Browsing by Subject "narratiivisuus"
Now showing items 1-9 of 9
-
(2009)Cancer diseases are considered to be relatively common among the Finnish population, every fourth Finn has been affected by cancer in their lifetime. Around 24,000 new cases of cancer are diagnosed each year in Finland. According to the estimations, about half of all diseased will recover. This research examines cancer patients experiences and needs for mental and spiritual support. This paper answers questions what kind of support cancer patients were given after the diagnosis and how did they felt about it. My research was conducted by thematic interviews (N=7) with cancer patients and letters (N=13). To analyze I used narrative holistic-content analysis and holistic analysis of form. Narrative holistic-content analysis consists of reading the material and writing down common points, themes and deflections. By using holistic analysis of form, I observed changes and turning points in one s story of life. Then I could graphically show the emotional changes in the cancer patients life. By rereading the material, examining and comparing it, I was able to build different categories. After defining these categories (Longing, Supported, Individualists, Believers) I reread the interviews in terms of which category it belonged to. I chose one story from each category to represent the whole group. This so-called central story was complemented by other stories from the same group. Analysis enables to define a type story from each group, they were examples of the various ways of reacting about support that they were giving or not having the support that were needed. The stories reflect the participants feelings about support they were given but some cases feeling rejected.
-
(2017)Tutkimuksessa tarkasteltiin kuolemanrajakokemuksen vaikutusta kokijan spiritualiteettiin narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia merkityksiä kokija on antanut omalle kuolemanrajakokemukselleen sekä miten kokijan kuolemanrajakokemukselleen antamat merkitykset ovat vaikuttaneet hänen spiritualiteettiinsa. Teoreettinen viitekehys muodostui kuolemanrajakokemusta ja spiritualiteettia koskevasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Lopulliseen aineistoon karsiutui 21 kuolemanrajakokemusta, jotka ylittivät syvyydeltään Greysonin NDE-asteikossa määritellyn raja-arvon. Näin aineistoon valikoituivat kokemukset, jotka olivat sisällöltään ja tulkinnaltaan monipuolisia. Aineisto analysoitiin Lieblichin ym. mukaan kategoris-sisällöllisen ja holistis-sisällöllisen analyysin avulla. Kategoris-sisällöllisessä analyysissa erottui kolme merkitysryhmää liittyen kuolemanrajakokemuksen henkilökohtaiseen merkityksenantoon: 1) kuolemanrajakokemus vahvistuksena uskomuksille, 2) kuolemanrajakokemus valmistuksena kuoleman kohtaamiseen sekä 3) kuolemanrajakokemus ei-hengellisenä kokemuksena. Holistis-sisällöllisessä analyysissa tarkasteltiin kokijan kertomusta kokonaisuudessaan ottaen huomioon kategoris-sisällöllisessä analyysissa nousseet merkitykset. Näin löytyi uusi tapa ryhmitellä kertomukset sen mukaan, miten kuolemanrajakokemus vaikutti kokijan spiritualiteettiin: 1) suuntautuminen kristinuskoon, 2) avarakatseisuus ja 3) ei muutosta. Kristinuskoon suuntautuneiden ryhmässä korostui tulkinta kristillisestä näkökulmasta ja lisääntynyt kiinnostus kristinuskoa ja kirkon toimintaa kohtaan. Avarakatseisuus-ryhmässä kuolemanrajakokemus vaikutti erityisesti suvaitsevaisuuteen muita uskontoja kohtaan. Molemmissa ryhmissä kuolemanrajakokemus koettiin joko vahvistuksena uskomuksille tai valmistuksena kuoleman kohtaamiseen. Ei muutosta -ryhmässä kuolemanrajakokemusta ei koettu hengellisenä kokemuksena, joten kokemuksella ei ollut vaikutusta spiritualiteettiin. Tämä ryhmä erottui selvästi kahdesta muusta ryhmästä, sillä samanlaista ristikkäisyyttä merkityksen ja vaikutuksen välillä ei esiintynyt kuten muissa ryhmissä. Tutkimus tarjoaa näkökulmia siitä, millaisia vaikutuksia kuolemanrajakokemuksella voi olla kokijalle. Tämä voi helpottaa eri alojen ammattilaisia kohtaamaan kuolemanrajakokemuksen kokenut sekä suhtautumaan kokemukseen ammatillisesti.
