Browsing by Subject "parantaminen"

Now showing items 1-5 of 5

Kanna kipusi, visko vihasi : Maaginen ajattelu esimodernissa suomalaisessa haavaparannuksessa

Kohonen, Siria (2016)

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin, miten esimodernissa suomalaisessa haavaparannusperinteessä ja siihen liittyvässä magiaperinteessä on havaittavissa ihmismielen kognitiivisten mekanismien vaikutus. Aiemmassa suomalaista esimodernia magiaperinnettä käsittelevässä tutkimuksessa on pyritty välttämään magian teoretisointia kulttuurirajat ylittävänä ilmiönä, sillä magian yleistävään teoretisointiin liitetään helposti pejoratiivisia merkityksiä, joita jo sir Edvard B. Tylor ja sir James Frazer esittivät 1800–1900-lukujen vaihteessa. Irtisanoudun kuitenkin magian teoretisoinnin arvottavista konnotaatioista teoreettisen lähtökohtani avulla. Sovellan työssäni mielen kaksoisprosessointiteoriaa, jonka mukaan ihmismielessä toimii sekä nopeaa intuitiivista että hidasta reflektiivistä ajattelua. Näiden yhteistoiminta on taustalla niin sanotussa maagisessa ajattelussa. Jo Tylor, Frazer sekä Marcel Mauss esittelivät maagisen ajattelun periaatteet, ja he pitivät näitä luonnonläheisten kansojen primitiivisinä ajattelutapoina. Yksi tällainen periaate on maagisen tarttumisen periaate. Psykologit Carol Nemeroff ja Paul Rozin ovat kuitenkin 1980-luvulta lähtien tehdyissä kokeissaan todenneet maagisen ajattelun periaatteiden olevan palautettavissa ihmismielen prosessointitapoihin kulttuurirajat ylittävällä tavalla, ja tällainen ajattelu aktivoituu esimerkiksi inhon ja vaaran tunteen vaikutuksesta myös moderneilla länsimaalaisilla ihmisillä. Tutkielmassa käyttämäni aineisto on 1700-luvulta lähtien 1900-luvun alkupuolelle saakka kerättyä kansanparannusperinteestä kertovaa arkistoaineistoa, joka on talletettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon. Aineisto jakautuu 390 loitsurunoon sekä 400 käytännön parannusohjeeseen. Analyysissä käyttämäni metodi on teoriasidonnaista laadullista analyysiä, joka jakautuu käsiteanalyysiin ja sisällönanalyysiin. Näiden avulla tarkastelen yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia teoreettisen viitekehyksen ja aineiston välillä. Analyysin perusteella tulen tulokseen, jonka mukaan suomalaisessa esimodernissa haavaparannuksessa on nähtävissä mielen mekanismeista kumpuavan maagisen tarttumisen ajatusmalli. Aineistossa tämä ilmenee useimmiten siten, että parannuksen tuntija uskoo, että haavaan on tarttunut sen aiheuttajasta tämän vihoiksi kutsuttu ominaisuus. Aineiston mukaan vihat voidaan poistaa haavasta useilla sellaisilla keinoilla, jotka myös noudattavat maagisen ajattelun periaatteita. Tulokseni mukaan maagisen ajattelun laukaisee haavaparannuksen yhteydessä erityisesti kielteinen suhtautuminen haavan aiheuttajaan sekä vaaran tunne. Lisäksi tulosteni mukaan vihoja on pidetty sellaisena vaivana, jolla on henkisiä merkityksiä, eikä niitä ole pidetty pelkästään fysiologisena vaivana. Tulokseni osoittavat, että myös magian kulttuurirajat ylittävän teoretisoinnin avulla voidaan saavuttaa syvempää tietämystä esimodernista suomalaisesta parannus- ja magiaperinteestä. Tällaiseen tiedonmuodostukseen ei tarvita Tylorin ja Frazerin mukaista arvottamista, jonka mukaan maaginen ajattelu olisi primitiivistä ja vain luonnonläheisten kansojen yhteydessä esiintyvää. Aineistoni ja teoreettisen lähtökohtani yhtymäkohdat osoittavat, että maaginen ajattelu on myös kulttuurirajat ylittävää esimodernin ja modernin välillä.
Sairaan voitelu ja syntien tunnustaminen (Jaak.5:14–16) rituaalitutkimuksen valossa

Vikman, Virpi (2015)

