Browsing by Subject "patristiikka"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2014)Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella helluntailaista näkökulmaa kristityksi tulemiseen helluntailiikkeen ja katolisen kirkon (HE – KK) välisten neuvotteluiden viidennellä kierroksella esiteltyjen helluntailaisten osanottajien esitelmien pohjalta sekä vertailla niitä dialogin neuvotteluiden loppuraporttien tekstien kanssa. Tutkimuksen sisältöön kuuluu sekä valtaosaltaan julkaisemattomien tekstien esittely sekä huomioiden teko HE – KK dialogiin osallistuneiden helluntailaisten tavasta kirjoittaa teologiaa sekä väittämien että niiden argumentoinnin kautta. Havainnointi on rajattu erityisesti seuraavien kahden tekijän tarkasteluun. 1. Kokemuksellisuuden asema teologisena painotuksena 2. Suhde oppiin ja opillisuuteen Tutkimuksen taustana on esitelty helluntailaisuuden historiasta seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet liikkeen ekumeenisiin suhteisiin sekä näiden kehitykseen. Tämän lisäksi tarkastelen näiden kahden hyvin erilaisen kirkkokunnan välistä dialogia sekä neuvotteluiden että dokumenttien luonteen näkökulmasta. Sekä dialogiprosessissa itsessään että dokumenttien luonteessa on nähtävissä yhtäältä osapuolten erilainen kirkollinen traditiopohja ja toisaalta ne pyrkimykset ja odotukset, joita osapuolilla on käynnissä olevaa dialogia kohtaan. HE – KK dialogin viidennen kierroksen otsikko käsittelee kristityksi tulemista. Jokaisen neuvottelutapaamisen otsikko käsittelee eri näkökulmaa tai osa-aluetta siitä prosessista, jonka ihminen käy läpi kasvaessaan kohti seurakunnan täysivaltaista ja aktiivista jäsenyyttä. HE – KK dialogin viidennen kierroksen helluntairyhmän kirjoittajina ovat toimineet seuraavat henkilöt. Listassa on myös mainittuna myös esitelmän otsikko sekä tapaamisajankohta. 1. Ronald Kydd: Kristityn initiaatio ja Pyhän Hengen kaste, helluntailainen näkökulma, (1998) 2. Thomas D. Pratt: Helluntailainen näkökulma uskoon ja kristityn initiaatioon, (1999) 3. Harold Hunter: Usko ja kristityn initiaatio: Patristinen kirjallisuus, helluntailainen näkökulma, (1999) 4. Matthias Wenk: Kääntymys ja initiaatio: Helluntailainen näkemys raamatullisesta ja patristisesta näkökulmasta, (2000) 5. Huibert Zegwaart: Kristityn kokemus yhteisössä, raamatullinen ja patristinen näkökulma, (2001) 6. Jackie David Johns: Kristityn muotoutuminen ja opetuslapseus, raamatullinen ja patristinen näkökulma, (2002) Keskeisimmät havainnot esitelmistä koskevat sitä, 1. miten kokemuksellisuus ja erityisesti kääntymiskokemus valikoituvat usein tulkinnan keskipisteiksi tai tulkinnan avaimiksi sekä 2. miten kirjoittajat ovat tietoisia helluntailaisen opin kehittymättömyydestä ja osin normatiivisen opin puutteesta. Samanaikaisesti opillisuuden asemasta ja tärkeydestä on löydettävissä erilaisia näkemyksiä. Tutkimusaineiston tarkastelun eräänä loppupäätelmänä on toteamus, jossa voi yhtyä muun muassa käyttämäni helluntailaisuuden tutkijan Walter Hollenwegerin huomioon. Helluntailaisuudelle tyypillinen ajattelu on oma erityinen teologian tyylilajinsa, joka avautuu omassa kontekstissaan.
-
(2018)Karthagolainen Tertullianus oli ensimmäinen laajasti latinan kielellä kirjoittanut teologi. Hän käytännössä loi teologisen latinan kielen ja käänsi kristinuskon keskeiset käsitteet kreikan kielestä latinaksi. Tertullianus eli 200 luvun taitteessa ja joutui puolustamaan kristittyjä ja kristinuskoa sekä maallisia vainoajia, että harhaoppeja vastaan. Tertullianuksen teksteistä on haluttu monien filosofien ja teologienkin toimesta etenkin viimeisen kahden sadan vuoden aikana löytää kirkkoisä, joka halusi täysin hylätä järjen ja selittää kaiken uskolla ilman rationaalista ajattelua. Samalla on haluttu tuoda esille se, että Tertullianus olisi ollut sivistyksen ja koulutuksen vastustaja. Lainaukset ovat tuntuneet kuitenkin toisinaan hyvin irrallisilta ja osaa lainauksista ei sellaisenaan löydy Tertullianuksen kirjoituksista. Tässä työssä esitellään Tertullianuksen järjen ja uskon opetus hänen kirjoitustensa perusteella, sekä selvitetään, miten hän ymmärsi järjen ja uskon suhteen toisiinsa. Tekstilähteiksi on etsitty hänen järkeä ja uskoa eniten käsittelevät teoksensa. Tutkimusmetodina on käytetty systemaattista analyysia, jossa järjestelmällisesti on ensin käyty läpi kaikki järki ja usko –sanojen esiintymät. Tämän jälkeen on analysoitu niiden merkitys asiayhteydessään, ja lopuksi on koottu näiden analyysien pohjalta Tertullianuksen kokonaiskäsitykset järjestä, uskosta ja niiden suhteesta toisiinsa. Tertullianuksen opetus järjestä pohjautuu Raamatun, antiikin ajan ja edeltävien kirkkoisien logos-käsityksiin. Jumalallinen järki on logoksen pohjana. Järjen saadessa Logoksen muodon, syntyi Poika, jolla on myös Jumalan järki. Synteesinä näistä opeista Tertullianus opettaa Jumalan luomistyössä ihmiseen puhaltaman hengen muodostavan kuolemattoman sielun, johon ihmisjärkikin osana kuuluu. Järki on loogiseen ymmärtämiseen liittyvä osa, joka on annettu myös uskon apuvälineeksi ihmiselle. Tertullianus, opettaessaan uskosta, tulee kirjoittaneeksi lähes sanasta sanaan yli 100 vuotta myöhemmin Nikean kirkolliskokouksessa hyväksytyn uskontunnustuksen. Kolminaisuusoppi oli sama, kuin se on tänäkin päivänä. Sakramentti otetaan Tertullianuksen mukaan uskolla vastaan, ja usko on apostolinen, eli yksi ja sama kuin opetuslapsilla alkukirkossa. Raamattuun perustuva apostolinen usko auttaa erottamaan harhaopit ja välttämään niitä. Järki ja usko kuuluvat Tertullianuksen opetuksessa oleellisesti yhteen, ja hän itse käyttää kaikkea sivistystään ja tiedollista osaamistaan perustellessaan ja puolustaessaan kristinuskon oppeja ja tapoja ensin maallisille tuomioistuimille ja sitten harhaoppisille. Tertullianuksen tekstit osoittavat, että järkeä tulee käyttää syvässä yhteydessä uskon kanssa ja uskon vaikuttamana evankeliumin työn hyväksi Jeesuksen lähetyskäskyn mukaisesti.