-
”Haluamme aloittaa yhteisen elämämme Herran edestä” : Kirkollisen vihkimisen valitsemisen perusteet (2017)Avioliiton suosion laskiessa myös kirkollisen vihkimisen suosio on kokenut laskun. Siviilivihkiminen on noussut viime aikoina entistä suositummaksi ja jopa ohittanut suosiossaan kirkollisen vihkimisen. Samaan aikaan myös kirkosta eroaminen on lisääntynyt jatkuvasti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin, minkä syiden takia nykyään valitaan kirkollinen avioliittoon vihkiminen, ja mitkä tekijät vihittyjen elämässä ovat vaikuttaneet tämän päätöksen tekemiseen. Tämän laadullisen tutkielman 24 kirjoituksesta koostuva aineisto on kerätty kirjoituspyynnön avulla. Vastaajat ovat 19-42-vuotiaita viime vuosina naimisiin menneitä naisia ja miehiä eri puolilta Suomea. Aineiston analysoinnissa on käytetty kahta eri analyysimetodia. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla tutkin, mitä kaikkia syitä kirkollisen vihkimisen valitsemisen taustalla on. Narratiivisen analyysin avulla puolestaan tarkastelin aihetta tarkemmin yksilön näkökulmasta: mitkä tekijät tämän yksittäisen henkilön elämässä ovat vaikuttaneet valinnan tekemiseen? Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella syyt valita kirkollinen vihkiminen jakautuivat neljään eri luokkaan. Nämä luokat ovat: 1. Uskonnolliseen vakaumukseen liittyvät syyt, 2. Kulttuuriin ja historiaan liittyvät syyt, 3. Tunteisiin liittyvät syyt ja 4. Sosiaaliset syyt. Aineistosta nousi esille 28 erilaista perustelua. Eniten erilaisia syitä sijoittui luokkiin 3 ja 4, mutta luokasta 1 löytyi suosituin yksittäinen syy, Jumalan siunaus avioliitolle. Narratiivisen analyysin perusteella muodostui neljä erilaista vastaajaryhmää, joita kuvaamaan loin vastaajien yhteisiä piirteitä sisältävät tyyppitarinat. Nämä vastaajaryhmät ovat: 1. Kulttuurin ja perinteiden arvostajat, 2. Jumalan siunausta hakevat, 3. Sosiaalisten syiden kannustamat ja 4. Juhlavuuden ja tunnelman hakijat. Näistä ryhmistä selvästi suurin oli Jumalan siunausta hakevat, johon sijoittui hieman yli puolet tutkielman informanteista. Tutkimustulosteni perusteella syyt valita kirkollinen vihkiminen ovat yllättävän usein uskonnollisia. Lähes kaikkia vastaajia kuitenkin yhdisti päätöksen tekemisen taustalla ollut vahva subjektiivinen pohdinta. Tämän pro gradu -tutkielman tulokset kuvastavat tätä postmodernia, individualistista aikakautta, jossa ihmiset yhä enemmän määrittävät elämänsä ja uskonnollisuutensa subjektiivisuuden kautta.
