Browsing by Subject "narratiivinen tutkimus"

Now showing items 1-6 of 6

Contours of bereavement bonds : Narratives of loss in the children’s grief group context

Korkalainen, Milla (2018)

Tutkielmassa tarkastellaan läheisensä menettäneiden lasten suhdetta menetettyyn sururyhmän kontekstissa. Tutkielman tehtävänä on ymmärtää, miten lasten suhde ja side menetettyyn rakkaaseen tulee esiin heidän piirustuksissaan ja kertomuksissaan, ja toisaalta, mikä rooli sururyhmällä on lasten surussa. Lapsen ja kuolleen läheisen suhdetta tutkielmassa tarkastellaan jatkuvan tunnesiteen paradigmaa soveltaen. Tunnesiteen katsotaan jatkuvan kuoleman jälkeen läheisen menettäneen ja kuolleen välillä. Suhde läheisen menettäneen ja kuolleen läheisen välillä kuitenkin muuttuu elämän mittaan, sillä surun ajatellaan olevan elämänmittainen kokemus. Tutkielman aineisto koostuu neljästä eri materiaalista: visuaalisesta (piirustukset), kirjoitetusta (lasten taustatiedot), puhutusta (haastattelut) ja osallistuvasta havainnoinnista sururyhmässä. Tutkimusaihetta lähestytään sekä visuaalis-narrativiisella otteella viiden latenssi-ikäisen (9−11 vuotiaan) lapsen piirustuksien ja kertomusten kautta sekä temaattisnarratiivisella näkökulmalla sururyhmän ohjaajien haastattelun perusteella. Visuaalis-narratiivisen analyysin pohjalta nousee esiin kolme erilaista suhdetta ja sidettä menetettyyn: erottamaton side, muuttuva side ja tunnusteleva side. Nämä erilaiset tunnesiteet vaikuttavat olevan jatkuvan neuvottelun alla. Ne voivat muuttua ajan mittaan lapsen kasvaessa ja kehittyessä, ja ovat sidoksissa elämän sosiaaliseen ja kulttuuriseen kontekstiin latenssi-ikäisen lapsen tunnustellessa omaa rooliaan yhteiskunnassa. Temaattis-narratiivisesta analyysistä nousevien teemojen perusteella sururyhmässä menetetyt läheiset tulevat muistelun kautta näkyviksi ja muistelun pohjalta rakentuu side menetettyyn, vaikkakaan tuonpuoleisuuden ajatukset eivät ryhmässä nouse esiin. Sururyhmä antaa apukeinoja ja voimavaroja erityisesti ryhmän tarjoaman vertaistuen kautta surun kohtaamiseen, joka saattaa olla monelle ammattilaiselle haasteellista. Lopulta, surun sanoittaminen ja surun kokonaisvaltaisuuden käsittäminen sekä tulevaisuuden näkeminen merkityksellisenä tarjoavat surun kanssa eläville lapsille voimavaroja tulevaan. Näin ollen tutkielman tulokset osoittavat sururyhmän olevan tarpeellinen surun käsittelyssä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että jatkotutkimuksena olisi hyödyllistä yhdistää kriisikeskusten ja seurakunnan lasten sururyhmätoiminta sekä tehdä pitkittäistutkimusta, sillä se mahdollistaisi suhteen ja tunnesiteen tarkastelun pidemmällä aikavälillä.
Epävarmuudesta pappeuteen? : Pitkittäistutkimus teologian opiskelijoiden ammatillisesta sosialisaatiosta

Kasvinen, Anna (2016)

