Browsing by Subject "oikeutettu sota"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tutkielmani tarkastelee 2000-luvun aseellisissa konflikteissa ilmennyttä kristillisperäistä uskonnollistamista ja uskonnollistumista sekä konfliktien perustelukielessä että varsinaisessa sotatoimessa. Tutkielman keskeiset käsiteet ovat oikeutettu sota ja kosminen sota. Määrittelen tutkielmassani oikeutetun ja kosmisen sodan käsiteet ja tarkastelen niiden keskinäistä suhdetta. Näitä määritelmiä sovellan kahteen merkittävään 2000-luvun sotaan: Yhdysvaltojen sota Irakissa (2003-) ja Venäjän interventio Syyriassa (2015-). Sotien perustelukielestä, esitetyistä sodan syistä ja sodan käyntitavoista erottelen oikeutetun sodan ja kosmisen sodan käsitteellisiä ilmauksia. Oikeutetun sodan käsitteen jaoin läntiseen ja itäiseen teologiaan ja lähdeaineistona käytin varhaisimpia kristillisen oikeutetun sodan tekstejä. Kosmisen sodan määritelmän perustin käsitteen luojan Mark Juergensmeyerin tutkimukseen. Sotien perustelukieltä, valtiollisia intressejä ja sodan uskonnollisia ilmenemiä tarkastelin laajalla otannalla tutkimusartikkeleita. tutkimusmenetelmänäni oli lähdeaineiston systemaattinen analyysi, joka koostui erilaisista tekstianalyyttisista menetelmistä. Erittelin analysoitavasta tekstistä käsitteitä, väitteitä ja ajatuksellisia ennakkoehtoja. Oikeutetun sodan määritelmässä aikakausia ja ajattelijoita yhdistävä tekijä on sodan käsittäminen oikeustoimena. Kosminen sota taas liittyy ymmärrykseen, jossa konkreettisiin sotatoimiin liittyy samanaikainen transsendentilla tasolla tapahtuva metafyysisen hyvän ja pahan välinen taistelu. Tutkielmani mukaan oikeutetun ja kosmisen sodan käsitteiden välillä vaikuttaa keskinäinen riippuvuus- ja vuorovaikutussuhde. Oikeutetun sodan narratiivi etenkin uskonnolliseen kieleen yhdistettynä tuottaa kosmisen sodan narratiivia ja käsityksiä konfliktiin. Toisaalta oikeutetun sodan syiden puuttuessa kosmisen sodan narratiivilla on mahdollista kohdistaa pahuus ja rike haluttuun kohteeseen, josta usein seuraa myös oikeutettu syy käyttää voimaa luodun pahan voittamiseksi. Tarkasteltujen sotien valossa sotien perusteluissa käytetään edelleen oikeutetun sodan traditionaalista kristillistä sisältöä. Oikeutetun sodan narratiivi tuottaa myös kosmisen sodan sisältöä, joskin kosmisen sodan ulottuvuutta rakennetaan myös tietoisesti ja systemaattisesti. Valtion johdon poliittisuskonnollisen narratiivin havaittiin siirtyvän yhteiskunnalliseen diskurssiin ja myös asevoimiin. Asevoimissa uskonnollinen narratiivi on altis leviämään asevoimien hierarkiassa myös sotajoukkoihin. Sodissa uskonnollisuutta ilmaistaan myös taistelukentän konkreettisessa toiminnassa. Taistelukentän uskonnollistuneet käytännöt tuottavat kuvaa uskonnollisesta sodasta molempien osapuolien sotilaille ja kansalaisille. Sotien perustelukielen sisältäessä uskonnollista aineistoa, on riskinä myös sodan uskonnollistuminen, joka tuottaa ongelmia oikeudenmukaiseen sodankäyntiin sekä sodankäynnin päättämiseen tähtäävään toimintaan.