-
(2021)HELSINGIN YLIOPISTO − HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto − Fakultet/Sektion Teologinen tiedekunta Laitos − Institution Käytännöllisen teologian osasto Tekijä − Författare Minna Ohlis Työn nimi − Arbetets titel Kuljin kanssasi loppumatkan - Leskien selviytymiskokemukset puolison saattohoitoajasta Oppiaine − Läroämne Käytännöllinen teologia Työn laji − Arbetets art Syventävien opintojen tutkielma Aika − Datum 6.4.2021 Sivumäärä − Sidoantal 53 Tiivistelmä − Referat Tutkimuksessa selvitettiin narratiivisella otteella leskien selviytymiskokemuksia puolisonsa saattohoitoaikana. Narratiivisuutta käytetiin kolmella tavalla: aineistonkeruussa, analyysissä sekä tulosten esittämisenä tyyppitarinoina. Tutkimustehtävänä oli tutkia, ilmeneekö saattohoitoaikana myönteisiä tunnetiloja ja mitkä asiat auttoivat selviytymään elämän kriisissä. Tutkimusaihe liittyy saattohoitotyön tutkimukseen ja kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui positiivisen psykologian myönteisten tunteiden ja merkityskeskeisten selviytymiskeinojen käsitteistä. Aineistona oli 31 kirjoituspyyntöön vastanneen lesken kertomukset. Tutkimukseen osallistui 25 naista ja kuusi miestä, ikäjakaumaltaan 55–91-vuotiaita. Narratiivisen analyysin keinoista sovellettiin holistis-sisällöllistä tapaa. Teemoittelun avulla ryhmiteltiin aineistosta samantyyppisiä aihepiirejä. Analyysin tuloksena aineistosta muodostui neljä tyyppitarinaa, jotka kuvaavat leskien selviytymiskokemuksia. Ainon tarinassa korostuivat myönteiset tunteet. Riitan tarinan leskillä puolison rinnalla kulkeminen loppuun asti oli tärkeää. Läheisten ja hoitohenkilökunnan tuki nousi esille erityisesti Riitan ryhmän leskillä. Kolmas tyyppitarina kuvaa uskonnollisuuden ja spiritualiteetin merkitystä selviytymisessä. Unton ryhmän lesket kokivat uskonnolliset rituaalit saattohoitoaikanakin tärkeiksi. Kertun ryhmässä lesket kertoivat keskustelun puolison kanssa auttaneen selviytymisessään. Lesket kokivat omaishoitajan roolin raskaaksi, mutta merkitykselliseksi. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että lesket ovat kokeneet myönteisiä tunteita puolisonsa saattohoidon aikana. Erilaiset myönteiset tunteet, kuten huumori, ilo ja nauru tulivat esille leskien kertomuksissa. Merkityskeskeisten selviytymiskeinojen käyttäminen elämän kriisitilanteessa tuli esille aineistostani. Erityisesti tavoitteiden uudelleen järjestely ilmeni leskien kertomuksissa. Kirkon ja seurakunnan tuki saattohoitoperheille ei tullut esille aineistostani. Epäselväksi jää tarjottiinko seurakunnasta apua, vai jäikö avun saanti oman aktiivisuuden varaan. Moniammatillisen perhekeskeisen saattohoitotyön kehittäminen tulee huomioida tulevaisuudessa. Vuoropuhelu seurakunnan ja hoitohenkilökunnan välillä avaisi toimintamuotoja, joissa asiakaslähtöinen saattohoitoperheen hoito toteutuisi.
-
(2017)Tutkimuksessa tarkasteltiin narratiivisella tutkimusotteella Tosi Rakkaus Odottaa -kampanjaan liittyvän neitsyysaatteen vaikutusta tutkittavien elämään. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten ihanne seksuaalisesta pidättäytymisestä avioliittoon asti näkyi vastaajien elämäntarinassa. Tutkimuksen teoreettisenä viitekehyksenä toimivat seksuaalimoraalin muutos, kristillinen fundamentalismi ja evankelisuus, häpeän teoria sekä James Fowlerin teoria uskon vaiheista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kirjoitus- ja haastattelupyynnöllä. Aineiston muodostivat 11 teemahaastattelua ja 12 kirjallista kertomusta. Aineisto analysoitiin narratiiviseen tutkimusotteeseen kuuluvien holistis-sisällöllisen ja kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Holistis-sisällöllisen analyysin tuloksena aineistosta oli hahmoteltavissa viisi erilaista kertomustyyppiä: 1) säilyttäjät, 2) etääntyjät, 3) etsijät, 4) itsetutkiskelijat sekä 5) maailmanparantajat. Tutkimuksessa verrattiin kertomustyypeille ominaisia piirteitä James Fowlerin teoriaan uskon vaiheista. Lisäksi tutkittiin kertomuksissa ilmenevää tyytyväisyyttä neitsyysaatetta kohtaan suhteessa uskonvaiheteoriaan. Kategoris-sisällöllisen analyysin avulla puolestaan pyrittiin löytämään kertomuksissa toistuvia, vastaajille yhteisiä teemoja neitsyysaatteeseen liittyen. Analyysin perusteella neitsyysaatteen vaikutukset näkyivät tutkittavien kertomuksissa kolmessa suhteessa: 1) suhteessa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen, 2) suhteessa Jumalaan ja 3) suhteessa hengelliseen yhteisöön. Fowlerin teorian valossa neitsyysaatetta voidaan pitää pyhän symbolina, joka näyttää edellyttävän teini-iälle tyypillistä synteettis-sovinnaista uskoa. Tutkimuksen valossa neitsyysaate näyttäytyy suurimmalle osalle vastaajia häpeää ja syyllisyyttä tuottavana käytäntönä, joka näkyy vastaajien elämäntarinassa vuosia sitoutumisen jälkeenkin. Tutkimus tarjoaa näkökulmia nuorten seksuaalieettiseen kasvatukseen. Se haastaa pohtimaan seksuaalieettiseen opetukseen liittyvää vastuuta sekä siinä ilmeneviä valtasuhteita.
-
(2018)Tutkimuksessa tarkastellaan narratiivisella tutkimusotteella vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä irtautuneiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja muista coping-keinoista. Tutkimustehtävänä on tutkia, mistä vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä irtautuneet saivat sosiaalista tukea irtautumisprosessiinsa ja miten tuen odotukset ja saatu tuki kohtasivat tutkittavien kokemuksissa. Lisäksi tutkitaan, mitä muita coping-keinoja irtautuneet käyttivät irtautumisprosesseissaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, uskonnollisista yhteisöistä irtautumista sekä sosiaalista tukea ja muita coping-keinoja käsittelevästä tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkimusaineisto muodostuu kymmenestä vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneen teemahaastattelusta. Aineisto analysoidaan holistis-sisällöllisen narratiivisen analyysin avulla. Holistis-sisällöllisen narratiivisen analyysin tuloksena aineistosta muodostuu kolme erilaista ryhmää irtautumisprosessin sosiaaliseen tukeen liittyen: 1) itsenäiset, 2) tuetut, 3) tarvitsevat. Itsenäisten ryhmässä korostuu oman ajattelun ja itsenäisen prosessoinnin merkitys irtautumisprosessissa, tuettujen ryhmässä sosiaalisen tuen laaja tarve ja toteutuminen ja tarvitsevien ryhmässä sosiaalisen tuen puutteesta kärsiminen. Analyysin tuloksena vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuminen näyttäytyy kokonaisvaltaisena prosessina, johon tarvitaan monenlaista sosiaalista tukea. Sosiaalista tukea saadaan eniten irtautuneilta sisaruksilta, vanhoillislestadiolaisen liikkeen ulkopuolisilta ystäviltä ja psykologisen tuen ammattilaisilta. Eniten puutteita on vertaistuessa sekä omien vanhempien ja evankelis-luterilaisen kirkon tarjoamassa sosiaalisessa tuessa. Vähiten tukea odotetaan omilta vanhemmilta ja muilta vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäseniltä. Muista coping-keinoista eniten esiin nousevat kirkon tapahtumiin osallistuminen, lukeminen ja huumori. Tutkimus tarjoaa näkökulmia vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuneiden sosiaalisen tuen tarpeesta ja toteutumisesta. Tutkimustulokset haastavat ympäröiviä tukiverkostoja parantamaan vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuville tarjottavaa sosiaalista tukea. Ennen kaikkea evankelis-luterilaisen kirkon ja muiden yhteisöjen olisi tärkeää kehittää tarpeelliseksi osoittautunutta organisoitua vertaistukitoimintaa irtautuneille.