Tutkimuksessa selvitetään millaiset tekijät vaikuttavat opintojen alussa ammatillisesti epävarmojen opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin opintojen aikana. Lisäksi tarkastellaan millaisia ammatillisten tavoitteiden muutoskertomuksia opiskelijoilla ilmenee ja löytyykö eri opiskelijoiden kertomuksissa yhteneväisyyksiä. Ammatillisella epävarmuudella tarkoitetaan sellaista selkiytymätöntä tilannetta, jossa opiskelijalla on useita ammatillisia kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita ei ole ollenkaan. Tarkastelua tehdään kuuden opiskelijan haastatteluaineistosta. Samoja opiskelijoita on haastateltu kolme kertaa: opintojen alussa vuonna 2010, toisena opiskeluvuotena 2012 ja viidennen opiskeluvuoden jälkeen vuosien 2015-2016 aikana. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja tulevat erilaisista taustoista. Viisi opiskelijaa on Helsingin yliopistosta ja yksi Itä-Suomen yliopistosta. Opiskelijoita yhdistää toiseen opiskeluvuoteen mennessä kasvanut kiinnostus papin työtä kohtaa. Tutkimus on laadullinen pitkittäistutkimus ja aineistoa analysoidaan narratiivisesti. Tuloksia arvioidaan ammatillisen sosialisaatioteorian ja erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeuden kautta. Ammatillisiin valintoihin vaikuttaneita tekijöitä kartoitetaan ensin kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Sen jälkeen opiskelijoiden kokonaiskertomuksia analysoidaan holistisemmin. Kuuden opiskelijan kertomuksesta erottuu kolme paria, jotka muistuttavat toisiaan sen suhteen, miten ammatilliset valinnat kehittyvät ja mikä on ensisijainen ammatillinen tavoite viimeisellä haastattelukierroksella: 1. Perusseurakuntapapit; 2. Sairaalateologit; 3. Hengellinen työ laajemmin. Tutkimuksen tuloksista selviää muun muassa, että opiskelijoiden kohtaamilla teologian ammattilaisilla, soveltavilla opinnoilla ja työssäoppimisella sekä kyvyllä kutsumuksen merkitysten uudelleenmuotoiluun on paljon vaikutusta suhteessa opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin. Ammatillisen sosialisaation kehityksen osa-alueiden toteutuminen opintojen aikana näyttää myös olevan yhteydessä ammatillisten valintojen tekemiseen. Tutkimuksessa myös kartoitetaan miten opiskelijoiden ammatillisten valintojen tekemistä voidaan helpottaa. Motivoitunut, tehokas ja asiantunteva opiskelija on iloksi kaikille.
Lähellä ihmistä, lähellä Jumalaa : narratiivinen tutkimus uskonnollisesta kokemuksesta ja spiritualiteetista Suur-Helsingin seurakunnassa

Kytölä, Aino (2015)

Tutkielma käsittelee uskonnollista kokemusta ja spiritualiteettia uuskarismaattiseen liikkeeseen kuuluvassa Suur-Helsingin seurakunnassa (Suhe). Tutkimuksessa tehdään narratiivinen analyysi Suhe-seurakuntalaisten kerronnasta nousseista narratiiveista. Tutkimuskysymyksiä ovat: (1) millaisia merkittäväksi koettuja uskonnollisia kokemuksia Suhen jäsenillä on ollut, ja (2) millä tavoin uskova kertoo uskonnollisista kokemuksistaan ja konstruoi henkilökohtaista uskoa osaksi omaa elämännarratiiviaan. Tämän lisäksi paikallistetaan Suhe-seurakunnan sijoittumista kristillisyyden kenttään tutkimalla sen opetusta, historiaa ja uskonnollisuutta, ja luodaan katsaus helluntailais-karismattiseen spiritualiteettiin ja tunnustuskuntiin sitoutumattomaan uuskarismaattiseen kristillisyyteen Suomessa. Taustateoriana on narratiivisen identiteetin teoria, jonka mukaan ihminen on kertomuksellinen olento, tarinankertoja, jolle itsen ja toiseuden hahmottaminen elämäntarinoiden kautta on luonnollinen tapa olla ja elää. Kun ihminen retrospektiivisesti tarkastelee elettyä ja koettua elämäänsä, hän ei tee sitä toistavan kertojan tapaan, vaan elämäntapahtumiaan merkityksellistäen, niihin tulkitsevaa tietoa ja kartutettua viisauttaan soveltaen. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Suhe-seurakunnan jäsentä. Haastattelumenetelmänä käytettiin kerronnallista teemahaastattelua. Aineistoa tukemaan kerättiin täydentävää ja taustoittavaa tietoa osallistuvan havainnoinnin avulla. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti, ja aineiston teemat on identifioitu kvalitatiivisen sisällönanalyysin periaatteita soveltaen. Aineistosta nousseita suurempia uskonnollisen kokemuksen klustereita ovat (1) konversio, (2) kokemus transformaatiosta sekä (3) johdatuskokemukset. Kuhunkin uskonnollisen kokemuksen klusteriin kuuluu alalajeja, kuten (1) uskoontulon ja henkilökohtaisen uskonratkaisun kokemukset, (2) parantumiskokemukset ja armolahjat sekä (3) todistaminen ja henkilökohtainen Jumalan kohtaaminen. Narratiivisen näkökulman lisäksi aineiston analyysin apuna on käytetty lisäksi muita soveltuvia uskontotieteellisiä teorioita. Johtopäätöksinä esitetään, että henkilökohtainen usko toimii osana uskovan elämäntarinaa ja identiteettiä kahdella tavalla: (1) usko itse on narratiivi, sillä kokemuksia merkityksellistettiin narratiiveissa arvioimalla niitä uskonsisällön ja henkilökohtaisen uskonelämän kautta. Koettu elämä on siis jäsentynyt yksilön tietoisuudessa narratiiviksi, jolle on annettu uskonnollinen sisältö. Lisäksi (2) usko on merkityksellistäjä, toimien kokoavana teemana, jonka kautta uskova merkityksellistää koko elämän ennen ja jälkeen henkilökohtaisen uskonratkaisun.
Naispapin kokemuksia työssä jaksamisesta

Pautola, Raija (2018)

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yhden evankelis-luterilaisessa kirkossa työtä tekevän naispapin työssä jaksamisen kokemuksia. Tutkimus on lähestymistavaltaan eksistentiaalis-fenomenologinen, laadullinen, narratiivis-elämäkerrallinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin elämänlinjametodiin (lifeline method) kuuluvalla virta -metodilla (’snake’ technique), avoimella haastattelulla ja teemahaastattelulla. Haastateltavia oli yksi (N=1). Haastatteluja tehtiin neljä (4). Aineisto käsiteltiin narratiivisella analyysillä. Naispapin elämänkulku ja hänen kokemuksensa elämäntapahtumista olivat hyvin yksilöllisiä ja ainutlaatuisia, ne olivat sekä myönteisiä että raskaita. Niillä oli siirtovaikutuksia työelämään ja työelämästä yksityiselämään. Positiiviset työssä jaksamisen kokemukset ilmenivät työnilon kokemuksina, onnellisena olona, työn imun kokemuksina ja voimaannuttavina kokemuksina. Negatiiviset jaksamiskokemukset ilmenivät uupumuskokemuksena, uupuneena ja väsyneenä olona, rankkana olona, kaaosmaisena olona, sumussa kulkemisena, ahdistavana ja vihaisena olona. Tärkeimpiä syitä työssä jaksamiseen olivat: omalla alalla toimiminen, työyhteisö, seurakuntayhteisö, ihmisten kohtaaminen, henkilökohtaiset syyt ja perhesyyt. Naispappi koki työssä jaksamista heikentävinä tekijöinä esimiehen, työyhteisön, työmäärän, itsensä johtamisen ja yksityiselämän. Myönteiset jaksamiskokemukset auttoivat näkemään papin työn tuoman rikkauden ja merkityksen elämään. Tämä aikaansai iloa ja kiitollisuutta. Negatiiviset jaksamiskokemukset opettivat asioita itsestä ja elämästä, olivat selviytymiskokemuksia, herättivät syyllisyyttä ja kirkastivat arvoja.
"Tiedänkö mitä teen?" : Lukion opettajien asennoituminen opiskelijoiden kulttuuri- ja katsomustaustoja kohtaan

Aejmelaeus, Monica (2019)

Viime vuosien aikana maahanmuuttajien ja eri kulttuuritaustaisten ihmisten määrä Suomessa on lisääntynyt paljon oletettua nopeammin. Opetusympäristö on jatkuvan kehityksen keskellä sekä opettajien koulutuksen, asennoitumisen että oppimateriaalien osalta. Tämän laadullisen pro gradu -tutkielman tarkoitus oli tutkia miten lukion opettajat kuvaavat asennoitumistaan opiskelijoiden kulttuuri- ja katsomustaustoja kohtaan. Haastattelin tutkimustani varten seitsemää lukion opettajaa Helsingistä ja sen ympäristökunnista. Neljä opettajista oli miehiä ja kolme naisia. Opettajat opettivat keskenään eri aineita. Käytin haastatteluissani episodista narratiivista menetelmää. Tein haastatteluille aineistolähtöisen sisällönanalyysin. Sisällönanalyysin avulla muodostui neljä pääluokkaa: sensitiivisyys, tasa-arvo, rinnastus muihin ominaisuuksiin sekä yhteys käytännön asioihin. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että kaikki opettajat olivat asennoitumiseltaan sensitiivisiä ja tasa-arvoisia. Sensitiivisyys ilmeni esimerkiksi yksilöllisyyden korostamisena ja kielen merkityksen tunnistamisessa. Tasa-arvoinen asennoituminen näkyi esimerkiksi kykynä luoda avointa keskusteluilmapiiriä ja suhtautua asioihin neutraalisti. Kuusi opettajaa rinnasti katsomuksen ja kulttuurin muihin ominaisuuksiin, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin. Kulttuurieroja rinnastettiin myös eroihin kantasuomalaisten välillä. Viisi opettajaa toi esiin käytännön asiat, kuten ohjeistuksen noudattamisen ja materiaalien rajallisen saatavuuden. Opettajat toivoivat, että saatavilla olisi enemmän kulttuuri- ja katsomusmoninaisempaa oppimateriaalia. Suomalainen kouluympäristö on aiempaa monikulttuurisempi ja kouluissa joudutaan ratkomaan erilaisiin asenteisiin ja kulttuureihin liittyviä konflikteja. On tärkeää, että kulttuuriseen ja katsomukselliseen moninaisuuteen mahdollisesti liittyvät haasteet tunnistetaan jo varhaisessa vaiheessa ja niihin osataan puuttua rakentavalla tavalla. Maahanmuuttopiikin myötä koulujen tilanne ja rooli ovat muuttuneet. Niillä on merkittävä rooli sekä kotouttamisen että suvaitsevaisuuden toteutumisen kannalta. Tutkimukseni on tapaustutkimus, eikä se ole yleistettävissä. Tavoitteenani kuitenkin oli, että sillä olisi käytännön merkitystä ja että sitä voitaisiin hyödyntää materiaalina jatkotutkimukselle. Aihe on tärkeä, sillä se kartuttaa tietopohjaa ajankohtaisesta ja yhteiskunnallisesti merkittävästä teemasta.
”Uskoni olen säilyttänyt ja niin haluan asian olevan jatkossakin” : Helluntaiseurakunnasta eroamisen syyt Suomen helluntailiikkeestä eronneiden kertomuksissa

Fält, Sanja (2016)

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää helluntaiseurakunnasta eroamisen syitä. Tutkimuksessa syitä tarkasteltiin tutkittavien kirjoittamien tarinoiden kautta, siten kuin he itse ovat asian kokeneet. Tutkimusote oli kvalitatiivinen. Tutkimusaineistoni koostui 31 sähköpostitse saadusta erotarinasta, jotka keräsin syys–lokakuussa 2015. Erotarinoiden kirjoittajat olivat iältään 20–86-vuotiaita ja kokemuksia oli monista helluntaiseurakunnista eri puolilta Suomea. Aineiston analyysitapana käytin narratiivista analyysiä. Narratiivisessa analyysissä tuotetaan uusi kertomus aineiston kertomusten perusteella. Siinä ei pyritä luokittelemaan aineistoa vaan luomaan kertomus, joka nostaa esiin aineiston kannalta keskeisiä teemoja. Tutkimuksessani tyyppitarinoiden avulla hahmottui kuva eroamisen syistä linkittyneenä ihmisen persoonaan, sosiaalisiin suhteisiin sekä elämäntapahtumiin. Aineistosta esiin nousseiden erosyiden perusteella jaoin tarinat viiteen ryhmään, jotka kuvaavat eroajatyyppejä. Samaan ryhmään kuuluvissa tarinoissa korostui tietyn syyn merkitys eroon johtaneena tekijänä. Muodostuneet ryhmät olivat: 1. Armoa kaipaavat suorittajat 2. elämänkriisin kokeneet, ilman seurakunnan tukea jääneet 3. seurakunnan käytäntöjä kritisoivat 4. helluntailaista opetusta kritisoivat 5. yhteisön normeihin sopeutumattomat. Ensimmäiseen ryhmään kuuluneilla, armoa kaipaavilla suorittajilla, eroamisen syy oli yhteisön odotuksiin väsyminen. Heidän mielestään helluntaiseurakunnan opetus ja käytäntö korostavat liiaksi omaa suorittamista ja aktiivista osallistumista sekä vapaaehtoistyöhön että yhteisön tilaisuuksiin. Elämänkriisin kokeneiden eroamisen syynä oli kokemus ilman seurakunnan tukea jäämisestä kriisin aikana tai sen jälkeen. Seurakunnan käytäntöjä kritisoivat erosivat, koska eivät voineet hyväksyä jotain seurakunnan käytäntöön liittyvää asiaa. He myös kokivat, ettei kritiikkiä yhteisössä hyväksytty. Opetusta kritisoivien teologinen ajattelu oli muuttunut eivätkä he enää voineet pitää helluntailaista opetusta oikeana. He myös kritisoivat sitä, että omasta opetuksesta pidetään hyvin tiukasti kiinni, eikä toisenlaista ajattelua hyväksytä yhteisön sisällä. Opetuksen kyseenalaistaminen johti helposti syytöksiin harhaoppisuudesta tai väärän hengen johdossa olemisesta. Viidennen ryhmän muodostivat yhteisön normeihin sopeutumattomat, jotka kokivat, etteivät heidän elämäntapansa vastaa yhteisön odotuksia. Eroamiseen johtaneet syyt eivät synny tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat monet tekijät. Yhteisöstä eroamiseen päätyminen on riippuvainen esimerkiksi yksilön persoonallisuudesta, taustasta, sosiaalisista suhteista ja elämäntilanteesta. Nämä tekijät myös selittävät, miksi toinen kokee ongelmallisena tietyt käytännöt ja toisille samat käytännöt tuovat turvaa ja ne koetaan hyviksi.

Now showing items 1-6 of 6

Browsing by Subject "narratiivinen tutkimus"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO