Browsing by Subject "psykoottisten sielunhoito"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2017)Tutkin kahdeksan sairaalapapin näkemystä psykoottisten sielunhoidosta haastattelemalla heitä teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimuskysymykseni olivat 1) miten sairaalapapit kokevat psykoottisten potilaiden kohtaamisen sielunhoitotilanteessa ja 2) mitkä ovat sairaalapappien käsitykset sielunhoidon auttamismahdollisuuksista psykoottisten potilaiden kohdalla. Litteroin haastatteluaineiston ja analysoin sen sisällönanalyysimenetelmällä. Esiin nousi kolme pääteemaa, joiden alle tutkimustulokset jakautuivat. Kaksi ensimmäistä teemaa liittyivät ensimmäiseen tutkimuskysymykseen, ja ne olivat sairaalapapin sisäinen maailma eli heidän omat ajatuksensa ja tunteensa, sekä psykoottisen potilaan hengellisyyden rooli sielunhoitotyössä. Kolmas teema oli sielunhoidon tuoma konkreettinen apu, ja se liittyi toiseen tutkimuskysymykseen. Tutkimuksen perusteella tein neljä johtopäätöstä. Ensinnäkin psykoottisten sielunhoidolle on kova tarve, sillä sen tuoma apu voi olla hyvin konkreettista. Toiseksi sairaalapapeille on näin ollen kova tarve, eikä heitä voi korvata muiden alojen asiantuntijoilla. Kolmanneksi psykoottisten sielunhoidolle on kuitenkin vaikea määritellä tavoitteita, eikä sillä siten ole myöskään mittareita vaikuttavuuden arviointiin. Neljäs johtopäätös on, että psykoottisten sielunhoidon suurimmat haasteet eivät ole itse sielunhoitotilanteessa vaan sitä ympäröivissä rakenteissa, joihin liittyvät liian pienet resurssit ja joissain tapauksissa myös puutteellinen yhteistyö hoitohenkilökunnan kanssa. Mitä tiiviimmin sairaalalappi koetaan hoitotiimin osana, sitä enemmän siitä hyötyy potilas. Johtopäätöksillä on toisiinsa nähden riippuvuussuhde. Esitän, että jos sielunhoidon tutkimus lähestyisi asiaa tavoitteiden ja vaikuttavuuden näkökulmasta, psykoottisten sielunhoidon tarpeellisuus voitaisiin nähdä yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa keskustelussa paremmin. Tällä voitaisiin vaikuttaa ympäröiviin rakenteisiin, eli saada sairaalapapit aidosti osaksi hoitotiimiä ja tukea heidän työnsä olemassaolon oikeutusta. Kun työn vaikuttavuus voitaisiin paremmin todentaa, saattaisi se tuoda sairaalasielunhoidolle lisäresursseja, jolloin suurin haaste poistuisi. Kaikki tämä vastaisi psykoottisten sielunhoidon huutavaan tarpeeseen. Lisäksi tutkielma kiinnitti huomiota siihen, että sielunhoidon teorioiden ja käytännön välillä on ristiriita: sielunhoidon teoriassa tärkeää näkökulmaa näyttelevä toivo ja sen merkitys eivät muodostaneet merkittävää osaa sielunhoidon käytännön työssä. Sielunhoidon tavoitteiden ja vaikuttavuuden tutkiminen ja toivon merkityksen analysointi suhteessa niihin saattaisi tuoda uutta näkemystä sekä sielunhoidon teoriaan että yhteiskunnalliseen ja kirkolliseen arvostukseen, ja sitä kautta myös käytäntöön.
