten kohtaaminen, henkilökohtaiset syyt ja perhesyyt. Naispappi koki työssä jaksamista heikentävinä tekijöinä esimiehen, työyhteisön, työmäärän, itsensä johtamisen ja yksityiselämän. Myönteiset jaksamiskokemukset auttoivat näkemään papin työn tuoman rikkauden ja merkityksen elämään. Tämä aikaansai iloa ja kiitollisuutta. Negatiiviset jaksamiskokemukset opettivat asioita itsestä ja elämästä, olivat selviytymiskokemuksia, herättivät syyllisyyttä ja kirkastivat arvoja.
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille naiskirkkoherrojen omia kokemuksia ja näkemyksiä tiestään kirkkoherraksi. Tutkimukseni pääkysymys on: Millaista kuvaa naiskirkkoherrat rakentavat naisten roolista Suomen ev.lut. kirkossa? Tutkin, millaiseksi he ovat kokeneet oman tiensä kirkkoherraksi, millainen kokemus valintaprosessi on ollut ja millaisia naisten urakehitykseen kirkossa vaikuttavia tekijöitä virassa olevat naiskirkkoherrat ovat havainneet. Tutkimusaineisto muodostuu kahdesta kyselystä, jotka on lähetetty naiskirkkoherroille vuosina 2006 ja 2015. Kysymykset ovat osittain samoja, mutta myöhempään kyselyyn on lisätty naispappien urakehitykseen liittyviä kysymyksiä. Ensimmäinen kysely lähetettiin kaikille virassa olleille naiskirkkoherroille sähköpostitse ja siihen vastattiin sähköpostilla tai kirjeitse. Kyselyyn vuosina 2006-2014 kirkkoherrat kutsuttiin sähköpostitse ja kysymyksiin vastattiin e-lomakkeella. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimuksen otsikko ”Naispapin tie kirkkoherraksi – kivikkoinen vai ei?” nousee naisteologien historiasta. Naisten pappeutta edelsi 1900-luvun alusta lähtien käyty vaiheittain etenevä hidas prosessi, jonka aikana naisteologit saivat enemmän työmahdollisuuksia Suomen ev.lut. kirkossa. Lehtorin viran he saivat vuonna 1963. Kun ensimmäiset naiset vihittiin papiksi vuonna 1988, avautui heille samalla myös kirkkoherran virka. Naiskirkkoherrojen määrän lisääntymistä voi pitää hitaana, mutta historiallista taustaa vasten se on jatkumoa, jota voi kutsua pitkäksi tieksi. Naiskirkkoherrojen määrä kasvaa kaiken aikaa siitä huolimatta, että seurakuntien määrä on vähentynyt 2000-luvulla huomattavasti. Kirkkoherraksi ei tulla, jos virkaa ei haeta. Kyselyjen tulokset palauttavat tähän lähtöruutuun. Viime vuosien luvut antavat viitteitä, että naispapit hakevat kirkkoherran virkoja aiempaa aktiivisemmin. Valtaosa kyselyihin vastanneista oli valittu ensimmäiseen kirkkoherran virkaan, jota oli hakenut. Yhä useammin he ovat ensimmäisellä vaalisijalla. Tärkein valinnan syy on naiskirkkoherrojen mielestä se, että he ovat olleet seurakuntalaisille ennestään tuttuja. Vuoden 2015 kyselyn aikaan noin joka kahdeksas kirkkoherra oli nainen, vaikka seurakuntien papistosta lähes puolet on naisia. Pääasiallinen syy on naiskirkkoherrojen mielestä naisissa itsessään. Naiset eivät halua johtajaksi ja kirkkoherran virkaa pidetään liian vaativana. Perhesyyt vaikuttavat naisten urakehitykseen enemmän kuin miehillä, mutta piilovaikuttajaksi tunnistetaan myös mielikuva miesten johtamasta kirkosta. Tutkimuksen otsikon kysymykseen kirkkoherrojen vastauksista muodostuu vastaus: Naispapin tien kirkkoherraksi tuntuu ehkä kivikkoisemmalta kuin ennen, mutta virkoja haetaan aiempaa enemmän ja niihin valitaan nainen entistä useammin.
Now showing items 1-2 of 2