Tutkimuksessa tarkastellaan Jaakobin kirjeessä kuvattuja sairaan voitelua ja syntien tunnustamista rituaaleina. Tämän pohjalta selvitetään yksittäisten toimijoiden ja yhteisön rooleja, rituaalien vaikuttavuutta sekä niiden suhdetta toisiinsa. Sairaan voitelu -rituaalissa rituaalin osia ovat vanhinten kutsuminen, öljyllä voitelu ja rukoilu Herran nimessä. Syntien tunnustamisrituaalissa ne vastaavasti ovat syntien tunnustaminen ja rukoilu. Näitä osia ei voi erottaa toisistaan ja ne toistuvat aina rituaalia suoritettaessa. Stanley Tambiahin määritelmän valossa sekä sairaan voitelu että syntien tunnustaminen voidaan käsittää rituaaleiksi. Lawsonin ja McCauleyn kognitiivisen rituaaliteorian pohjalta sairaan voitelu -rituaali on eräänlainen erityisagentti- ja erityisinstrumenttirituaalin sekamuoto. Vanhimmille suunnattu kehotus rituaalin suorittamiseen ilmentää yli-inhimillisen agentin liittymistä rituaalissa vanhimpiin erityisagenttirituaalikuvauksen mukaisesti. Yli-inhimillinen agentti voi liittyä rituaaliin myös toimintojen – rukouksen ja öljyllä voitelun – kautta, mikä ilmentää erityisinstrumenttirituaalikuvausta. Sen pohjalta rituaali voidaan toistaa eikä sen suorittajilta vaadita erityistä virkaan tai tehtävään vihkimistä. Rituaalin voi siis suorittaa kuka tahansa. Syntien tunnustaminen käsitetään ensisijaisesti erityisinstrumenttirituaalina, jolloin yli-inhimillinen agentti liittyy rituaalissa toimintoihin – syntien tunnustamiseen ja rukoiluun. Mary Douglasin ruumis-metaforan kautta sairaus voidaan käsittää sekä yksilön että sosiaalisen ruumiin epätasapainona, koska sairaus on ainakin tilapäisesti vienyt yksilön eroon yhteisöstä. Puhtaus-saastaisuus-näkökulma tulee erityisesti ymmärrettäväksi, kun sairaus käsitetään epäpuhtautena mahdollisen synnin aiheuttaman sairauden tapauksessa. Rituaalit olivat ensisijaisesti keino parantua. Syntien tunnustamisrituaali toimi mahdollisesti myös välineenä – kalliin signaalin teorian mukaisena kalliina signaalina – yhteisön normien mukaan elävien kristittyjen erottamisessa yhteisöön vähemmän sitoutuneista jäsenistä. Lisäksi se saattoi olla rituaaliin liittyvien roolien myötä myös keino ratkaista ristiriitoja yhteisössä tasa-arvoisten kristittyjen välillä. Rituaalien vaikuttavuus – paraneminen – voidaan käsittää yli-inhimillisen agentin liittymisellä rituaaliin Lawsonin ja McCauleyn kognitiivisen rituaaliteorian pohjalta. Lisäksi niiden vaikuttavuutta voidaan selittää rituaaliparantamisen erityispiirteiden ja plasebovaikutuksen pohjalta. Lauseet ”uskon rukous parantaa sairaan” ja ”koska vanhurskaan rukous vaikuttaa” ilmentävät myös rituaalien vaikuttavuutta Jaakobin kirjeen sisällön perusteella. Myös anteeksiantamuksella oli mahdollisesti paranemista edistävä vaikutus. Sairaan voitelu- ja syntien tunnustamisrituaalit olivat osa antiikin yhteisön rituaalikokonaisuutta. Ne voidaan suorittaa toisistaan riippumatta. Ne voivat toisaalta liittyä myös toisiinsa, jolloin synnit tunnustettiin vanhimmille sairaan voitelun yhteydessä. Toisaalta henkilö on voinut pyytää syntien tunnustamisen yhteydessä myös sairaan voitelun suorittamista.
Sisäinen Kristus ja sakramenttien voima : Vapaa katolinen kirkko ja sen piirissä harjoitettava parantamistoiminta

Mikkonen, Elina (2015)