-
(2016)Tässä tutkimuksessa tutkitaan psykoottisten sielunhoitoa pastoraalipsykologisesta näkökulmasta käsin. Päätutkimuskysymyksiksi muodostuivat: Millainen on Gaetano Benedettin samastumiskäsitys ja mitä annettavaa sillä on psykoottisten sielunhoidolle? Näihin päätutkimuskysymyksiin liittyvät olennaisesti myös kysymykset siitä, mikä on Benedettin näkemys skitsofreniasta ja miten tämä näkemys ja sen kautta muodostunut psykoterapeuttinen ajattelu kytkeytyvät suomalaisen sielunhoidon ihmiskäsitykseen. Samastumiskäsityksen pastoraalipsykologista kontekstia syvennetään tutkimuksessa tarkastelemalla sen suhdetta Matti Hyrckin SPT–teorian eli suhteessaolon perusmielikuvien teorian Parantajan muotoiseen objektimielikuvaan ja siihen liittyvään Sijaiskantajan muotoiseen jumalakuvaan sekä niiden pohjalta nouseviin ristinteologisiin näkemyksiin lähimmäisyydestä. Tutkimusaineisto koostuu Benedettin teoksista ”Kliininen psykoterapia”, ”Tutkielmia skitsofreniasta” ja ”Psychotherapy of Schizophrenia”, hänen Psykoterapia–lehdessä ilmestyneistä suomenkielisistä artikkeleistaan sekä kahdesta englanninkielisestä artikkelista. Tutkimusmetodi on systemaattinen analyysi. Benedetti hahmottaa näkemystään skitsofreniasta ensi sijassa suhteessaolon häiriintymisen näkökulmasta. Skitsofrenian keskiöön nousevat autismi ja harhaluulo, jotka liittyvät integraation puutteeseen symbioottisen ja erillisen itsen välillä. Tätä kautta skitsofrenian hoidon keskiöön nousee sellainen tapa olla vuorovaikutuksessa, joka voisi mahdollistaa näiden osien integroitumisen ja siten harmonisen itsen muodostumisen. Tämän yhteyden kokemuksen saavuttaminen vaatii terapeutilta sellaista astumista sairaan maailmaan, samastumista, joka ylittää tavanomaisen eläytymisen. Benedettin samastumiskäsitys voidaan kiteyttää seuraavasti: Samastuminen on sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla toteutuvaa sijaiskantamisen muotoista lähimmäisenrakkautta. Sijaiskantamisen muotoinen lähimmäisenrakkaus muodostaa kristinuskon keskeisen ytimen ja Benedettin samastumiskäsitys määrittää sitä tapaa, jolla tätä lähimmäisenrakkautta voi toteuttaa asianmukaisella tavalla myös tiedostamattomalla tasolla suhteessa psykoottiseen ihmiseen. Näin Benedettin samastumiskäsityksellä on paljon annettavaa psykoottisten sielunhoidolle ja se nousee siinä keskeiseksi ja perustavaksi ilmiöksi niin teorian kuin käytännönkin tasolla. Siten Benedettin samastumiskäsityksen tutkimuksen voidaan nähdä olennaisesti kehittävän ja syventävän myös psykoottisten sielunhoidon pastoraalipsykologista ymmärrystä. Tämä ymmärrys koskee myös luonnollisesti kaikkea sielunhoidollista toimintaa ja Benedettin samastumiskäsitykseen liittyviä huomioita voidaan varmasti menestyksellisesti hyödyntää kaikessa sielunhoidollisessa toiminnassa. Tämä koskee erityisesti suomalaista sielunhoitoa, jonka ihmiskäsitykseen Benedetti on eksistentiaalianalyyttisen ajattelunsa kautta vaikuttanut. Samastumista tiedostamattomalla tasolla kuvaavat kolme keskeistä käsitettä: myönteistäminen, progressiivinen psykopatologia ja transitionaalisubjekti. Näissä käsitteissä kuvattujen prosessien kautta psykoosi dualisoituu ja syntyy terapeuttinen symbioosi. Vain tätä kautta potilaan aito erillistyminen ja minän osien integroituminen voivat toteutua. Edellä mainitut Benedettin samastumiskäsitykseen sisältyvät ilmiöt näyttäytyvät ja sekoittuvat toisiinsa jaetuissa unissa, kanssakärsimyksessä, tietynlaisissa transferenssi–ilmiöissä sekä terapeuttisissa oivalluksissa. Tutkimuksesta käy ilmi, että Benedettin samastumiskäsitys, Hyrckin SPT–teoriaan sisältyvä Parantajan muotoinen objektimielikuva ja siihen liittyvä Sijaiskantajan muotoinen jumalakuva, sekä ristinteologiset näkemykset lähimmäisyydestä ovat hyvin samankaltaisia ja lähellä toisiaan, sillä ne kaikki pohjaavat vahvasti ajatukseen sijaiskantamisesta. Samastumisilmiötä voidaankin hahmottaa Parantajan muotoiseen objektimielikuvaan liittyvän container–funktion ja sen pohjalta muodostetun ”Sijaiskantaja”–jumalakuvan psykoosipsykoterapeuttisena ja psykoosisielunhoidollisena sovelluksena. Benedettin näkemys ja ristinteologiset näkökulmat lähimmäisyydestä voidaan parhaiten ymmärtää lähimmäisenrakkauden ja sen pohjalta syntyvien asenteiden ja tekojen kautta. Benedettin samastumisilmiön määrittäminen ja tutkiminen voidaan nähdä myös kristillisen lähimmäisenrakkauden tiedostamattomien juurien tutkimuksena, sillä samastumisen voidaan nähdä muodostavan empatian tiedostamattoman pohjan. Samastumisella on siten hyvin keskeinen ja perustava merkitys kaiken pastoraalipsykologisen ja sielunhoidollisen tutkimuksen kannalta.
Now showing items 1-2 of 2