Browsing by Subject "nationalismi"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2022): Tämä maisterintutkielmani käsittelee oikeistopopulismia ja siihen liittyvää konservatiivista kristillisyyttä. Viime vuosina oikeistopopulismi on saanut yhä enemmän näkyvyyttä, jonka katsotaan olevan lähinnä sähköisen median lisääntyneen käytön seurausta. Verkkojulkaisuista monet edustavat populistista vastamediaa, joilla on matala julkaisukynnys ja joissa esiintyvät räväkät ja pidäkkeettömät mielipiteet saavat helposti yleisöä puolelleen ja herättävät kiihkeää ja usein myös asiattomuuksiin menevää keskustelua. Lähestyin tutkielmassani aihepiiriä José Pedro Zúqueten eurooppalaista oikeistopopulistista identitaarista liikettä käsittelevän tutkimuksen avulla. Käytin myös hänen uskonnollista populismia kahtena ulottuvuutena tutkivaa artikkelia lähteenäni. Tarkastelin identitaarisen liikkeen ideologian yhteneväisyyksiä suomalaisen koti, uskonto ja isänmaa triangelin kanssa ja etsin vastauksia kysymykseen, mistä maahanmuuttovastaisuus johtuu ja miksi mennyttä aikaa kaivataan niin kovasti, että se on meilläkin kulminoitunut vaatimukseen ”Suomi Takaisin”. Tarkastelin tutkimuksessani myös Juha Ahvion Oikea Mediassa julkaistuja blogeja ja etsin niistä sekä oikeistopopulistisia että uskonnollisen populismin piirteitä
-
(2019)Tutkimukseni tarkastelee uskontoa Akateemisen Karjala-Seuran julkaisemassa Suomen Heimo -aikakauslehdessä vuosina 1923-1937. Tutkimus alkaa lehden perustamisesta ja päättyy sen pitkäaikaisimman päätoimittajan, Yrjö Vuorjoen (Wegelius) virkakauden loppuun. Tarkastelussa ovat kaikki uskonnollisiin ilmiöihin ja uskonnon harjoittamiseen liittyvät teemat. Tutkin sitä, kuinka paljon Suomen Heimossa oli uskonnollista sisältöä, miten uskonto lehdessä näkyi, minkälaisissa asiayhteyksissä uskonto nousi esiin ja mihin sävyyn siitä ylipäätään kirjoitettiin. Akateeminen Karjala-Seura ei ollut uskonnollinen järjestö eikä Suomen Heimo uskonnollinen lehti, mutta aihepiiriin liittyvää kirjoittelua oli melko paljon koko tarkasteltuna aikana. Kriteerit täyttäviä artikkeleita ja kirjoitelmia löytyi yhteensä 82 kappaletta. Uskontoon liittyvä kirjoittelu yleistyi selvästi 1930-luvulle tultaessa ja oli tiheimmillään vuosina 1930-1932. Lehti oli moniääninen ja keskusteleva sekä uskonnon että muiden aiheiden suhteen. Valtaosa uskonnollisia teemoja sisältäneistä artikkeleista käsitteli jotain Akateemisen Karjala-Seuran poliittista tai yhteiskunnallista tavoitetta, kuten heimoaatetta tai suomen kielen aseman turvaamista. Niissä oli kuitenkin mukana jokin uskonnollisuuteen liittyvä tulokulma, jolloin uskonto nivoutui osaksi argumentaatiota. Moneen Suomeen Heimossa seurattuun ajankohtaisaiheeseen liittyi esimerkiksi kirkollinen puoli. Lehdessä oli myös sellaisia tekstejä, joissa oli selkeästi hengellinen kärki, kuten jouluhartauksia. Nekin tosin tyypillisesti sulautettiin ajankohtaiseen kontekstiin, jolloin teologisilla argumenteilla perusteltiin AKS:n tavoitteita. Määrällisesti eniten uskontoon liittyviä mainintoja oli Ruotsin Länsipohjassa ja Norjan Ruijassa asuvien suomalaisten kirkolliseen tilanteeseen liittyvissä artikkeleissa. Alueilla ilmeni kiistoja siitä, oliko suomenkielisillä oikeus harjoittaa uskontoa omalla äidinkielellään. Lestadiolaisuus nähtiin kansankielisyyden johdosta suomalaisuuden soihdunkantajana. Viron, Inkerin ja Itä-Karjalan tilannetta seurattiin tiiviisti, ja kahden viimeksi mainitun osalta neuvostohallinnon suorittamasta kirkkoterrorista raportoitiin väkevästi. Suomen Heimossa tarkasteltiin Suomen ortodoksisen kirkon syntyä, ilmaistiin tukea sen kansallistamisprojektille ja toisaalta myös kritisoitiin luterilaista valtakulttuuria ja ennakkoluuloja ortodoksisuutta kohtaan. Esikristillinen uskonnollisuus näyttäytyi kulttuurisen kiinnostuksen johdosta myönteisessä valossa, siinä missä vapaamuurareita ja esoteerisia seuroja kritisoitiin epäselvän kansallisen lojaliteetin johdosta. Hartausteksteistä välittyi herännäissävytteinen hengellisyys, mikä sopii körttiläisyyden tuolloiseen poliittis-yhteiskunnalliseen profiiliin ja AKS:n körttiläiskytköksiin.