Tutkielma lähestyy Vapaa katolista kirkkoa (VKK) kahden eri tutkimuskysymyksen kautta. Ensimmäisen avulla selvitetään, mikä on Vapaa katolinen kirkko, sen historia, oppi, käytännöt sekä toiminta tämän päivän Suomessa. Toinen tutkimuskysymys keskittyy Suomen VKK:n parantamiseen ja erityisesti noin kerran kuussa pidettävään Parantamispalvelukseen. Näiden tehtävien lisäksi tutkimuksen tarkoitus on tuoda VKK yleisempään tietoisuuteen 2000-luvulla, jolle ovat ominaisia erilaiset parantamismuodot ja vaihtoehtohenkisyys. Tarkastelun alla on myös haastateltavien suhde länsimaiseen lääketieteeseen, joka usein nähdään vaihtoehtoisen parantamisen vastapoolina. Tutkimus on monimenetelmäinen: aineisto on koottu haastattelujen, havainnoinnin ja kirjallisten lähteiden avulla. Haastatteluja oli yhteensä seitsemän ja niiden avulla pyrittiin selvittämään, millaisia merkityksiä VKK:n jäsenet antavat sairaudelle, terveydelle ja parantamiselle. VKK on Englannissa vuonna 1916 syntynyt ja Suomeen 1920-luvulla saapunut katolista kristillisyyttä ja teosofiaa yhdistelevä liike, joka katsoo apostolisen perättäisjärjestyksensä olevan peräisin Hollannin vanhakatolisesta kirkosta. VKK:n perustajapiispat olivat teosofeja, ja tänä päivänä monet jäsenet kuuluvat VKK:n lisäksi Teosofiseen Seuraan. Kirkon oppi sisältää mm. uskon reinkarnaatioon, Kristus-tietoisuuteen ja karman lakiin. Tänä päivänä VKK:lla on Suomessa kaksi seurakuntaa ja se jakaa katolisen kirkon tapaan seitsemää sakramenttia. Parantamista käsittelevässä analyysissa on kaksi osaa. Ensinnä käsitellään parantamisen eri muotoja, parantavan voiman lähdettä, kirkon piirissä järjestettävää kahta eri parantamispalvelusta sekä ihmisten kokemuksia näistä. Toisessa osassa analyysin jäsentämisen apuna on käytetty Meredith McGuiren tutkimusta Ritual Healing in Suburban America. Tutkimuksen perusteella VKK voidaan luokitella länsimaisen esoterian käsitteen alle, sillä siitä löytyvät kaikki Antoine Faivren määrittelemät länsimaisen esoterian peruspiirteet. VKK näyttää istuvan hyvin 2000-luvun uushenkiseen ja parantamista painottavaan uskonnolliseen kenttään. Tutkimuksessa ilmeni, että länsimaiseen lääketieteeseen turvaudutaan, vaikka jokainen haastateltava oli kokeillut myös vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Voidaan myös päätellä, että kaikki henkilöt VKK:ssa voivat parantaa erilaisilla vaihtoehtoisilla hoitomuodoilla, vaikkakin Parantamispalveluksen energiat on tarkoitettu kanavoitaviksi vain miespuolisille papeille.
The role and effect of the healing touch of Jesus in Mark : a cognitive study

Hägg, Joni (2017)

