Browsing by Subject "raamatunkäännökset"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tässä tutkielmassa analysoin andalusialaisen Ḥafṣ ibn Albar al-Qūṭīn latinasta arabiaksi runomittaan kääntämää Psalttaria vuodelta 889. Psalttarin kääntäminen ajoittuu aikaan, jolloin Andalusian eli muslimien hallitseman Iberian väestö alkoi arabialaistua ja osin islamilaistua. Työssäni selvitän semanttisen analyysin keinoin, onko Ḥafṣin käännöksen Jeesus-kuvassa havaittavissa islamilaiselle ajattelulle tyypillisiä, kristilliselle uskonnolliselle ajattelulle vieraita piirteitä. Valitsin analysoitaviksi Jeesuksen tärkeimmän nimitykset, jotka olivat ”Jeesus”, ”kristus” ja ”poika”. Tutkimuskysymys liittyy laajempaan keskusteluun mozarabien eli Andalusian arabiankielisten kristittyjen islamilaistumisesta 700-luvun muslimivalloituksen jälkeen. Koska nämä omaksuivat arabian käyttökielekseen, on esitetty myös heidän uskonnollisen ajattelunsa islamilaistuneen. Toisten tutkijoiden mielestä he omaksuivat kielen, mutta säilyttivät silti kristillisen ajattelunsa. Toteutin tutkimuksen vertailemalla Vulgatan heprealaisten psalmien pohjalta tehtyä käännöstä Psalmi iuxta Hebraicam Ḥafṣin arabiankieliseen tekstiin niissä kohdin, joissa latinassa esiintyi joku analyysin pohjaksi valituista sanoista. Analysoitavia kohtia oli kaikkiaan 20, joista nimi Jeesus (Iesus) esiintyi viidesti, kristus (christus) kymmenesti ja poika (filius) neljästi. Näiden lisäksi lisäsin analyysiin yhden esimerkin sanan ”poika” käytöstä Vulgatan Septuagintan mukaan käännettyjen psalmien (Psalmi iuxta Septuagintam) pohjalta, koska sillä oli ilmeinen vaikutus Ḥafṣin psalttariin. Lisäksi huomioin yhden näiden kohtien ulkopuolisen esimerkin Ḥafṣin psalttarista, jossa käytetään nimeä Jeesus, vaikkei nimelle löydykään vastaavuutta latinalaisesta tekstistä. Ḥafṣin arabiankielisessä käännöksessä on muutamia semanttisesti huomionarvoisia seikkoja. Sanojen Jeesus (al-Yasūʽ) ja kristus (al-masīḥ) käyttö muistuttaa kieliopillisesti kovasti Koraanin arabian Jumalan nimitysten käyttöä, sillä kaikkiin liittyi aina joko määräinen artikkeli tai possessiivisuffiksi, mikä muutoin on erikoista erisnimien kanssa. Toisaalta on selvää, ettei Ḥafṣ ymmärrä esimerkiksi kristusta tai messiasta vain Jeesuksen vaihtoehtoisena nimityksenä, vaan laajemmin. ”Poikaan” liittyvissä kohdissa ei ole havaittavissa suurtakaan käännöksellistä tulkintaa sen paremmin hahmon jumaluuden korostamiseksi kuin häivyttämiseksi. Kaiken kaikkiaan Ḥafṣ on sangen uskollinen kääntäjä, vaikka kääntääkin proosamuotoista latinaa runomuotoiseksi arabiaksi. Käännösvalinnoillaan ja pienillä lisäyksillään Ḥafṣ kuitenkin säilyttää kohdat, joissa Jeesus rinnastuu Jumalaan ja osin jopa korostaa niitä. Tutkimustuloksena hänen pitävän kiinni kristillisestä ajattelusta ja vastustavan islamilaisia uskonnollisia vaikutteita, vaikka vaihtaakin kristillisen tradition kielen latinan arabiaan.
-
(2015)Tarkastelen tässä tutkielmassa Vanhan testamentin profeettakirjallisuudessa esiintyviä metaforia, jotka liittyvät heprean kielen sanoihin bĕtûlâ ’nuori naimakelpoinen nainen, neitsyt’, zānâ ’harjoittaa haureutta’ tai nāʾap ’tehdä aviorikos’ tai niiden johdannaisiin ja tutkin miten nämä kielikuvat on käännetty Angolassa puhuttaville kwanyaman, lucazin ja umbundun kielille 1960- ja 1970-luvuilla julkaistuissa raamatunkäännöksissä. Analyysia varten käytän kirjallisten lähteiden lisäksi kyseisten kielten puhujilta keräämääni haastatteluaineistoa. Vertailuaineistona käytän suomen-, englannin- ja portugalinkielisiä raamatunkäännöksiä sekä yli viidenkymmenen vuoden takaa että viimeisten vuosikymmenten ajalta. Kielelliset metaforat liittyvät kognitiivisen kielitieteen piirissä syntyneen metaforateorian mukaan laajempiin käsitteellisiin metaforiin. Metaforan käyttö perustuu lähinnä sen synnyttämään kokonaismielteeseen. Kielikuvaa voidaan tarkoituksellisestikin käyttää monimerkityksisenä. Vanhan testamentin profeettakirjallisuuden useiden kaupunkia tai kansaa kuvaavien naiskielikuvien (naimaikäinen neito ja tytär, uskoton aviovaimo, äiti ja huora) taustalla vaikuttaa käsitteellinen metafora kaupungin personifioitumisesta naishahmoksi. Erikielisten ja eri aikoina laadittujen raamatunkäännösten metaforien käännösten analyysissä nousivat esiin sanasanaiset lähtö- tai tulokielen rakennetta seuraavat käännösstrategiat (aineistooni kuuluvissa ennen 1970-lukua laadituissa käännöksissä) sekä merkityslähtöiset käännösstrategiat (aineistooni kuuluvissa vuosituhannen vaihteessa syntyneissä modernissa käännöksissä), joita seuraten metafora usein muokattiin vertaukseksi ja/tai sen merkitystä selitettiin. Tarkastelemieni angolalaisten bantukielten raamatunkäännökset ovat sanasanaisia käännöksiä lähes aina myös tutkimuskohteenani olevien metaforien kohdalla. Omaa kieltään hyvin lukevat haastateltavani eivät yleensä ensi lukemalta mieltäneet metaforia kielikuviksi vaan lukivat ne kirjaimellisessa merkityksessä. Metaforien kääntämisessä on tärkeää huomioida sekä lähtö- että tulokieleen liittyviä sosiokulttuurisia konteksteja. Tarkastelemieni metaforien merkityskenttä liittyy perhesuhteisiin, ja siksi vertailin Vanhan testamentin tekstien kuvaamaa patriarkaaliseksi luokiteltua perhekäsitystä ja angolalaisten kwanyama-, lucazi- ja umbundukulttuurien samoin patriarkaalista hierarkista perhekäsitystä. Kyseisissä lähtö- ja tulokulttuureissa on paljon samankaltaisuuksia, mikä ei kuitenkaan sinällään riitä avaamaan tarkastelun alla olevien metaforien merkityksiä sanasanaisissa käännöksissä. Kielikuvien kääntämiseksi kääntäjien on pureuduttava paitsi lähtötekstin myös tulotekstin kontekstiin sekä käytävä omaa kognitiivista prosessiaan metaforiin liittyvien mielikuvien ja merkitysten hahmottamiseksi.
Now showing items 1-2 of 2