-
(2016)Pro gradu -tutkielman tutkimuskohteena on suomenusko ja suomenuskoiseksi tuleminen siten, että suomenuskoisuuteen ei ole päädytty lapsuudenperheen kasvatuksen kautta. Suomenuskolla on erilaisia tulkintoja, mutta keskeisintä siinä on luonnon kunnioitus ja kansanuskon perinteiden säilyttäminen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten suomenuskoiseksi tulemista kuvataan narratiivisesti, miten se tapahtuu pääpiirteittäin, ja miten tämä sijoittuu suhteessa muuhun uskontopsykologian tutkimuskenttään. Käytännössä tarkastellaan millaisilla narratiiveilla kuusi suomenuskoista on kuvannut suomenuskoiseksi tulemistaan. Tarkastelun keskiössä on se, millaisia yhtenäisiä piirteitä näissä narratiiveissa on nähtävissä, huomioiden kuitenkin myös narratiiveissa nähtävät erot. Aineisto on kerätty kirjallisen puolistrukturoidun haastattelun avulla ja aineistoa analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Kuutta eri teemaa on käytetty haastattelukysymysten luomisen pohjana. Tutkielman rakenne itsessään on rakennettu aineistolähtöisen sisällönanalyysin pohjalta. Luvussa kaksi esitellään kunkin haastatellun narratiivista tutkijan pelkistämä versio. Luvussa kolme esitellään narratiivinen näkökulma ja vertaillaan narratiiveja aiemmin viitattujen teemojen pohjalta. Luvussa neljä luodaan näiden narratiivien pohjalta malli, eräänlainen tyyppitarina suomenuskoiseksi tulemisesta ja esitellään kääntymystutkimuksen paradigmat sekä kotiinpaluu-käsite. Luotua mallia tarkastellaan samassa luvussa näiden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastelluissa narratiiveissa on useita yhteneväisiä piirteitä, jonka pohjalta on luotu suomenuskoiseksi tulemisen malli: Suomenuskoisilla on kristillinen tausta, mutta kokemus kristinuskon sopimattomuudesta omaan uskomusmaailmaan. Kiinnostus mytologioihin on tyypillistä jo pienestä pitäen. Heillä on ollut kiinnostusta elämänkatsomuksellisiin ilmiöihin ja identiteettiä rakentaessa on ilmennyt kiinnostusta muihin uskontoihin, agnostisismiin ja ateismiin. Prosessina suomenuskoiseksi tuleminen on ollut hidasta ja se on vaatinut henkilön aktiivista etsintää. Internetin foorumit ovat olleet keskeisiä tiedon välityksessä ja kontaktien luomisessa. Suomenuskoon sitoutuminen tapahtuu usein esimerkiksi järjestöihin kiinnittymisen tai sosiaalisen kanssakäymisen myötä. Tiedollinen puoli on tärkeä toimiessaan perinteen ylläpitäjänä. Käytännön osallistuminen on myös korostunutta, koska suomenusko nähdään vahvasti myös elämäntapana. Erityisiä kokemuksia suomenuskoiseksi tulemisessa koetaan vaikeaksi tunnistaa tai niitä ei haluta avata. Suomenusko herättää tunteita tuttuudesta ja kodikkuudesta, kotiinpaluusta sekä juurille paluusta. Suomenuskoiseksi tullut määrittelee suomenuskoisuutensa itse. Tunnetta kääntymyksestä ei synny vaan voisi puhua johonkin palaamisesta tai joksikin kasvamisesta. Uusien ihmisten löytäminen on koettu myönteiseksi asiaksi, muuten suomenuskosta puhumista saatetaan välttää tuttujen seurassa. Elämänmuutokset koetaan positiivisina tai elämän ei koeta juuri muuttuneen. Maailmankuvaa pidetään suhteellisen vakiintuneena, mutta uusien ajatusten mahdollisuutta ei kielletä. Suomenuskoiseksi tuleminen on narratisoitavissa oleva kokemus, jonka avulla suomenuskoinen voi hahmottaa paremmin minuuttaan. Tämän myötä on helpompi liittää muutoksia kohdannut identiteetti ja uudet kokemukset osaksi muuta elämäntarinaa. Suomenuskoiseksi tulemisen mallia verrattaessa kääntymystutkimukseen ja samankaltaisiin ilmiöihin, on havaittavissa kiinnostavia piirteitä. Kotiinpaluu on pakanuuteen liittyvä termi, jossa ajatellaan yksilön ensin palaavan kotiin uskomusmaailmassaan ja sitten muussa yhteisössään. Kääntymystä ei koeta tapahtuvan. Suomenuskoiseksi tulemisessa tunne kotiinpaluusta on korostunut ja kotiinpaluun piirteitä on nähtävillä laajasti. Kääntymyksen aktiivisen paradigman, jossa yksilö nähdään itse aktiivisena katsomuksensa etsijänä, piirteet ovat myös selkeästi nähtävillä suomenuskoiseksi tulemisessa. Aktiivinen toimijuus on suomenuskoisuudessa korostunutta. Sen sijaan kääntymyksen passiivinen paradigma, jossa kääntymyksen katsotaan tulevan yksilön ulkopuolelta annettuna, ei näy suomenuskoisten narratiiveissa vaan pikemminkin herättää voimakkaan vastareaktion.
-
(2018)Tutkimuksessa tarkasteltiin syömishäiriön vaikutuksia hengellisyyteen sekä hengellisyyden roolia toipumisprosessissa narratiivisella tutkimusotteella. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millä tavoin syömishäiriöön sairastuneet kuvailevat sairauden vaikuttaneen heidän hengellisyyteensä, sekä millä hengellisyyden kuvaillaan vaikuttaneen toipumisprosessiin. Tutkimusaineisto kerättiin kirjoitus- ja haastattelupyynnöllä. Lopullinen aineisto muodostui seitsemästä haastattelusta ja neljästä kirjoituksesta. Aineiston analyysi toteutettiin holistis-sisällöllisen sekä kategoris-sisällöllisen sisällönanalyysin avulla. Holistis-sisällöllisen analyysin tuloksena tutkimusaineistosta erottautui neljä erilaista kertomusryhmää, joissa tutkittavien hengellinen tausta, hengellisyyden muutokset ja hengellisyyden rooli syömishäiriön toipumisprosessissa näyttäytyivät eri tavoin: 1) Kyseenalaistaneet, 2) Löytäneet, 3) Tasapainottuneet sekä 4) Hämmentyneet. Kyseenalaistaneet eivät pitäneet itseään uskonnollisina, mutta painottivat kuitenkin kristillisten arvojen ja perinteiden tärkeyttä elämän suunnannäyttäjinä. Heidän kohdallaan perinteiseen uskonnollisuuteen liittyvät muistot ja ajatukset joko haittasivat toipumisprosessia, tai niitä ei nähty merkittävänä tekijänä toipumisen kannalta. Syömishäiriön jälkeen perinteistä uskonnollisuutta kyseenalaistettiin entistä enemmän. Löytäneitä yhdisti kielteinen ja lannistava hengellisyys ennen syömishäiriötä ja sen aikana. Lohdullinen ja auttava hengellisyys oli ikään kuin kadoksissa. Pitkään jatkuneen syömishäiriön myötä Löytäneillä alkoi etsinnän vaihe, ja he löysivät ja omaksuivat itselle sopivan hengellisyyden, joka auttoi kohti toipumista. Tasapainottuneet omasivat kristillisen vakaumuksen jo ennen syömishäiriöön sairastumista. Sairauden aikana hengellisyys kuitenkin muuttui vaativaksi, jollain tapaa jopa kaukaiseksi ja tuomitsevaksi, mikä synnytti Tasapainottuneissa epätoivoa. Jonkin aikaa syömishäiriö ja vaativa hengellisyys ruokkivat toisiaan. Lopulta Tasapainottuneiden jumalakuva kuitenkin muuttui läheisemmäksi ja lempeämmäksi. Oman itsen tärkeys ymmärrettiin, ja toipuminen saattoi alkaa. Hämmentyneitä yhdisti myös kristillinen vakaumus. Heillä jumalakuva näyttäytyi hyvin keskeisenä osana hengellisyyttä. Ryhmään kuuluvat eivät olleet toipuneet syömishäiriöstä, ja kokivat sairauden ja hengellisyyden taistelevan paikasta tutkittavien elämässä. Kategoris-sisällöllisen analyysin avulla aineostosta löydettiin toistuvia ja samankaltaisia teemoja, jotka yhdistivät tutkittavien kertomusryhmiä. Yksi kertomusryhmien ylittävä teema oli syyllisyyden ja häpeän tunne, joita monet tutkittavista kokivat sekä syömishäiriöön että hengellisyyteen liittyen. Tutkimuksen valossa voidaan sanoa, että syömishäiriö haastaa pohtimaan elämän syvimpiä tarkoituksia. Syömishäiriöllä on ollut vaikutuksia kaikkien tutkittavien hengellisyyteen. Hengellisyydellä voidaan nähdä olevan myös merkittävä rooli syömishäiriöstä toipumisessa. Tutkimus tarjoaa näkökulmia syömishäiriöön liittyvien tunteiden peilaamisesta hengellisyyteen, sekä hengellisyyteen liittyvien ajatusten roolista syömishäiriössä ja niistä toipumisessa.