-
(2019)Pyhä Johannes Krysostomos eli noin vuosina 349–407. Hän on yhä tänä päivänä rakastettu kirkkoisä etenkin ortodoksisessa kirkossa. Toinen kreikkalais-ortodoksisen kirkon liturgioista on nimetty Pyhän Johannes Krysostomoksen mukaan. Hänen saarnojaan luetaan edelleen. Hän on arvostettu myös läntisessä kirkossa. Itse asiassa nimi Os aureum chrysostomos, eli Kultasuu on juuri läntisen kristikunnan antama. Johannes Krysostomos syntyi melko varakkaaseen perheeseen. Hän sai hyvän koulutuksen ja hänestä piti tulla reettori eli puhetaidon opettaja. Hän kuitenkin kiinnostui kristinuskosta ja päätyi munkiksi. Hän oli hyvä saarnaaja ja ihmiset kuuntelivat mielellään hänen puheitaan. Hänet vihittiin papiksi Antiokiassa vuonna 386. Konstantinopolin piispaksi hänet vihittiin 26.2. 398. Krysostomos kuului yhdessä munkkiveljensä Theodoros Mopsuestialaisen kanssa Antiokian koulukuntaan. Antiokian koulukunnalle oli tärkeää Raamatun kirjaimellinen tulkinta. Toisaalta joskus hyväksyttiin myös symbolinen tulkinta. Enemmän symbolista eli allegorista tulkintatapaa harjoitti kuitenkin Antiokian kilpaileva koulukunta, joka oli nimeltään Aleksandrian koulukunta. Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee kirkkoisä Krysostomoksen kaksiluonto-oppia. Pro Gradun lähteenä toimii Krysostomoksen Johannes-homiliakokoelma. Homiliat ovat Johanneksen evankeliumia selittäviä opetuspuheita. Johannes-homiliat ovat melko poleemisia. Ne ovat suunnattu kristinuskon vastustajia sekä harhaoppeja vastaan. Teologi Aloys Grillmeierin mukaan nämä homiliat on suunnattu erityisesti areiolaisuutta vastaan. Krysostomos käy homilioissaan jae jakeelta läpi kunkin kohdan merkityksen. Hän puolustaa Kristuksen täyttä Jumaluutta sekä täyttä ihmisyyttä. Krysostomos keskittyy erityisesti Jumaluuden puolustamiseen. Krysostomoksen mukaan Kristus on Jumalan Poika, joka on aina istunut Isän sylissä. Jumalan Poika on syntynyt, ei luotu. Hän on samaa olemusta isän kanssa, mutta heillä on eri persoonat. Jumalan Poika on myös täysin ihminen. Hän on lihaksi tullut Jumalan Logos. Ihmiseksi tuleminen on kuitenkin tapahtunut niin, että Jumala on ottanut lihan hallintaansa, eikä niin että Jumalan olemus on alentunut. Miten se sitten on tarkalleen ottaen tapahtunut, sitä Krysostomos ei selitä, vaan hänen mukaansa Luoja yksin tietää. Krysostomoksen kaksiluonto-oppi mukailee Khalkedonin kaavaa.
-
(2020)Tarkastelen Athananasios Aleksandrialaisen käsitystä enkelien luonnosta ja olemuksesta. Tutkielmani päälähteitä ovat Athanasioksen teologisesti merkittävimpiin teoksiin kuuluvat: Oratio contra gentes, Oratio de incarnatione Verbi, Orationes Contra Arianos iii, De decretis Nicaenae synodi, Epistula ad episcopos Aegypti, Epistulae iv ad Serapionem, De synodis Arimini in Italia et Seleuciae in Isauria ja Epistula ad Epictetum. Teokset käsittelevät mm. luomisen teologiaa, kolminaisuusoppia ja soteriologiaa. Enkeleiden tarkastelu tässä kontekstissa tuo ontologisen näkökulman Athanasioksen angelologiaan, jota on aiemmin tutkittu pääasiassa Vita Antonin kautta asketismin näkökulmasta. Tutkielmani on kaksivaiheinen. Selvitän ensin, mitkä piirteet koskevat kaikkea luotua erotuksena Jumalasta ja miten kyseiset piirteet ilmenevät enkeleillä. Toisessa osiossa selvitän, mitkä piirteet erottavat enkelit muista luoduista ja tekevät niistä erityisiä. Olennaisimpana vertailukohtana on ihminen. Metodina tutkielmassani on systemaattinen analyysi, joka koostuu käsite-, väitelause- ja argumentaatioanalyysista. Lisäksi olen sijoittanut analyysin tulokset aikakauden filosofian ja kristillisen angelologian sekä athanasiostutkimuksen kontekstiin syventäen samalla analyysia. Enkeleitä yhdistää muihin luotuihin ajallisuus, muuttuvaisuus, runsaus, monimuotoisuus, sijainnillisuus ja täydellinen riippuvaisuus osallisuudesta Jumalaan. Nämä erottavat luotuja Jumalasta. Athanasioksen mukaan kaiken luodun on myös oltava ruumiillista pysyäkseen yksilöllisenä ja olemassa. Ruumis mahdollistaa vuorovaikutuksen muiden luotujen kanssa, kun taas Jumala ruumiittomana on vaikutuksista vapaa. Näin ollen enkeleidenkin on oltava ruumiillisia. Yhdistin enkelien ruumiin ihmissielun ruumiillisuuteen ilman näkyvää ruumista. Huomioin myös, että enkelit on ihmisten tapaan luotu Kuvan mukaan järjellisiksi. Athanasioksen mukaan tällainen elämä on ensisijaisesti enkelielämää, joten ominaisuudet, jotka kuuluvat kuvanmukaisuuden takia ihmissielulle, kuuluvat myös enkeleille. Keskeisin ero ihmisiin on ruumiin erilaisuus. Enkeli kykenee liikkumaan vapaammin, ottamaan erilaisia hahmoja ja kytkeytymään erilaisiin kappaleisiin. Enkelit ovat myös ihmistä vahvempia ja tiedollisesti kykenevämpiä. Keskeinen huomio on myös se, että eri enkeliluokat ovat Athanasioksen mukaan eri lajeja ja ne on alussa luotu sellaisiksi, kuin ne ovat. Tämä on vastakkainen näkemys Origeneelle, jonka mukaan enkeliluokat syntyvät kosmisen lankeemuksen perusteella. Lopuksi huomioin, että lankeamattomilla enkeleillä säilyy vastaavanlainen jumalalliseksi tekevä suhde Jumalaan, kuin ihmisilläkin olisi ollut ilman lankeemusta, ja tämä tekee enkeleistä jumalia Jumalan armosta.
-
(2015)Tutkielma käsittelee kirkkoisä Augustinuksen kristillistä julistusta koskevaa ajattelua. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka Jumalan maailmassa toimivana Sanana eli Logoksena ymmärretty Kristus toimii Augustinuksen mukaan kristillisen julistuksen taustalla ja mahdollistaa sen. Tutkimuksen tärkeimmät lähteet ovat Augustinuksen teokset De Trinitate, De doctrina Christiana, De Magistro ja Tunnustukset. Tutkielmassa käytetään tutkimusmetodina systemaattista analyysia. Ennen kristityksi kääntymistään Augustinus teki menestyksekkään uran puhetaidon opettajana, mikä näkyy myös hänen työssään pohjoisafrikkalaisen Hippo Regiuksen piispana. Yksi hänen päätehtävistään piispana oli kristillisen sanoman julistaminen usein hyvin yksinkertaiselle afrikkalaiselle kirkkokansalle. Käytännön lisäksi kysymys opettamisesta ja oppimisesta kiinnosti Augustinusta myös teologiselta ja filosofiselta kannalta. Hän pohti inhimillisen kielen luonnetta, toimintaa ja kysymystä siitä, miten oppiminen on lainkaan mahdollista. Nämä kysymykset ovat luonnollisesti hyvin tärkeitä kristillisen julistuksen kannalta, mutta Augustinuksen teologiassa ne liittyvät olennaisesti myös hänen kristologiseen ajatteluunsa. Logos-teologiassaan Augustinus liittyy häntä edeltävään pitkään logos-teologiseen traditioon, joka tarjosi lähtökohdat hänen kristologiselle ajattelulleen. Augustinuksen logos-kristologiseen ajatteluun vaikuttivat kuitenkin myös hänen saamansa voimakkaat uusplatonistiset vaikutteet. Näiden uusplatonististen ainesten vaikutuksesta Augustinus kehitteli teorian Kristuksesta sisäisenä opettajana (lat. magister intus), jonka mukaan Kristus vaikuttaa jokaisessa ihmisessä ja opettaa häntä. Augustinuksen mukaan ainoastaan Kristus sisäisenä opettajana voi todella opettaa ihmistä. Tutkimuksessa päädytään siihen, että Augustinuksen ajattelussa Kristus on sisäisenä opettajana ja inkarnoituneena Jumalan Sanana kristillisen julistuksen perusta. Sisäisenä opettajana hän mahdollistaa kaiken oppimisen, mistä johtuen esimerkiksi puhumaan oppiminen tai kristillisten opinkohtien oppiminen ovat mahdollista ainoastaan hänen avullaan. Ihmiseksitulollaan, elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Kristus itse toteutti täydellisesti julistustyönsä, ja näin vahvisti myös ulkoisesti sisäisenä opettajana kaikille ihmisille antamansa opetuksen. Augustinuksen mukaan Kristus siis on sekä sisäisesti että ulkoisesti kristillisen julistuksen perusta.
Now showing items 1-5 of 5