-
(2021)Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen, millainen kuva Suomen vielä muotoaan hakevasta kristillisestä oikeistosta muodostuu teologian tohtori, dogmatiikan dosentti Juha Ahvion kirjoitusten perusteella. Konservatiivisen kristillisen Patmos lähetyssäätiön tutkimusjohtajana toimiva Ahvio kirjoittaa blogia säätiön verkkosivuilla ja ottaa teksteissään kantaa ajankohtaisiin poliittisiin teemoihin. Olen rajannut aineistooni Ahvion laajasta tuotannosta 31 blogitekstiä, seitsemän kirjaa ja neljä muuta kirjoitusta. Tarkastelen aineistoa kysymällä, mitä Ahvio tarkoittaa klassisella kristinuskolla, konservatiivisuudella ja kansallismielisyydellä, miten hän perustelee niiden tärkeyttä ja millainen on se aatteellinen maaperä, josta hänen ajattelunsa nousee. Ahvion aatteellinen tausta nojaa yhtäältä Yhdysvaltain kristilliseen oikeistoon, toisaalta eurooppalaiseen uusoikeistolaiseen liikehdintään. Keskeisiä ulottuvuuksia Ahvion ajattelussa ovat klassinen kristinusko, konservatiivisuus ja kansallismielisyys. Ahvio pitää klassista kristinuskoa aitona, alkuperäisenä ja ideologioista vapaana kristinuskon muotona, ja hän perustaa sille koko argumentaationsa. Klassisen kristinuskon auktoriteetteja ovat Raamatun lisäksi muun muassa Augustinus, Tuomas Akvinolainen, Luther ja luterilaiset tunnustuskirjat. Taustalla vaikuttaa aristoteelinen käsitys luonnon päämäärähakuisuudesta ja luomisjärjestyksistä. Raamatun tulkintatapa perustuu sanainspiraatio-oppiin. Konservatiivisuus on Ahvion mukaan välttämätöntä, koska klassinen kristinusko on itsessään konservatiivista, säilyttävää. Luomisen teologia ja luomisjärjestykset ovat olennaisia, minkä vuoksi kristityn tulee pyrkiä vaalimaan konservatiivisia hierarkioita ja järjestyksiä. Ahvion mukaan tällaisia järjestyksiä ovat muun muassa patriarkaalisuus, heteronormatiivisen avioliiton varaan rakentuva perhe sekä kansa ja kansallisvaltio rajoineen. Ahvion mukaan kristityn tulee olla kansallismielinen, koska hän katsoo, että etnisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti toisistaan eroavat kansat ovat Jumalan luomisjärjestyksiä. Ahvio pitää avoimia rajoja ja pyrkimyksiä vihapuheen kitkemiseen hyökkäyksinä konservatiivisuutta ja kansallismielisyyttä vastaan. Ahvion ajattelu vastaa monin paikoin yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja eurooppalaista uusoikeistoa. Hän käyttää ranskalaisen uusoikeiston teoreetikon Renaud Camus’n lanseeraamaa teoriaa väestönvaihdosta ja viittaa eurooppalaisiin oikeistokonservatiivisiin poliitikkoihin. Yhdysvaltalaista kristillistä oikeistoa ja Ahvion ajattelua yhdistää muun muassa varauksellinen suhde valtavirran uutismediaan. Ahvio myös viittaa suoraan konservatiivisiin yhdysvaltalaisiin medioihin. Ahviolla, Yhdysvaltain kristillisellä oikeistolla ja eurooppalaisella uusoikeistolla on jaettu viholliskuva, joka muodostuu seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavasta liberaalista vasemmistosta ja islamista, joiden nähdään liittoutuneen keskenään konservatiiveja ja kansallismielisiä kristittyjä vastaan. Ahvion mukaan kaikkien konservatiivien tulisi nousta yhteiseen kansallismieliseen rintamaan.