Jeesuksen ihmekertomuksia on tutkittu useasta näkökulmasta Bultmannin Uuden testamentin demytologisaation jälkeen. Nykyisen tutkimuksen mukaan Jeesus toimi rituaalisena parantaja sellaisessa yhteisössä jossa sairaisiin koskemista ei pidetty hyväksyttävänä. Rituaali teorioiden ja etenkin kognitiivisen uskontotieteen kehityksen myötä Jeesuksen rituaaliset parantamistoimet ovat nousseet uudelleen kiinnostaviksi tutkimuskohteiksi. Jeesuksen toiminnassa on useita sellaisia elementtejä joita voidaan löytää myös muilta parantajilta. Yksi Jeesuksen tärkeimmistä parantamismetodeista on sairaiden koskettaminen. Kognitiotieteet ja neuropsykologia ovat kehittäneet kosketusta koskevia teorioita, joilla kyetään selittämään kosketuksen positiivinen voima sosiaalisessa interaktiossa. Kosketus on vahva emotionaalinen vaikuttaja ja sillä on merkittävä rooli myös ihmisen kehityksessä ja kasvussa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on kehittää ymmärrystämme näistä Jeesuksen rituaaliseen parantamiseen liittyvistä kulttuurisista, sosiaalisista ja kognitiivisista. Tämä tutkimus tähtää kokonaiskuvan luontiin Jeesuksen parantavan kosketuksen merkityksestä ja vaikutuksesta. Tutkimuksessa käytän hyväksi perinteistä eksegetiikan ja etenkin ihme- ja Jeesus-tutkimuksen kenttää, sekä alati kehittyvää kognitiivisen uskontieteen alaa. Uutena tutkimusmetodina esittelen kognitiivisia ja psykologisia kosketuksen tutkimuksen tuloksia ja teorioita, näistä merkittävimpinä affektiivisen ja sosiaalisen kosketuksen käsitteet. Tämän tutkimuksen aineistona toimii Markuksen evankeliumissa ilmenevät kosketusta sisältävät Jeesuksen parantamisihmeet. Tutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että fyysisellä kosketuksella oli tärkeä rooli vaikuttavan rituaalin toimituksessa. Magiauskonnolliselle rituaalille kosketus oli sen keskeinen vaikuttava tekijä. Voidaan puhua maagisesta kosketuksesta. Sairaiden koskettaminen oli vaikuttava ele, joka oli vastoin vallitsevia sosiaalisia sekä kognitiivisia odotuksia. Jeesus paransi pitkälti sairaita ja köyhiä, joiden katsottiin kuuluvan yhteisön ulkopuolelle. Sosiaalisen kosketuksen valossa voimme paremmin ymmärtää tämän rituaalisen eleen vaikutuksen. Kosketuksen affektiiviset ominaisuudet synnyttävät positiivisia tunteita, jotka edistävät rituaalisen parantavan kosketuksen merkitystä. Kosketus on yksi ihmisen keskeisimmistä aisteista jolla on tärkeä rooli tunteiden luojana ja välittäjänä ihmisten välisessä interaktiossa. Tämä pitää paikkansa myös rituaalisessa tilanteessa, jonka takia kosketusta voidaan pitää merkittävänä vaikuttajana Jeesuksen parantamiskertomuksissa.
"Vartijana ajatusten ovella" : Kognitiivisen dissonanssin syntyminen ja vähentäminen Kristillisessä Tieteessä

Savonen, Lauri (2015)

Kristillinen Tiede on 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa alkunsa saanut uskonnollinen liike. Sen keskeisintä toimintaa on sairauksista parantuminen tieteellisen rukoilun avulla, mikä kuitenkin ajaa liikkeen jäsenet usein sisäisiin ristiriitatilanteisiin. Tutkimuskysymyksinä tässä työssä ovat: ”miten kognitiivinen dissonanssi syntyy Kristillisessä Tieteessä?” ja ”miten Kristillisen Tieteen harjoittaja ratkaisee dissonanssit niin, että hän saa ylläpidettyä Kristillisen Tieteen omana maailmankatsomuksenaan?” Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on kognitiivisen dissonanssin teoria. Työssä käytetään teoreettista mallia, joka on yhdistelmä Leon Festingerin ja Elliot Aronsonin kognitiivisen dissonanssin teorioita. Analyysissa tarkastellaan 54 todistuskirjoitusta, jotka ovat ilmestyneet vuoden 2014 The Christian Science Journal -lehdissä. Tutkimuksen metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Dissonanssia aiheuttava informaatio on jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä dissonanssit syntyvät siitä, kun Kristillinen Tiede ei ole yhteensopiva aistihavaintojen, ajatusten, tunteiden tai maallisen maailmankuvan ja sekulaarin lääketieteen kanssa. Toisessa ryhmässä dissonanssit syntyvät silloin, kun Kristillinen Tiede ei toimi vaikka sen pitäisi. Dissonanssia vähennetään uusilla kognitioilla, jotka liittyvät oireilun syihin ja kysymykseen siitä, miksi Kristillinen Tiede ei ole vielä toiminut. Monesti nämä johtavat toiminnan muutokseen. Dissonanssia vähennetään myös heikentämällä sairauden uhkaavuutta ja arvostusta omaa fyysistä terveyttä kohtaan tai yhdistämällä ristiriitaiset elementit toisiinsa ylemmän kattokäsitteen alle. Useassa todistuksessa kirjoittaja saa ongelmiinsa sosiaalista tukea. Jokaisen kirjoituksen ongelmat ratkeavat viimeistään oireiden poistuttua. Oireiluun liittyvät dissonanssitilanteet saavat todistuskirjoitusten kirjoittajat harjoittamaan Kristillistä Tiedettä kokonaisvaltaisemmin ja sairaskokemus saa heidät usein syvenemään uskossaan.

Now showing items 1-5 of 5

Browsing by Subject "parantaminen"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO