Browsing by Subject "pyhimykset"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2020)Tutkielmassa selvitän, minkälainen katujan ihannemalli Giovanna Orvietolaisesta (n. 1264-1306) rakennettiin pyhimyselämäkerran välityksellä. Etsin vastauksia Giovanna Orvietolaisen pyhimyselämäkerrasta sekä Orvieton dominikaanipenitenttien sääntöhahmotelmasta, joka kirjoitusajankohtansa puolesta on saattanut olla Giovannalle tuttu ja hänen toimintaansa määrittävä asiakirja. Lähteenäni käytän Maiju Lehmijoki-Gardnerin toimittamaa ja italiasta englanniksi kääntämää teosta ”Dominican penitent women”. Kirjan tekijätiimiin kuuluvat myös Daniel E. Bornstein ja E. Ann Matter. Kirja on ilmestynyt vuonna 2005 ja sen tarkoituksena on esitellä dominikaanista liikettä sekä penitenttinaisia kokonaisvaltaisesti. Teoksesta löytyy yksi Giovanna Orvietolaista käsittelevä teksti, nimittäin Giovannan legendaksi nimetty pyhimyselämäkerta. Kyseinen pyhimyselämäkerta on todennäköisesti kirjoitettu niin pian Giovannan kuoleman jälkeen, että tekstin kirjoittajat ovat voineet tuntea henkilökohtaisesti Giovannan. Samasta syystä voidaan olettaa, että pyhimyselämäkerta kuvaa Giovannan aikaista maailmaa. Dominican penitent women-teoksesta löytyy myös Orvieton dominikanipenitenteille tarkoitettu sääntöhahmotelma, joka on kirjoitettu vuonna 1286. Tutkielmassani tarkastelen rinnakkain sääntöhahmotelmaa ja Giovannan legendaa etsien näistä yhteisiä sekä erottavia tekijöitä. Giovanna Orvietolaisen pyhimyselämäkerta ei ole lajissaan ainutlaatuinen, sillä keskiajalla hagiografiat olivat hyvin suosittuja. Niiden tarkoituksena oli tuoda esille ainutlaatuinen pyhä ja tämän ihmeellinen elämä, mutta koska uskonnolliselta esikuvalta ja pyhältä odotettiin tietynlaista käytöstä ja tietynlaisia elämänvaiheita, elämäkertakirjurien tuli pohtia tarkasti, mitä pyhästä kannatti kirjoittaa. Monesti pyhimyselämäkerroissa toistuvat tietyt genrelle tyypilliset piirteet. Pyhien elämät olivat ihmeellisiä, usein jo sikiämisestä aina kuolemanjälkeisiin tapahtumiin asti. Giovanna Orvietolaisen pyhimyselämäkertaan sisällytettiin tyypillisiä hagiografian piirteitä. Giovanna menetti vanhempansa jo nuorena, mutta ei kaivannut maanpäällisiä vanhempia, hän oli häikäisevän kaunis ja osoitti erityislaatuista viisautta jo lapsena. Hän työskenteli ahkerasti ja hakeutui esimerkiksi ompelijan töihin, joka keskiajalla symboloi hurskautta ja oli myös dominikaanipenitenteille tarkoitetun sääntöhahmotelman mukainen toimi. Giovanna kohtasi sukulaisten vastustusta kieltäydyttyään hänelle kaavaillusta avioliitosta ja käsikirjoitti näin pyhille hyvin tyypillisiä ristiriitoja omien ja sukulaistensa pyrkimysten välillä. Giovanna ilmensi uskonnollisuuttaan maallikoille tyypilliseen tapaan ruumiillisesti, harjoittaen ruoka-askeesia, Kristuksen imitoimista, rukoilua ja kohdaten hyvin fyysisissä merkeissä paholaisen. Giovanna paransi ihmisiä pyhille tyypilliseen tapaan jäljitellen Kristuksen parantamisihmeitä ja muuttui kuoltuaan parantavaksi reliikiksi. Giovannan ruumis tuoksui symboliarvoa sisältäviltä kukilta kuoltuaan ja tuli haudatuksi sekä pyhille tyypilliseen tapan kuten myös dominikaanipenitenteille osoitetun sääntöhahmotelman mukaisesti. Kuolemansa jälkeen Giovanna paransi ihmisiä ja esiintyi muiden näyissä, joka oli tyypillistä keskiajan uskonnollisuudelle.
-
(2015)Tarkastelen tutkielmassani etelä-ranskalaisen pyhimyksen, Sainte Saran, pyhimyskulttia sekä pyhimyksen palvontaan liittyviä materiaalisen uskonnon piirteitä. Muita tässä tutkielmassa tarkastelemiani teemoja ovat pyhimykseen samastuminen, pyhimyksen käyttö erilaisten intressien välikappaleena sekä pyhimykseen attribuoitu toimijuus, eli agenssi, ja sen ilmenemismuodot. Kuljetan Sainte Saran taustalla ja rinnalla myös Neitsyt Marian ja Magdalan Marian pyhimyskultteja Etelä-Ranskassa. Tutkielmassani vertailen kyseisten pyhimyskulttien kehitystä ja erityispiirteitä sekä analysoin näiden myötä aineistostani esiin nousevia yhteisiä nimittäjiä ja teemoja. Sainte Sara on katolisten romanien suojeluspyhimys, jonka katolinen kirkko hyväksyy, mutta jota ei ole kanonisoitu muiden virallisten pyhien joukkoon. Sainte Sara ei ole myöskään raamatullinen tai historiallinen hahmo, mikä puolestaan mahdollistaa moninaiset ja joskus ristiriitaiset tulkinnat pyhimyksen alkuperästä, hahmosta ja elämästä. Erittelen tässä pro gradussa Sainte Saraan liitettyjä pyhimyslegendoja ja uskomuksia; osa näistä on kerätty kentältä kaupungin paikallisten romanien ja valtaväestön edustajien keskuudesta. Aineistoni koostuu katolilaisia pyhimyskultteja käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta, materiaalisen uskonnontutkimuksen teorioista sekä itse kentällä Les Saintes-Maries-de-la-Mer’in kaupungissa keräämästäni etnografisesta aineistosta, toteutetuista haastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista. Haastattelut ja etnografia on kerätty kesien 2012 – 2013 aikana. Hyödyntämäni materiaalisen uskonnontutkimuksen teoriat käsittelevät puolestaan erityisesti katseeseen ja kosketukseen liittyviä teemoja sekä pyhimyksen ja uskovan välisen vuorovaikutteisen toiminnan tapoja ja laatuja.. Hyödynnän taustaluvuissani Neitsyt Marian ja Magdalan Marian paikallisin kultteihin ja pyhiinvaellustoiminnan syntyyn liittyviä tutkimuksia. Pyhimyskultteja Etelä-Ranskassa käsittelevä tutkimuskirjallisuus taustoittaa ja kehystää pro gradussani Sainte Saran kultin kehitystä ja mahdollistaa erityisesti pyhimystä palvovien uskovien positioiden ja roolien tarkastelun. Sainte Saran hahmossa ja tätä representoivassa patsaassa kiteytyy teemoja, jotka kertovat sosiaalisesta ja kulttuurillisesta eriarvoisuudesta sekä myös tietynlaisesta etnisestä eksklusiivisuudesta. Nämä teemat näkyvät muun muassa tavassa, jolla pyhimykseen samastutaan ja joilla tämän hahmoa käytetään ja tuotetaan eri yhteyksissä eri tavoin. Tarkastelen tässä pro gradussa kyseisen pyhimyshahmoon liittyviä jännitteitä sekä tähän kohdistuvien erilaisten taustavoimien tuottamien motiivien ristivetoa. Aineistoni paljastaa Saran hahmon kautta vastakkain polarisoituneita teemoja, kuten katolisen kirkon institutionaalista käsitystä suhteessa kansanomaisiin ja popularisoituihin tulkintoihin Saran hahmosta ja legendasta sekä myös valtaväestön ja etnisen vähemmistön välisiä intressejä. Aineistoni pohjalta tulkitsen, että pyhimyshahmoon kiteytyy väistämättä kysymys tietyn vähemmistöryhmän oikeudesta elintapaansa ja -tilaansa. Pro gradu -tutkielmani on fragmentaarinen, mutta ainutkertainen kuvaus hyvin vähän tutkitusta Sainte Sara -pyhimyshahmosta ja tämän kultista kuten myös pyhimystä ympäröivästä, pyhän ja profaanin teemoja sekoittavasta ilmiökentästä ja mielenmaisemasta. Pro gradu -tutkielmani avaa myös useita kysymyksiä mahdollista jatkotutkimusta silmälläpitäen.
