Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "psykoanalyysi"

Sort by: Order: Results:

  • Kivipuro, Katja (2021)
    Tutkielmani tarkoitus on tarkastella Antti Tuiskun Valittu kansa -albumin jumalankuvia. Tutkimuskysymykseni on, millaisia jumalankuvia Valittu kansa -albumilta on löydettävissä. Kysyn myös, onko suhteessa olon perusmielikuvien teorian mukaisia jumalakuvia albumilla nähtävissä, ja löytyykö albumilta valitsemaani teoriaan kuulumattomia jumalakuvia. Aineistonani käytän vuonna 2020 julkaistua suomalaisen popmuusikko Antti Tuiskun albumia Valittu kansa. Analysoin albumin kappaleiden lyriikoita kvalitatiivisesti teoriasidonnaisen sisällönanalyysin keinoin. Valittu kansa -albumin lyriikat ovat usean hengen työryhmän luomuksia ja popkulttuurin tuote. Tämän vuoksi rajaan tutkimukseni ulkopuolelle kysymykset todellisten henkilöiden, esimerkiksi laulajan itsensä jumalakuvista. Tarkastelen aineistoani Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teoriaa (SPT) hyödyntäen. SPT-teoria on teologisesti painottunut, Melanie Kleinin objektisuhdeteoriasta edelleen kehitetty psykoanalyyttinen teoria. Hyrck muodostaa suhteessaolon perusmielikuvien teoriassa viisi erilaista jumalakuvaa. Näitä ovat Houkuttaja, Hallitsija, Vaatija, Vetäytyjä ja Parantaja. Näihin erilaisiin jumalakuviin subjekti voi suhtautua erilaisista positioista käsin, kuten riippuvaisena tai itseriittoisena. Analyysini perusteella kaikki Hyrckin määrittelemät jumalakuvat ovat löydettävissä valitsemastani aineistosta. Esiintyvyys viiden eri jumalakuvan välillä oli hyvin tasavahvaa. Sen sijaan saman kappaleen sisällä saattoi olla useampi eri jumalakuva, ja myös kertojan oma positio suhteessa objektiin saattoi vaihtua kesken laulun. Teorian ulkopuolisia jumalakuvia aineistosta ei löytynyt. Tutkielmani sijoittuu laajempaan uskontotieteelliseen keskusteluun uskonnon ja populaarikulttuurin rajapinnoista ja näiden välisistä suhteista.
  • Palo, Lauri (2022)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan Jumalan varjelus ja johdatus -alaosaston virsien uskonnollista mielikuvamaailmaa. Käytän työssäni Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teoriaa paljastamaan erilaisia virsiin sisältyviä jumalakuvan ja jumalasuhteen muotoja. Virret ovat kirkon jumalanpalvelusmusiikin päämuoto, mutta myös merkittävä osa suomalaista kulttuuria. Vuosina 2010–2014 toteutetun virsitutkimushankkeen tuloksena on kuluneen kymmenen vuoden aikana tuotettu runsaasti uutta suomalaista virsitutkimusta. Nykyisin käytössä oleva virsikirja hyväksyttiin kirkolliskokouksessa helmikuussa 1986 ja otettiin käyttöön seuraavana adventtina. Sen alaosasto Jumalan varjelus ja johdatus -sisältää 24 virttä. Hyrck esitti suhteessaolon perusmielikuvien teorian osana väitöskirjatutkimustaan Mielen kuvat Jumalasta. Sen teoreettisina taustavaikuttajina ovat Sigmund Freud, Melanie Klein, W.R.D. Fairbairn sekä W.R. Bion. Teoria on eräänlainen objektisuhdeteoreettinen tyyppiluokitus, jonka avulla voidaan tarkastella tapoja, joilla sisäinen subjekti ja objekti ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Teorian mukaan sisäisessä maailmassa on viisi objektia, Houkuttaja, Hallitsija, Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja, ja ne saavat useimmiten Jumalan roolin. Ihmisen roolin omaksuvat puolestaan sisäiset subjektit Riippuvainen ja Itseriittoinen. Sisäisen maailman objekti-subjekti -pari voi muodostaa keskenään hyvin erilaisia vuorovaikutussuhteita. Tutkimuksen perusteella virsistä oli löydettävissä kaikki Hyrckin esittämät jumalarepresentaatiot ja niiden edustamat jumalasuhteen muodot. Ne esiintyivät osin päällekkäisinä. Dominoivaksi jäi jumalakuva, johon oli integroitunut Hallitsijan ja Vaatijan hahmot. Virsikirjan alaosaston Jumalan varjelus ja johdatus jumalakuva ja jumalasuhde muodostuvat näin ollen Hyrckin määrittelemän mustavalkoisen mielentilan mielikuvista käsin.
  • Auranheimo, Jarkko (2021)
    Tutkin suomalaisen teologi-psykoanalyytikko Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teorian mukaisia jumalakuvia ja niiden luonnetta. Sijoitan Hyrckin teorian psykoanalyyttisen tutkimusperinteen kontekstiin, taustoitan psykoanalyysin ja psykoanalyyttisen objektisuhdeteorian perusperiaatteita ja esittelen Matti Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teorian siltä osin, kuin se on jumalakuvien kannalta relevanttia. Lähteinäni olen käyttänyt Hyrckin kirjallista tuotantoa. Hyrckin suhteessaolon perusmielikuvien teoria on psykoanalyyttisen objektisuhdeteorian niin kutsutun kleinilaisen koulukunnan variantti. Hyrck kehitti teoriansa alun perin psykoanalyytikon vastaanottotyöskentelyä varten. Teoriansa avulla hän pyrki ymmärtämään analyysipotilaidensa jumalasuhdetta, joka hänen mukaansa muistutti läheisesti potilaiden suhdetta objektisuhdeteorian mukaisiin sisäisiin vanhempiin. Hyrck formuloi teoriansa johdonmukaiseen muotoon ja julkisti sen vuonna 1995 väitöskirjassaan Mielen kuvat Jumalasta. Väitöskirjan jälkeen Hyrck kirjoitti aiheesta lukuisia artikkeleita ja julkaisi kaksi populaarimpaa teosta, joista jälkimmäinen ilmestyi postuumisti vuonna 2014. Artikkeleissa ja kirjoissaan Hyrck käsittelee suhteessaolon perusmielikuvien teoriaa vapaammin ja yksinkertaistetummassa muodossa ja ottaa teoriaansa käyttämällä kantaa sekä uskonnollisiin että maallisiin ilmiöihin. Objektisuhdeteorian mukaan mielessämme on sisäistettyjä subjekti-objektipareja, joiden kanssa käymme tiedostamattomalla tasolla näkymätöntä keskustelua. Projisoimme sisäisiä objekteja vanhempiimme tai vanhempien rooleja edustaviin henkilöihin. Hyrck on löytänyt transferenssityöskentelyn pohjalta viisi erilaista sisäistä vanhempaa, joiden luonne määräytyy sen mukaan, olemmeko tiedostamattomalla tasolla luoneet vanhempimielikuvan varhaisessa eriytymättömässä vai myöhäisemmässä eriytyneessä mielentilassa. Eriytymättömiä eli skitsoparanoidisia vanhempia edustavat primitiiviset Houkuttajan ja Hallitsijan muotoiset sisäiset vanhemmat. Näitä hieman kehittyneemmät Vaatija ja Vetäytyjä ovat vielä pohjimmiltaan eriytymättömiä. Ainoa eriytyneen mielentilan sisäinen vanhempi, joka täyttää vastuullisen, lapsen parasta ajattelevan vanhemman kriteerit, on Parantaja. Hyrckin mukaan suhteessa Jumalaan ihminen on aina sisäisen lapsen roolissa. Mielikuvamme Jumalasta muodostuu sisäisten vanhempien kaltaiseksi, jolloin jumalakuvamme on yksinkertaistetusti joko Houkuttajan, Hallitsijan, Vaatijan, Vetäytyjän tai Parantajan muotoinen. Hyrckin mukaan ainoastaan Parantaja vastaa kristinuskon ydinsanoman mukaista Kristuksen muotoista Jumalaa, joka pystyy sisällyttämään ihmisen kärsimyksen. Todellisuudessa jumalakuvat esiintyvät sekoittuneena, mutta erilaisin painotuksin. Hyrckin teorian mukaan on suotavaa, että jumalakuvamme olisi pääsääntöisesti myöhäisen, eriytyneen mielentilan mukainen. Hyrckin teorian perusteella voi väittää, että kehittymättömät jumalakuvat ovat psykopatologisessa tilassa ja niiden mukainen uskonnollisuus tuottaa ihmiselle kärsimystä. Osoitan tämän tässä tutkielmassani.
  • Korhonen, Marika (2018)
    Pro graduni tutkimustehtävänä on selvittää, minkälaisia psyykkisiä vaikuttimia ihmisen jumalakäsityksen taustalla vaikuttaa. Lisäksi vertailen Matti Hyrckin, Julia Kristevan ja Erich Frommin taustoja ja näkemyksiä keskenään. Tutkimusmetodina toimii systemaattinen analyysi. Psykoanalyysi on alun perin Sigmund Freudin kehittämä teoria ihmismielen toiminnan tarkastelemiseksi. Keskeistä on tuoda tietoisuuden piiriin se, joka tiedostamattomalla tasolla aiheuttaa psyykkistä kärsimystä. Jo Sigmund Freud otti kantaa uskontoon psykoanalyysin näkökulmasta, päätyen pitämään Jumalaa pakkoneuroosina. Matti Hyrckin jumalakäsitys muuttui radikaalisti hänen käytyään läpi oma psykoanalyysi hänen kouluttautuessaan psykoanalyytikoksi. Hän oli kokenut Jumalan rankaisevana 15-vuotiaasta asti. Psykoanalyysin kuluessa hän tuli tietoiseksi omasta psyykkisestä historiastaan ja sen vaikutuksesta myös hänen jumalakäsitykseensä. Matti Hyrckin tekemien havaintojen mukaan ihminen kokee Jumalan usein samoin kuin omat vanhempansa. Jos omat vanhemmat ovat olleet esimerkiksi tuomitsevia, ihminen kokee myös Jumalan tuomitsevana. Julia Kristeva on tarkastellut myös aihetta erityisesti teoksessaan In the beginning was love, psychoanalysis and faith. Hänen tutkimustensa mukaan ihminen etsii psykoanalyysista ja Jumalalta samaa asiaa, rakkautta. Tämä tuo hänelle myös mieleen Raamatun sanat ”alussa oli rakkaus”, jonka mukaan hän on myös nimennyt aihetta käsittelevän kirjansa. Hänen mukaansa myös Raamatussa esiintyy paljon niitä ihmisen perusfantasioita, joita hän on kohdannut psykoanalyytikon työssään. Esimerkiksi Jeesuksen kärsimys ristillä kuvaa hänen mukaansa ihmisen väistämätöntä irrottautumista vanhemmista. Jeesuksen kärsimys saa kuitenkin lopulta onnellisen lopun ja tähän perustuu myös Kristinuskon suosio Julia Kristevan mukaan. Erich Fromm on tarkastellut aihetta teoksessaan Uskonto ja psykoanalyysi. Hän korostaa autoritaarisen uskonnon sijaan humanistisen uskonnon löytämistä. Frommin mukaan psykoanalyysissa keskiössä on tällaisen humanistinen ajattelutavan löytyminen, joka kohdistuu niin uskontoon kuin ympäröivään maailmaan: syyllisyyden tilalle astuu omatuntunto, alistumisen ja tottelemisen sijalle oma kriittinen ajattelu. Frommin mukaan keskeistä ei ole onko ihminen niin sanotusti uskovainen: kaikkein keskeisintä on kyky rakastaa ja elää oman totuutensa mukaisesti. Tutkimukseni osoittaa, että ihmisen historialla ja varhaisilla kokemuksilla on vahvasti yhteys siihen, kuinka hän Jumalan kokee. Hoitajien ollessa esimerkiksi tuomitsevia tämä sama ominaisuus liitetään myös Jumalaan alitajuisesti. Huolenpidon mielentilaan pääseminen on tästä syystä keskeistä. Ihmisessä oleva syvä rakkauden kaipuu ajaa ihmisen niin psykoanalyytikon kuin Jumalan luo. Raamatussa esiintyy paljon niitä ihmisen perusfantasioita, joita myös psykoanalyytikon vastaanotolla tulee vastaan. Oman äänen ja kriittisen ajattelun löytyminen on keskeistä, niin suhteessa uskontoon kuin ympäröivään maailmaan, valmiiden sääntöjen kritiikittömän vastaanottamisen sijaan: autoritaarisen uskonnon tilalle astuu tällöin humanistinen uskonto.
