Browsing by Subject "rasismi"

Tutkimuksessa on tarkasteltu nuorten maahanmuuttajien etnistä identifioitumista sekä sitä, miten he määrittelevät rasismin omien kokemustensa kautta. Analyysi jakautuu kahteen osaan: nuorten identteettipohdintoihin ja rasismin reflektoimiseen. Tutkimuksen kysymyksenasettelu nousee Karmela Liebkindin ja Inga Jasinskaja-Lahden vuonna 1997 tekemästä tutkimuksesta Maahanmuuttajien sopeutuminen pääkaupunkiseudulla. Tutkimuksen mukaan syrjintä ja rasismi ovat merkittävällä tavalla yhteydessä maahanmuuttajien yleiseen psyykkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi nuoret maahanmuuttajat (11-22-vuotiaat) ovat erityisen haavoittuvaisia sekä uuteen maahan tullessaan että siellä ollessaan. Empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen 12 haastateltavaa (6 poikaa ja 6 tyttöä) kävivät haastatteluhetkellä helsinkiläistä lukiota ja olivat 16-19-vuoden ikäisiä. Haastateltavat ovat kotoisin entisen Neuvostoliiton alueelta (5), Somaliasta (4), Vietnamista (1), Hongkongista (1) ja Irakista (1) ja heidän Suomeen tuloikänsä vaihtelee 5-16-vuoden välillä. Haastattelukielioli suomi. Haastatteluaineisto on analysoitu teema-analyysin avulla. Aineistosta etsittiin kohtia, joissa nuoret puhuvat etnisestä identifioitumisestaan suhteessa sekä omaan taustaan että suomalaisuuteen. Lisäksi analyysissa kiinnitettiin huomiota siihen, millaisia näkemyksiä nuoret esittivät rasismista, maahanmuuttopolitiikasta ja ulkomaalaisasenteista ja miten nämä näkemykset ovat yhteneväisiä sekä miten ne eroavat toisistaan. Nuorten etnisyyspohdintoja kuvaavat toisaalta etnisyyden tilannesidonnaisuus ja toisaalta etnisyyden vahva yhteys syntyperään. Etnisyyden saama merkitys vaihtelee sosiaalisten ympäristöjen vaihtuessa. Pohtimalla suomalaisuuden ja suomalaisten tyypillisiä piirteitä nuoret pystyivät helpommin jäsentämään myös omaa kuulumistaan tiettyyn ryhmään. Varsinkin silloin kun suomalaisuus ymmärrettiin kansalaisuudeksi, sitä pidettiin lähes poikkeuksetta syntyperäisten suomalaisten etuoikeutena. Tunnepitoinen ja jopa vereen sidottu etnisyys korostui ennen kaikkea niissä aineiston kohdissa, joissa nuoret pohtivat suomalaiseksi muuttumista ja tulemista. Kukaan haastateltavista ei uskonut muuttuvansa kunnon suomalaiseksi, mikä edellyttäisi toisaalta kokemuksen suomalaisuudesta ja toisaalta hyväksynnän ulkoapäin. Haastateltavat pohtivat vastahakoisesti suomalaisuuden ja suomalaisten negatiivisia piirteitä. Monet mainitsivat asenteellisen ja rasistisen suhtautumisen ulkomaalaisiin, maahanmuuttajiin ja vähemmistöjen edustajiin, kun he puhuivat niistä tilanteista, joissa he häpeävät suomalaisia. Rasismia ei kuitenkaan haluttu yleistää suomalaisten ryhmäominaisuudeksi, vaan sitä pidettiin "poikkeuksellisten" suomalaisten (esimerkiksi skinien) ominaisuutena. Arjen rasistisista selkkauksista puhuttaessa nuoret vähättelivät tapahtumien vakavuutta ja pyrkivät ymmärtämään rasistista käyttäytymistä ja pitivät sitä luonnollisena. Joissakin tapauksissa haastateltavat sanoivat olevansa liian herkkiä rasismille ja päättelivät, etteivät vihamielisyydet alunperin olleet tarkoituksellisia. Rasismin ristiriitaisuutta uhrin kannalta kuvaa tutkimuksessa se, että rasismikokemuksia pidettiin nöyryyttävinä ja hävettävinä, ja sen takia niistä myös vaiettiin kotona. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että rasismi on ymmärrettävä tapahtumaketjuna eikä yksittäisinä ja erillisinä tapauksina. Tutkimuksessa ilmeni, että nuorten rasismia koskeviin pohdintoihin vaikuttaa se, millä tavoin yhteiskunnan yleinen ja virallinen ilmapiiri reagoi rasismiin. Rasismin ja syrjinnän hiljainen hyväksyminen saattaa vaikuttaa siihen, että myös uhrit vähättelevät rasismikokemuksia.

Tutkielman tehtävänä on selvittää miten läntisen imperialismin purkautuminen on näkynyt Malcolm X:n retoriikassa vuosina 1960–1965. Tutkimustehtävänä on tutkia miten Malcolm X argumentoi puheissaan, millaisia teemoja hän nostaa esille ja millaisia retorisia tehokeinoja hän käyttää. Ajankohta sijoittuu vuosikymmenelle, jonka aikana siirtomaavallat menettivät otteensa Afrikassa ja samaan aikaan Yhdysvalloissa mustat nousivat vastustamaan vuosisadan jatkunutta rotuerottelua. Afrikkalaisissa itsenäistymisprosesseissa taustalla oli usein nationalistisia liikkeitä. Myös Malcolm X liittyi mustan nationalismin perinteeseen. Yhdysvaltojen muutosliikkeessä vaikuttamassa roolissa oli kuitenkin kansalaisoikeusliike, eivätkä niinkään nationalistit. Tutkielmassa tarkastellaan miten nämä erilaiset ideologiat näkyivät miehen puheissa. Malcolm X oli pitkään uskonnollisen Nation of Islam -liikkeen toimija. Tästä syystä opinnäytetyö tarkastelee myös Malcolm X:n uskonnollista retoriikkaa. Taustaluvuissa käsitellään Amerikan mustien vapaustaistelun pitkää prosessia aina orjuudesta kansalaisoikeustaistelun aikaan ja rasismin läpileikkaavaa roolia mustien jokapäiväisessä elämässä sekä Afrikan itsenäistymisprosesseja. Analyysi koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen tarkastelee sitä kuinka Afrikan maiden itsenäistyminen toimi esikuvana Malcolm X:n puheissa ja tuki hänen ajatustaan rotujen välisestä lopullisesta separaatiosta Yhdysvalloissa. Toinen analyysiluku kietoutuu Malcolm X:n käyttämän Exodus-narratiivin ympärille, joka on vapautuksen teologiassa käytetty vertauskuva sorrettujen matkasta kohti luvattua maata. Sama narratiivi oli käytössä myös Martin Luther Kingillä. Malcolm X:n puheissa Exodus toimiikin osana hänen hyökkäävää retoriikkaansa liian maltilliseksi mieltämäänsä kansalaisoikeusliikettä kohtaan. Kolmas analyysiluku käsittelee sitä, kuinka Malcolm X käänsi tuolloin Amerikassa negatiiviseksi mielletyt asiat, kuten afrikkalaisuuden ja mustan ihon, tarkoittamaan vahvuutta ja ylpeyttä. Malcolm X:n kielenkäytössä mustien kohtaamat ongelmat nostettiin esille koruttomasti ja hän ei toivonut niiden ratkaisuun kompromisseja vaan radikaaleja toimia. Toivotut toimet saattoivat olla radikaaleja, mutta vaatimukset eivät niinkään: ne olivat vapaus ja ihmisoikeudet mustille.