-
(2023)Tutkimuksessani tarkastelen mitkä kalenterit ovat lähinnä Missale Aboensen kalenteria. Tutkimuksen painopiste kohdistuu dominikaanien sekä Uppsalan kirkkoprovinssin hiippakuntien kalentereihin. Missale Aboense painettiin 1488, ja se on dominikaanimissalen kopio muutamine eroavaisuuksineen. Yksi eroavaisuus on missalen kalenteri. Kalenterien vertailussa käytän kvantitatiivisia metodeja. Liturgiset kalenterit sisältävät pyhimysten juhlapäiviä. Pyhimys itsessään voidaan nähdä arvona. Kalenteri on yhteisön sopimus siitä, miten päivät rytmitetään ja ketä on tarpeen muistaa. Muistamisen kautta luomme kulttuuria ja ilmaisemme arvojamme. Kalenteri on yhteisön arvojen tiivistys. Lähdeaineistona on Herman Grotefendin Zeitrechnung des Deutschen Mittelalters und der Neuzeit kirjan toinen osa, joka sisältää keskiajan hiippa- ja sääntökuntien pyhimyskalentereita saksankielisiltä alueilta sekä Skandinaviasta. Loin kirjan digitaalisesta versiosta rakenteistetun tietokannan nimeltään pyhimys.net ja se on vapaasti käytettävissä Internetissä. Keskiajan kalentereissa pyhimyksen nimi on voitu kirjoittaa monella eri tavalla. Juhlapäivien päivämäärät vaihtelevat jonkin verran kalenterista toiseen. Rakenteistamisessa olen pyrkinyt siihen, että yksittäinen pyhimysjuhla on riippumaton pyhimyksen kirjoitusasusta ja päivämäärästä. Rakenteistettuja kalentereita vertailtiin toisiinsa kosinin läheisyys (Cosine Similarity) -algoritmilla. Linköpingin hiippakunta ja Götanmaan mahtimiehet vaikuttivat merkittävästi Suomen kristillistymiseen. Uppsalaan perustettiin arkkihiippakunta 1164, mutta sillä ei ollut kuitenkaan aktiivista roolia Suomen kristillistämisessä. Päätökset tehtiin etelämpänä. Ensimmäiset piispat, joista meillä on historiallisia lähteitä, olivat joko dominikaanitaustaisia tai kuninkaan nimittämiä Götanmaan mahtimiehiä. Tutkimukseni perusteella Turun läheisin hiippakunta on Linköping. Kyseisten hiippakuntien kalentereiden yhteneväisyys on 81,5 %. Seuraavaksi läheisimmät kalenterit ovat muut Uppsalan kirkkoprovinssin kalenterit. Dominikaanisääntökunnan kalenterin yhteneväisyys on 74,1 %. Kalenterivertailun perusteella Turun kalenterin yhteydet Uppsalan kirkkoprovinssin muihin kalenteriin ovat heikommat kuin kirkkoprovinssin muiden kalenterien yhtenäisyys keskenään. Merkittävin ero muihin Uppsalan kirkkoprovinssin kalentereihin on Turun kalenterin juhlapäivien vähäisyys. Missale Aboense heijastaa dominikaanien ja Linköpingin vaikutusta Turun hiippakuntaan. Sen kalenteriosaan painettiin seurakuntien yleisimmät pyhimysjuhlat. Linköpingin hiippakunta on voimakkaasti vaikuttanut Suomen kristillistymiseen ja luultavasti varhaisimmat sekä Suomessa tällöin eniten levinneet pyhimysjuhlat ovat tulleet sieltä. Näin kalenteri heijastaa Linköpingin perintöä. Dominikaanit puolestaan ovat vaikuttaneet voimakkaasti liturgiaan, ja itse missaleosio oli heidän sääntökuntansa messukirjan kopio.
Now showing items 1-3 of 3