-
(2020)Ilman oikeudenmukaisuutta ei ole rauhaa, ilman rauhaa ei ole oikeudenmukaisuutta. Tämä ajatus toistuu usein rauhasta puhuttaessa, ja oikeudenmukaisuuden ja rauhan yhteenkuuluvuus näkyy myös paljon käytetyssä oikeudenmukaisen rauhan käsitteessä. Nämä käsitteet samoin kuin väkivaltaan, väkivallattomuuteen ja oikeutettuun sotaan liittyvät kysymykset ovat olleet yksi Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) julkilausumissa toistuneista teemoista läpi sen historian. Viimeisin laaja teologinen prosessi teemojen äärellä on käyty osana väkivallan vastaista vuosikymmentä The Decade to Overcome Violence 2001–2010: Churches Seeking Reconciliation and Peace (DOV), jolloin KMN:n piirissä pyrittiin teologisesti määrittelemään oikeudenmukaisen rauhan käsitettä ja luomaan yhteinen ekumeeninen rauhanjulistus. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten oikeudenmukaisen rauhan (just peace) käsite on ymmärretty KMN:n vuonna 2011 julkaistussa Ecumenical Call to Just Peace -asiakirjassa (ECJP) ja sitä edeltäneen ekumeenisen rauhanjulistuksen valmisteluprosessin aikana. Sen lisäksi tavoitteena on verrata, miten käsitys suhteutuu KMN:ssa aiemmin käytyyn keskusteluun rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta, väkivallasta ja sodan oikeutuksesta. Päälähteitä tutkielmassa ovat ECJP, sen luonnosversio Initial Statement Towards an Ecumenical Declaration on Just Peace (IST-EDJP) sekä täydentäväksi materiaaliksi koottu Just Peace Companion (JPC). Aiempaa keskustelua käydään läpi KMN:n yleiskokousten kannanottojen sekä DOV:n syntyyn johtaneiden vaiheiden kautta. Tutkielman perusteella oikeudenmukaisesta rauhasta piirtyy kuva monitahoisena, monimutkaisena ja silti samalla yksinkertaisena asiana: kaikenlaisen hyvinvoinnin ehtona ja mahdollistajana sekä perustana ihmisen oikeanlaiselle suhteelle toisiin ihmisiin, luontoon sekä Jumalaan. ECJP:n mukaan rauhan, jonka edistämiseen se kutsuu kirkkoja, tulee toteutua yhteisössä eli ihmisten kesken, taloudessa, ympäristön kanssa sekä kansojen kesken eli kansainvälisessä politiikassa. ECJP:n tavoitteena oli olla ”vahvasti teologiaan perustuva ekumeeninen rauhanjulistus”. Oikeudenmukaisen rauhan teologisen perustuksen muodostavat rauhan ja oikeudenmukaisuuden käsitteiden raamatullinen määrittely, kolminaisuusoppiin ja Kristuksen sovitustyöhön liittyvät näkökulmat sekä ymmärrys kirkosta rauhantyön välineenä ja rauhasta osana kirkon olemusta ja perustehtävää. Koska KMN:n keskustelu rauhasta on lähtenyt liikkeelle huomattavasti suppeammasta ymmärryksestä, rauhasta sodan poissaolona, rauha näyttäytyy läpi rauhanjulistuksen prosessin ja aineiston usein ensisijaisesti vastakohtana aseelliselle voimankäytölle, ja siitä keskustellaan vahvasti oikeutetun sodan teorian ja väkivallattomuuden periaatteen kontekstissa. KMN:n aiempia keskusteluja rauhasta ja ECJP:n sisältöä verrattaessa huomataan selkeä kehityskulku ja muutos: oikeutetun sodan teoria ja väkivallan perusteleminen ovat käyneet yhä mahdottomimmiksi ja keskustelun painopiste on kääntynyt väkivallattomuuteen ensisijaisena ja jopa ainoana tapana ratkoa konflikteja ja rakentaa pysyvää rauhaa. Haasteen väkivallattomuuden ihanteelle tuo kuitenkin suojeluvastuun periaate, joka edelleen jättää mahdollisuuden voimankäytölle.
Now showing items 1-2 of 2