  • Juutinen, Esko (2020)
    Tämän tutkielman tarkoitus on perehtyä Erik Eriksonin teoksessa Nuori Luther esitettyihin väitteisiin Lutherin opinmuodostuksesta ja opin sisällöstä. Tutkielman tutkimuskysymys on hahmottaa Erik Eriksonin keskeiset väitteet Martin Lutherin identiteetin ja teologian kehityksestä ja näiden yhteyksistä, esittää Eriksonin keskeiset teologiset väitteet ja reflektoida niitä, sekä verrata niitä lyhyesti Olli-Pekka Vainion ja Tuomo Mannermaan Luther-tulkintoihin. Tutkielman lähteenä on Erik Eriksonin teos Nuori Luther, joka on käännös hänen alkuperäisteoksestaan Young Man Luther. Tutkielman metodeina ovat systemaattinen analyysi ja referointi. Tutkielman ensimmäisessä luvussa esitellään Eriksonin tausta ja hänen kaksi varhaista teostaan Nuori Luther ja Lapsuus ja Yhteiskunta. Eriksonin psyko-sosiaalinen kehitysvaiheteoria ja Eriksonin teorian keskeiset käsitteet esitellään referoiden. Tutkielman toisessa luvussa referoidaan Eriksonin teos Nuori Luther keskittyen Lutherin identiteetin ja opin kehitystä käsitteleviin osiin ja Eriksonin tulkintaan Lutherin teologian sisällöstä. Luvun lopuksi esitellään reflektioni teologisia sovelluksia Eriksonin väitteistä. Kolmannessa luvussa tehdään hyvin lyhyt katsaus Olli-Pekka Vainion ja Tuomo Mannermaan Luther-tulkintoihin, ja verrataan niitä Eriksonin vastaaviin väittämiin. Johtopäätöksenä Eriksonin arvio Lutherin identiteetin kehityksestä näyttää mahdollisen version siitä, miten ankaran kasvatuksen saanut Luther kärsii nuorena aikuisena identiteettikriisistä ja pakenee isänsä valmistamia elämänsuunnitelmia luostariin. Vanhan identiteetin menetys, uuden sopimattomuus ja isän hyväksynnän menetys ajavat hänet ahdinkoon, kunnes hän löytää hyväksyvän isähahmon, ja pystyy rakentamaan uuden identiteetin ja teologian. Siinä hän suhtautuu Jumalaan vastaanottavasti kuin lapsi äitiin ja löytää merkityksen kärsimyksilleen samaistamalla ne Kristuksen kärsimyksiksi ja Jumalan läsnäolon osoituksiksi. Eriksonin oletukset tarjoavat hyödyntämiskelpoisen näkökulman Lutherin opinmuodostukseen, mutta hänen tulkintansa Lutherin teologiasta ei ole uskottava. Hänen näkökulmansa inhimillistä Lutheria, ja tarjoaa näkökulmia Lutherin opin kehityksen tulkintaan ja opin näkemiseen osana yksilön identiteetin rakennustarpeita.