-
(2020)Pro gradu –tutkielmassani selvitin, minkälaisen kuvan pastorin rouva Anni Sipilän (1883–1963) vuosina 1919–1936 kirjoittamat kirjeet antoivat hänen arjestaan sekä pappilan aatemaailmasta. Selvitin kirjeiden avulla, minkälaisista tehtävistä hänen elämäntyönsä muodostui, miten hän suhtautui töihinsä sekä minkä kaikista tehtävistään hän koki itselleen tärkeimpänä. Lisäksi perehdyin Anni Sipilän ja hänen miehensä aatemaailmaan sekä sen taustalla oleviin asioihin ja ilmiöihin. Selvitin myös, minkälainen muutos Anni Sipilän ajattelussa ja toiminnassa tapahtui hänen jäätyään leskeksi. Jaoin tutkimukseni temaattisesti. Tutkimukseni ensimmäinen osa käsittelee papin rouvan arkea kodin piirissä, toinen hänen seurakunnallisia tehtäviään ja kolmas pappilan aatemaailmaa sekä Anni Sipilän uskonnollisuutta. Tärkein lähdemateriaalini oli 103 Anni Sipilän sukulaisilleen kirjoittamaa kirjettä. Lisälähteinä käytin hänen muun muassa hänen lastensa epävirallisia muistelmia sekä Anni Sipilän sukulaisten kirjeenvaihtoa. Tutkimuksessani selvisi, että Anni Sipilän työmäärä papin rouvana ja suuren perheen äitinä mittava. Hänen tehtävänään oli vastata lähes omavaraisen pappilan kotitaloudesta, lasten kasvatuksesta ja vaatetuksesta sekä pappilassa jatkuvasti käyneiden vieraiden kestitsemisestä. Lisäksi hän toimi maatilan emäntänä, sillä hänen miehensä tahtoi seurakuntatyönsä ohella myös viljellä pappilan maita. Seurakunnassa Anni Sipilä toimi myös pyhäkoulun opettajana, diakoniatyöntekijänä sekä kanttorina ja kuoronjohtajana. Tärkeimmäksi työkseen hän kuitenkin koki perheen äitinä sekä miehensä tukena toimimisen. Anni Sipilä oli fennomaanisen perinteen kasvatti, joka uskoi yhtenäiseen suomalaiseen kansaan. Hän kannatti aitosuomalaisuutta, raittiutta sekä vastusti kiivaasti kommunismia. Nämä aatteet veivät hänet lopulta Isänmaallisen Kansaliikkeen aktiiviseksi jäseneksi. Anni Sipilän elämänasennetta määritteli syvä uskonnollinen vakaumus, joka oli perua jo hänen lapsuudenkodistaan.
-
(2019)Pro gradussani tarkastelen herännäispappi Elias Simojoen (vuoteen 1926 Simelius, 1899–1940) poliittisluontoista raamatunkäyttöä vuosina 1922–1940. Simojoki oli paitsi körttiläinen kirkonmies myös äärioikeistolainen aktivisti, joka oli vuonna 1922 mukana perustamassa Akateemista Karjala-Seuraa (AKS) Suur-Suomi-ideologian ja heimoaatteen kattojärjestöksi. Vuosina 1933–1939 hän vaikutti Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) kansanedustajana sekä nuorisojohtajana puolueen alaisissa Sinimusta- ja Mustapaita-järjestöissä. Tutkielmassani teen selkoa siihen, kuinka Elias Simojoki tulkitsi ja hyödynsi Raamatun kertomussisältöä poliittisluontoisissa puheissaan ja kirjoituksissaan. Tarkoitukseni on selvittää, mihin tulkinnallisiin suuntiin Raamattu taipui Simojoen käsittelyssä ja millaisia muutoksia hänen käsityksissään tapahtui tutkimusajanjakson vaihtelevissa asiayhteyksissä. Tutkielmani lähdeaineistona käytän Elias Simojoen vuosina 1922–1940 laatimia poliittisluontoisia puheita sekä lehtikirjoituksia ja muita julkisia kannanottoja. Vilho Helasen toimittama Palava pensas -niminen kokoelma Simojoen puheista on keskeinen teos osana tutkielmani lähteistöä. Palavan pensaan ohella hyödynnän pro gradussani Simojoen julkisia kirjoituksia vuosilta 1922–1940. Tutkimukseni kannalta keskiössä ovat Akateemisen Karjala-Seuran äänenkannattaja Suomen Heimo, Sinimusta-järjestön Sinimusta-lehti sekä Mustapaitojen Luo lippujen! -järjestöjulkaisu. Lisäksi viittaan pääasiassa AKS:n toimesta julkaistuun muuhun lähdeaineistoon, jossa Simojoen ääni tulee kuuluville poliittisluontoisen raamatunkäytön merkeissä. Elias Simojoki hyödynsi poliittisluontoisessa raamatunkäytössään tasapuolisesti sekä Vanhaa että Uutta testamenttia. Paavalin Ensimmäisen korinttilaiskirjeen muotoilua heijasteleva rakkauskäsitys oli vallitsevasti esillä hänen julistuksessaan etenkin tarkastelujakson alusta 1930-luvun taitteeseen. Simojoen dualistisessa maailmanselityksessä sinivalkoinen isänmaanrakkaus sai vastinparikseen mustanpuhuvan ryssävihan, joka täydensi kokonaisuuden. Suomi näyttäytyi Simojoelle Jesajan kirjaa heijastelevana Herran pohjoisena viinitarhana ja Jumalan uusina valittuina. Suomensukuisten kansojen verinen tuska itärajan takana kytki niiden kohtalon kärsivään Kristukseen. Neuvostoliitto taas näyttäytyi Simojoelle suoranaisena helvetin esikartanona maan päällä johtajanaan Jumalan vihan ruoska Josif Stalin. Henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen elämän suhdannemuutoksilla oli vaikutusta Simojoen poliittisluontoisen raamatunkäytön vaihteluun tarkasteltavalla ajanjaksolla. Lisäksi hänen jo lapsuudessaan omaksuma dualistinen maailmankuvansa sekä kokemuksensa sodasta vaikuttivat hänen tapaansa tarkastella ympärillään olevia pelastus- ja maailmanhistoriallisia ilmiöitä.
-
(2020)Tämän tutkielman aiheena on suomalaisuutta määrittelevä verkkokeskustelu. Tarkastelen tutkielmassa niitä tapoja, joilla maahanmuuttovastaisesti profiloituvan hommaforumin keskustelijat rajaavat suomalaisuutta aiheeseen liittyvässä keskustelulangassa. Pohdin myös, että voidaanko näiden määritelmien yhteydessä suomalaisuutta lähestyä pyhänä ja uskonnonkaltaisena ilmiönä. Tutkielman lähtöoletuksena on, että suomalaisuus on enemmän tai vähemmän sosiaalisesti rakentuva asia, jonka merkitys muodostuu eri puhujakonteksteissa eri tavoilla. Nojaudun teoreettisesti myös nationalismitutkimukseen sekä Veikko Anttosen teoriaan pyhästä erityisesti sosiaalisena ja territoriaalisena rajana. Teorian keskeisenä ajatuksena on, ettei pyhä ole niinkään mikään tietty kohde, vaan suhde, joka sekä erottaa arvokkaana pidettyä sisäpiiriä ulkopiiristä että määrittelee rajanylityssääntöjä. Tutkimusaineistona käytän hommaforumin keskustelulankaa ”Miten määritellä ´suomalainen´” aikaväliltä 2011-2018. Keskustelussa on näiden vuosien aikana yhteensä 1430 kommenttia, joista rajasin lopulta 267 kommenttia tarkempaa analyysiä varten. Tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysiä muodostamalla kolme päädiskurssia ─ inklusiivisen, eksklusiivisen ja neuvottelevan diskurssin suomalaisuudesta ─ joiden viitekehyksessä tarkastelen kahdeksaa erittelemääni pääteemaa. Pääteemat ovat etnisyys, kokemus, kulttuuri, kieli, uskonto, kansalaisuus, intuitio ja valkoisuus. Näiden lisäksi mukana on harkinnanvarainen muu-osio. Tutkimus osoittaa, että 36 % kommenteista käsittävän eksklusiivisen diskurssin yhteydessä etnisyys on niin keskeinen määritelmällinen vaatimus, että rajaliike ulkoryhmästä sisäryhmään katsotaan mahdottomaksi, mutta sisäryhmästä ulkoryhmään kohdistuva liike mahdollistetaan. Eri sävyisiin neuvottelevan diskurssin määritelmiin lukeutuu 48 % tarkasteltavista kommenteista ja inklusiiviseen diskurssiin 16 % kommenteista. Näiden yhteydessä rajanylitysliike tapahtuu pääasiassa ulkoryhmästä sisäryhmää kohti eri asteisin ehdoin, jotka jälkimmäisen yhteydessä liittyvät kansalaisuuteen ja henkilökohtaiseen kokemukseen. Neuvottelevassa diskurssissa suomalaisuus itsessään saa merkittävämpää lisäarvoa, mutta toisinaan tiukatkin ehdot ovat kuitenkin saavutettavissa ilman ryhmien kategorista erottelua, vaikka yksilötasolla ihmisiä voidaankin rajata ulkopuolelle. Pyhän ja uskonnonkaltaisuuden aspekti suomalaisuuden yhteydessä osoittautuu perustelluksi erityisesti eksklusiivisen ja neuvottelevan diskurssin kohdalla. Pyhän voidaan katsoa syventävän samankaltaisia nationalistisia kansakunnan rajausmekanismeja sisältämällä rajanylityksiin liittyviä sääntöjä ja mahdollistamalla neuvottelevamman lähestymistavan rajanvedon tematiikkaan.
-
(2019)Tutkielmassa käsitellään turkkilaiseen nationalismiin liittyviä kysymyksiä historian saatossa ja tämän päivän Turkissa. Tutkimusaineisto jakautuu kahteen osaan: Turkin historiaa ja turkkilaista yhteiskuntaa käsittelevään kirjallisuuteen ja Recep Tayyip Erdoğanin vuosina 2016-2017 pitämiin puheisiin ja esittämiin julkilausumiin. Tarkastelun kohteena ovat historian vaiheet, joiden kautta Turkki on kulkenut kemalistien valtakaudesta Recep Tayyip Erdoğanin valtakauteen, sekä se, miten nationalismi nivoutuu näihin vaiheisiin. Erdoğanin puheissa ja julki-lausumissa huomio kiinnittyy siihen, miten islam nousee niissä esiin ja miten nationalismi kytkeytyy niihin. Analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat nationalismitutkimuksen modernistista koulukuntaa edustavien teoreetikoiden, Ernest Gellnerin ja Eric Hobsbawmin nationalismia koskevat käsitykset, sekä antropologi Jenny Whiten turkkilaista nationalismia koskevat näkemykset. Jenny Whiten mukaan turkkilainen nationalismi on viime aikoina muuttunut joiltain osin merkittävästi. Hän näkee, että turkkilaisten itseymmärrykselle aiemmin erittäin keskeisen kemalistisen aatteen vaikutusvalta turkkilaisessa yhteiskunnassa on heikentynyt, ja uudenlainen tapa ymmärtää turkkilaisuus ja turkkilainen kansakunta on noussut sen haastajaksi. Perinteistä turkkilaista nationalismia White kutsuu kemalistiseksi tai sekularistiseksi nationalismiksi ja sen haastanutta nationalismin muotoa islamilaiseksi nationalismiksi. AKP-puolue tukijoineen on Whiten mukaan islamilaisen nationalismin synnyn takana. White painottaa, että eroavaisuuksien lisäksi moni asia myös yhdistää kemalistista ja islamilaista nationalismia. Näitä yhdistäviä tekijöitä ovat muun muassa yhteiskunnallisen insinööritaidon hyödyntäminen ja autoritäärisyys. Molemmat piirteet ilmenevät omalla tavallaan niin kemalistien toimissa ennen AKP.n valtakautta, kuin AKP:n toimissakin. Kahta nationalismin muotoa taas erottaa esimerkiksi suhtautuminen joihinkin Turkin vähemmistöihin, sekä ulkomaihin. Kemalistien valtakaudella tiettyjen vähemmistöjen oikeudet olivat rajatummat, kuin ne ovat nykyisellä AKP:n valtakaudella. Kemalistien valtakauden ulkopolitiikkaa taas leimasi rajoittuneisuus, kun se AKP:n vallassaolon aikana on ollut vapaampaa. Erdoğanin puheissa nousee esiin niin islamilaista nationalismia ja kemalistista nationalismia yhdistäviä, kuin niitä erottaviakin piirteitä.
Now showing items 1-7 of 7