Browsing by Subject "pakolaisuus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tutkimuksessa selvitettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolia vietnamilaisten pakolaisten vastaanottamisessa Suomeen vuosina 1979 – 1986. Tutkimuksen menetelmänä toimi lähdekritiikki. Päälähteinä toimivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pakolaistyöryhmän muistiot vuosilta 1984 – 1986 sekä Helsingin hiippakunnan synodaalikirja vuodelta 1998. Ensimmäinen päälähde avasi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon päättävien toimijoiden näkemyksiä sen omaan pakolaistyöhön sekä Suomen valtion pakolaispolitiikkaan laajemmin. Toinen päälähde antoi lisätietoa paikallisseurakunnissa tehdystä käytännöntyöstä sekä avasi kristillistä, tarkemmin luterilaista, näkökulmaa pakolaisuuteen. Aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin tästä näkökulmasta, joten tutkimuskirjallisuutta ei ole pystytty käyttämään muilta osin kuin taustoittamaan Vietnamin historiaa, pakolaisuutta yleisesti ja Suomea vastaanottomaana. Tutkimus osoittaa, että Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut tutkittavalla aikavälillä selkeä halu ja tavoite luoda pakolaistyöhönsä suuntaviivat. Se on perustunut yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa. Se on saanut esimerkin kirkkojen tekemästä pakolaistyöstä osittain muista luterilaista kirkoista, Ruotsista, Saksasta, Pohjois-Amerikasta ja Australiasta. Tutkimustulokset osoittivat Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla olleen rooli vietnamilaisten pakolaisten vastaanottamiseen Suomeen vuosina 1979 – 1986. Rooli piti sisällään yleistä tiedonvälitystä Suomen valtion päättäviin toimijoihin, sekä yleistä pakolaispoliittista kannanottoa pakolaismäärien lisäämiseksi. Se sai kuitenkin kritiikkiä muilta toimijoilta esimerkiksi liiasta lähetyksellisestä otteestaan. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon perustamassa pakolaistyöryhmässä kuitenkin tiedostettiin ongelma jo ennen kritiikin saamista. Suomessa oli tutkittavalla aikavälillä ollut todella pieni pakolaisväestö. Kritiikkiä kohdistettiin myös väitteeseen, että vietnamilaiset pakolaiset oltaisi otettu erityisryhmäksi. Tämä todistaa sen, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on tehty töitä vietnamilaisten auttamiseksi ja sopeuttamiseksi, niin että siitä ovat muutkin toimijat tienneet. Heille järjestettiin paikallisseurakuntatasolla erilaisia juhlia sekä leirejä ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Tämä toiminta vietnamilaisten pakolaisten kanssa osoitti kirkon halun pakolaistyöhönsä tulleen myös käytännössä esiin, vaikka kirkon pakolaistyön suuntaviivoja oltiin vasta hahmottelemassa.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastelen seurakunnan ystäväperhetoiminnan merkitystä ukrainalaisten pakolaisten osallisuuden tunteelle. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat Jyväskylä seurakunnan ystäväperhetoiminnassa mukana olevat ukrainalaiset pakolaiset (N=6), jotka ovat saapuneet Suomeen maalis-huhtikuussa vuonna 2022. Tutkielma aineistona on puolistrukturoitu haastatteluaineisto, jonka analyysissa on hyödynnetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoreettisena viitekehyksenä toimii evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa ohjaavat osallisuuden ulottuvuudet: materiaalinen osallisuus, toiminnallinen osallisuus ja yhteisöllinen osallisuus (Raivio & Karjalainen 2013). Tutkielman tulokset osoittavat, että seurakunnan ystäväperhetoiminta on hyvä tapa tutustuttaa pakolaiset suomalaiseen yhteiskuntaan, perinteisiin, kulttuuriin ja perhe-elämään. Ystäväperheen merkitys on myös tärkeä pakolaisten arjessa: ystäväperhe oli heidän tukensa ja turvansa uudessa ympäristössä. Ystäväperhe koettiin osaksi omaa perhettä, ja myös pakolaiset itse kokivat olevansa osa ystäväperhettä. Materiaalinen osallisuus ei ollut merkittävä tekijä ystäväperhetoiminnassa, vaikka alkuvaiheessa ystäväperheet auttoivatkin ukrainalaisia lahjoittamalla heille tavaroita ja vaatteita. Toiminnallinen ulottuvuus sen sijaan synnytti osallisuuden kokemuksia. Ystäväperheet tutustuttivat pakolaiset uuteen toimintaympäristöön, tukivat heitä itsensä kehittämisessä ja suomen kielen oppisessa sekä auttoivat heitä kielellisesti erilaisissa tilanteissa. Toiminta ei kuitenkaan ollut yksisuuntaista, vaan myös ukrainalaiset halusivat olla avuksi ystäväperheilleen ja opettaa heille asioita omasta kulttuuristaan. Vaikka ystäväperhetoiminta oli seurakunnan järjestämää toimintaa, ukrainalaiset eivät kokeneet kuuluvansa seurakuntaan. Kuuluvuuden tunteen puuttumiseen niin seurakuntaan kuin myös suomalaiseen yhteiskuntaan vaikutti ennen kaikkea kielellisen pääoman puuttuminen. Seurakunnan tilaisuudet jäivät etäiseksi, ja myös työllistyminen ja omien asioiden hoitaminen Suomessa oli vaikeaa ilman kielitaitoa. Ystäväperheiden lisäksi ukrainalaiset tunsivat kuuluvansa ennen kaikkea edelleen omaa kotimaahansa siellä asuvien läheistensä vuoksi. Tärkeä yhteisö oli myös muut ukrainalaiset pakolaiset, joiden kanssa haastattelemillani pakolaisilla oli syntynyt kiinteä suhde vastaanottokeskuksessa.
Now showing items 1-2 of 2