-
"Teologiaa, kättä pidempää!" : narratiivinen tutkimus teologian aikuisopiskelijoiden ammattikuvista (2020)Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää teologian aikuisopiskelijoiden ammattikuvan rakentumista. Tässä tutkimuksessa Ammattikuva-käsite tulkitaan synonyyminä ammatillisen identiteetin käsitteelle ja sen ymmärretään sisältävän yksilön subjektiivisen käsityksen ammattiin liittyvistä arvoista, rooleista, työtehtävistä ja -kulttuurista, sekä työn merkityksestä. Ammattikuvan tulkitaan rakentuvan narratiiveissa, joissa yksilö kuvaa käsityksiään ja kokemuksiaan työstään. Teologian aikuisopiskelijaksi ymmärretään henkilö, jolla on taustallaan aiempi ammattiin tähtäävä koulutus tai työura ennen teologian maisteriopintoihin sijoittumista. Opinnäytetyön aihepiiriin motivoi kiinnostus tutkia miksi aikuisopiskelijat hakeutuvat teologian tutkintotavoitteisiin opintoihin. Mitä lisäarvoa tutkintotavoitteiset opinnot heille antavat? Yliopistotasoisia teologian opintoja kun on mahdollista suorittaa myös muuta kautta. Näiden pohdintojen äärellä tutkimus kohdentui aikuisopiskelijoiden ammatilliseen identiteettiin. Teologian aikuisopiskelijoiden ammatillista identiteettiä tarkastellaan seuraavien tutkimuskysymysten avulla: 1. Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet aikuisopiskelijoiden teologian tutkintotavoitteisiin opintoihin suuntaamiseen? 2. Mitä merkityksiä teologiaa tutkintotavoitteisesti opiskelevat aikuisopiskelijat antavat opinnoilleen? ja 3. Mitkä asiat aikuisopiskelijat kokevat työssään luovuttamattomina? Tutkielma on tutkimusotteeltaan laadullinen, narratiivinen tutkimus. Narratiivisuus tutkimusotteena läpäisee tässä tutkimuksessa taustafilosofian, aineiston ja analyysin. Tutkimuksessa todellisuuden ajatellaan rakentuvan konstruktivistisesti. Opinnäytteen aineisto, 21 kertomusta, on kerätty kirjoituspyyntönä teologian aikuisopiskelijoilta, jotka opiskelevat joko Helsingin yliopistossa tai Itä-Suomen yliopistossa. Kaikki tutkimukseen osallistuneet aikuisopiskelijat opiskelevat kirkon ja yhteiskunnan tehtäviin poluttavassa koulutusohjelmassa. Heistä 17 opiskelijan opinnot mahdollistavat papiksi pätevöitymisen. Neljä opiskelijaa opiskelee niin sanotulla yleisellä linjalla, joka ei johda suoraan tiettyyn ammattiin. Opinnäytetyön aineistoa tulkitaan aineistolähtöisesti, huomioiden sosiokonstruktivistisen tulkintaperspektiivin kontekstissa teoriasidonnaisuus. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii aikaisemmat teologian opiskelijoita, pappien ja opettajien ammatillista identiteettiä, sekä aikuisopiskelijoita tarkastelevat tutkimukset. Aikuisopiskelijoiden teologi-identiteetin rakentumista tarkastellaan Harrén psykologisen avaruuden siirtymien kehitysvaihemalliin peilaten ja ammatillista toimijuutta havainnoidaan Juntusen ja Valtosen oppilaitospappeja käsittelevässä tutkimuksessaan esitetyn ammatillisen identiteetin neuvottelun neljän tilan mallin kautta. Aineisto on analysoitu narratiivisin menetelmin, sekä narratiivien että narratiivisen analyysin avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan teologian aikuisopiskelijoiden ammatillinen identiteetti lähtee rakentumaan usein jo varhaislapsuuden elinympäristön arvomaailman pohjalle. Aineiston kertomuksista yli puolessa kuvataan kristilliseen arvopohjaan tai vakaumukseen liittyviä tekijöitä ammattikuvan rakenteena. Myös itsensä kehittämiseen, tieteellisyyteen ja humanismiin liittyvät arvot ammattikuvan taustalla ovat aineistossa näkyvästi edustettuina. Opiskelijoiden ammattikuvat rakentuvat erityisesti spirituaalisen tilan kautta, joka läpäisee kokonaisvaltaisesti muut neuvottelun tilat. Aikuisopiskelijoiden ammatillisen identiteetin positioista rakentui kolme tyyppitarinaa: 1. Teologiksi kutsuttu uudelleenkouluttautuja; ’Auttaja’ 2. Ammattitaitoaan täydentävä asiantuntija; ’Tieteilijä’ ja 3. Hengelliseen vapaaehtoistyöhön suuntaava itsensä kehittäjä ’Julistaja’
Now showing items 1-9 of 9