Browsing by Subject "palvonta"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Jean Calvinin käsitystä idolatriasta. Työssä selvitetään mitä Calvinin paljon käyttämä idolatrian käsite merkitsee ja millaisia näkökulmia se avaa hänen teologiaansa. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi ja päälähteenä Calvinin Institutio Christianae religionis. Lisäksi käytetään Calvinin muita kirjoituksia ja aiheeseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Idolatrialla tarkoitetaan yleisesti kuvien, esineiden ja asioiden uskonnollista palvontaa. Termillä on pitkä historia kristillisessä perinteessä ja sillä viitataan yleensä negatiivisella tavalla vääränlaisiksi miellettyihin uskonnollisen palvonnan tapoihin. Termillä yleensä halutaan tehdä ero oikean Jumalan ja väärien ”epäjumalien” palvonnan välillä. Idolatriasta muodostui merkittävä reformoidun kirkon identiteettiä määrittävä käsite taistelussa katolisen kirkon harhaoppisiksi katsottuja käytäntöjä vastaan. Myös Calvinille idolatria tarkoittaa ihmisen pyrkimystä luoda oma Jumalansa, jota hän voi palvoa. Tämä on Calvinille merkki vääristyneestä uskonnollisuudesta, josta on päästävä eroon. Tätä taustaa vasten voidaan samalla nähdä myös se, millaiseksi Calvin ymmärtää ihmisen ja Jumalan välisen suhteen sekä oikeanlaisen palvonnan ja hengellisyyden. Tutkielmassa todetaan, että Calvin kieltää visuaalisten elementtien käytön uskonnollisissa yhteyksissä, minkä hän perustelee kymmenen käskyn kuvakiellolla. Calvinille Jumalan kuvien tekeminen loukkaa Jumalan kunniaa, sillä olemukseltaan näkymätöntä ja ääretöntä Jumalaa ei voi kuvata näkyvin ja rajallisin muodoin. Tämä liittyy Calvinin näkemykseen ihmisluonnosta, jossa ihminen oli alkujaan luotu Jumalan kuvaksi, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena hengellinen yhteys Jumalaan katkesi ja ihmiseen jäi vain eräänlainen yleistason tietoisuus jumaluudesta, joka näyttäytyy vääristyneinä palvonnan muotoina. Calvin kuvaa Jumalan todellisen olemuksen ihmiseltä kätketyksi, mutta samalla Jumalan kunnia heijastuu koko luomakunnan kautta. Synnin vuoksi ihminen ei kykene käsittämään tätä, mutta Jumala on erilaisin tavoin mukautunut ihmisen ymmärryksen tasolle ilmoittaakseen itsensä. Merkittävimmät ilmoituksen muodot ovat Raamattu ja Kristus. Calvin katsoo, että ihminen voi ottaa Jumalan ilmoituksen vastaan vain uskossa Pyhän Hengen lahjana, ei omien tekojensa kautta. Pyhä Henki antaa asioille niiden merkityksen ja johdattaa ihmisen Jumalan luo toimien sanan ja sakramenttien kautta. Calvinille aito uskonnollinen palvonta tapahtuu ”hengessä ja totuudessa” elämällä Raamatun sanan mukaisesti yhteydessä Kristukseen.