Browsing by Subject "osallistuminen"

Katekumenaatti-toiminta on aikuistyön kokoontuvaa ryhmätoimintaa, joissa käsitellään aikuisten uskonkysymyksiä ryhmän lähtökohdista käsin. Katekumenaatin tavoitteiksi on määritelty uskon löytyminen ja vahvistuminen, rohkaistuminen kristittynä elämisessä sekä ehtoollisyhteyden ja seurakuntayhteyden voimistuminen. Tämä tutkielma on laadullinen tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa toteutettavasta Katekumenaatti-toiminnasta ja sen osallistujista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Katekumenaatti-toimintaa on toteutettu seurakunnissa sekä mitä merkityksiä osallistujat ovat antaneet osallistumiselleen. Tutkimus suoritettiin laadullisena ja aineistolähtöisenä. Olen haastatellut tutkimukseeni kymmentä seurakuntalaista kolmen eri seurakunnan alueella, joissa on toteutettu Katekumenaatti-toimintaa. Haastateltavista kaksi olivat toimineet Katekumenaatti-ryhmässä maallikko-ohjaajina ja kahdeksan edustivat ryhmien osallistujia. Lähestyn Katekumenaatti-toimintaa ja siihen osallistumista kolmesta näkökulmasta: rakenteiden ja ohjauksen, yksilöllisen etsinnän ja ryhmään sitoutumisen sekä seurakuntayhteyden vahvistumisen näkökulmasta. Katekumenaatti pyrkii yhtymäkohtien löytymiseen osallistujien elämäntarinan ja kristillisen uskon välillä. Tämä ohjaa ryhmän pedagogiikkaa osallistujalähtöisyyteen, jossa osallistujien kysymykset ja kokemukset ovat pääosassa. Vähäinen ohjaus ja tasa-arvoinen vuorovaikutus ryhmässä tukivat osallistujien mahdollisuutta omien uskonkysymysten käsittelyyn. Ryhmä koetaan toiminnaltaan joustavaksi ja ilmapiiriltään sallivaksi ja avoimeksi. Lisäksi ryhmän luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa vertaistuen ja yhteyden kokemuksen, jonka merkitys ryhmään osallistumisessa nousee vahvasti esiin. Hengellinen etsintä ja halu kasvaa uskossa on aineistostani tärkein esiin nouseva motivaatio osallistua Katekumenaatti-ryhmään. Toiminnan luonne houkuttelee mukaan myös ihmisiä, joilla on tarve myös kyseenalaistamiseen ja kriittisyyteen. Katekumenaatin osallistujia voi kutsua etsijöiksi hengellisen etsinnän ja yhteisöllisen etsinnän näkökulmasta. Yhteisön etsintää kuvaa paluu seurakuntaan pidemmän tauon jälkeen sekä oman paikan etsiminen seurakunnan yhteydestä. Seurakuntayhteyttä pyritään Katekumenaatissa tukemaan näkyvästi jumalanpalveluselämän liittämisellä ryhmä toimintaan. Tutkimuksessani tarkastellaan seurakuntayhteyden vahvistumista osallistumisen ja kuulumisen tunteen näkökulmasta suhteessa seurakuntaan. Seurakuntayhteys näyttää vahvistuvan Katekumenaatti-toiminnassa tiedon lisääntymisen, oman hengellisyyden työstämisen sekä yhteisöllisyyden kokemuksen myötä. Tiedon lisääntymisen voidaan havaita kasvattavan osallistumisen merkitystä ja syventävän osallistujien hengellisyyttä. Lisäksi myönteinen kokemus yhteisöstä ja kristillisen identiteetin vahvistuminen kasvattavat kuulumisen tunnetta suhteessa kirkkoon.

Tämän Pro gradun aiheena on tutkia, mitä messuun ja jumalanpalveluksiin osallistuvat kokevat kyseisissä tilaisuuksissa Inkoon seurakunnassa. Erityiskysymyksenä on kaksikielisyyden vaikutus messun ja jumalanpalveluksen kokemukseen. Lisäksi tutkimuksessa tutkitaan niiden työntekijöiden kokemusta, jotka pitävät kaksikielisiä messuja ja jumalanpalveluksia. Kaksikielisyys on erityiskysymyksenä, koska Inkoo on kaksikielinen seurakunta, jossa käytetään suomea ja ruotsia käyttökielinä. Päätutkimuskysymyksiä ovat seuraavat kysymykset. Mikä on tärkeää messussa ja jumalanpalveluksessa? Mitä messu ja jumalanpalvelus antavat hengellisessä mielessä osallistujalle? Vaikuttaako kaksikielisyys messu- ja jumalanpalveluskokemukseen? Vaikuttaako kaksikielisyys messun ja jumalanpalveluksen ymmärrettävyyteen? Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksella Inkoon seurakuntalaisille sekä haastattelemalla kaksikielisiä messuja ja jumalanpalveluksia pitävät seurakunnan työntekijät, joita on kaksi. Kyselylomakkeessa oli avoimia kysymyksiä, joihin osallistuja pystyi vastaamaan omin sanoin, sekä kysymyksiä, joissa oli valmiit vastausvaihtoehdot. Kyselytutkimus toteutettiin Internet tutkimuksella, johon Inkoon kirkossa järjestettäviin jumalanpalveluksiin ja messuihin osallistujat pystyivät vastaamaan. Lisäksi Inkoon kirkkoon vietiin paperisia versioita kyselystä. Tutkimukseen, joka toteutettiin 8.12.2017 – 11.2.2018, saattoi vastata molemmilla kielillä. Haastattelut tapahtuivat 12.2.2018, 1.3.2018 ja 4.4.2018, ja haastattelut tehtiin suomenkielellä. Haastateltavina olivat seurakunnan kirkkoherra ja seurakuntapappi. Tutkimuksen tulokseksi saadaan, että osallistujat pitävät messuissa ja jumalanpalveluksissa tärkeimpänä asiana yhteyttä Jumalaan ja yhteyttä seurakuntaan. Yhteyden kokemisen kautta seurakuntalaiset saavat parhaan kokemuksen messuista ja jumalanpalveluksista. Muita tärkeiksi nousseita asioita messussa ja jumalanpalveluksessa ovat virret, musiikki, laulaminen, rukous ja että osallistuja kokee olevansa Jumalaa lähellä. Messun ja jumalanpalveluksen osioista tärkeimmäksi nousee vastaajille saarna ja ehtoollinen. Saarna koetaan merkitykselliseksi sen takia, että sen kautta Raamatun sanaa tuodaan nykypäivään, ja se välittää kuulijoilleen Jumalan armoa ja rakkautta. Ehtoollinen nousee tärkeäksi sen henkilökohtaisuuden ja pelastusmerkityksen kautta. Ehtoollinen koetaan asiaksi, jolla saa syvimmän yhteyden Jumalaan, pelastukseen ja koko messun tai jumalanpalveluksen sanomaan. Messun ja jumalanpalveluksen hengellinen anti vaihtelee suuresti vastaajien kesken, johtuen sen henkilökohtaisuudesta. Hengellisesti messu ja jumalanpalvelus voivat antaa osallistujalle yhteyttä Jumalaan, voimaa arkeen, rauhaa sydämeen, Jumalan läsnäoloa, ja se voi hoitaa ja rakentaa osallistujan suhdetta Jumalaan. Tuloksissa tulee esille, että kielellä on suuri merkitys osallistujan kokemukseen messusta ja jumalanpalveluksesta. Kaksikielisyys koetaan useimmiten negatiiviseksi asiaksi, joka huonontaa messu ja jumalanpalveluskokemusta. Kaksikielisyys koetaan vaikeaksi ja negatiiviseksi sen tähden, että toista kieltä ei ymmärretä tai osata. Messu- ja jumalanpalveluskokemus jää näin ollen epätäydelliseksi kuulijalle. Kaksikielisyys vaikeuttaa ymmärtämistä, tuntuu usein häiritsevältä ja rikkoo kokonaisuutta. Messun ja jumalanpalveluksen seuraaminen on näin ollen vaikeaa. Kaksikielisyys koetaan myös positiivisena asiana messussa ja jumalanpalveluksessa. Kaksikielisyyden avulla osallistuja oppii uusia virsiä ja kokee yhteyttä toisiin seurakuntalaisiin, kielestä riippumatta. Kaksikielisyydestä ja kielimuurista huolimatta ihmiset kokevat yhteyttä Jumalaan ja seurakuntaan Inkoon yksi- ja kaksikielisissä messuissa ja jumalanpalveluksissa. Saatujen tulosten perusteella Inkoon seurakunnan kannattaa erityisesti kaksikielisissä messuissa ja jumalanpalveluksissa kiinnittää vielä enemmän huomiota kielten tasapainoon, tunnelman ja yhteyden luomiseen, ihmisten kohtaamiseen, saarnan ymmärrettävyyteen, ja ehtoollisen jakosanojen kieleen. Näihin osa-alueisiin siksi, että ne koetaan tärkeimmiksi asioiksi, jotka vaikuttavat osallistujan kokonaiskokemukseen.